Searching for "nuuna"

Häät – mikä ihana tekosyy

Useat pidempiaikaiset ja suunnittelua vaativat projektit ovat oikea kalenterimaanikon unelma – niin paljon ylös laitettavia asioita, niin paljon mahdollisuuksia tyhjille muistikirjoille ja eri teemoihin sopiville valmisratkaisuille! Näin minäkin ajattelin silloin reilut kaksi vuotta sitten, kun minua kosittiin ja sain “virallisen luvan” alkaa suunnitella häitä.

Googlasin jo heti tuolloin kaikki mahdolliset hääplannerit ja aloin metsästää teemaan sopivia tuunailutarvikkeita. En kuitenkaan päätynyt tilaamaan mitään, koska häihin oli vielä niin pitkä aika – eihän meillä ollut silloin vielä päiväkään tiedossa.  

Aikaa kului ja saimme lyötyä päivän lukkoon vajaa vuosi kihlauksen jälkeen varatessamme juhlapaikan. Tällöin hääsuunnitteluintoni heräsi uudelleen eloon ja muistin aikaisemman haaveeni hääplannerista. Olin alunperin ajatellut haluavani valmiin sellaisen, mutta sitten minulle iskikin joku käytännöllisyyden puuska, kun muistin, että minullahan lojuu käyttämättömänä useampi muistikirja. Niinpä valjastin pehmeäkantisen M-kokoisen Nuunan toimittamaan hääplannerin virkaa. Tuolloin en vielä saanut kansien sisään mitään konkreettista, mutta leikkelin sinne kuvia häälehdistä ja kirjoitin ylös joitain ajatuksia mm. väriteemasta ja siitä millaisen puvun haluaisin. 

Tämän jälkeen hääplanneri sai jäädä odottamaan parempia aikoja, sillä edelleen koin häihin olevan vielä niin paljon aikaa, etten kuitenkaan saisi mitään oikeasti hyödyllistä muistikirjaan laitettua. Se toimi sillä hetkellä lähinnä yleiseen fiilistelyyn. 

Niinhän siinä sitten kävi, kun oikeasti aloimme kaasojen ja bestmanien kanssa suunnitella häitä, ei paperinen hääplanneri tuntunut kovin käytännölliseltä. Olin kyllä ajatellutkin sen olevan lähinnä vain omaan käyttööni, mutta ottaessamme Trellon käyttöön ja kaikki suunnitelmat oli helppo kirjata sinne kaikkien nähtäville, en oikein enää tiennyt, mikä virka omalla plannerillani olisi fiilistelyn lisäksi. 

Viimeinen niitti Hää-Nuunani arkkuun oli, kun aloitin viime syksynä Kalenterimanian ylläpidossa ja tarvitsin kipeästi muistikirjan, johon laittaisin olennaisia asioita muistiin. Niinpä muutin hääplanneriviritelmäni lennosta Kalenterimanian juttuihin keskittyväksi muistikirjaksi.(Sivuhuomiona on todettava, että kyseinen Nuuna on jo eläköitynyt siitäkin hommasta ja etsii edelleen itselleen sopivaa tarkoitusta.) Tällöin mietin taas hetken ihan oikean hääplannerin hankkimista, sillä koin hukanneeni tässä loistavan tilaisuuden toteuttaa itseäni ja harrastustani. 

Taas kerran sen hankkiminen kuitenkin jäi, en edes oikeastaan muista mistä syystä tällä kertaa. Pari kertaa keväällä tuli tarve tehdä häihin liittyviä to do -listoja, mutta päädyin toteuttamaan ne suoraan bujoon. Nyt, kun häät ovat ihan nurkan takana (ja ohi jo siinä vaiheessa, kun tämä postaus tulee ulos), minua hieman harmittaa, etten koskaan hankkinut sitä valmista, häiden suunnitteluun oikeasti tarkoittettua hääplanneria. Se olisi ollut loistava tapa purkaa tätä viime hetken stressiä, vaikka toisaalta Trellon to do -listoista asioiden ruksiminen on myös ollut siinä mielessä kovin tyydyttävää. Hääplanneri olisi myös ollut loistava syy fiilistellä tulevaa h-hetkeä ja lätkiä joku kalenteri täyteen hääaiheisia tarroja. Minulle ei loppujen lopuksi kertynyt kauheasti hääaiheista kalenteritavaraa, mutta sain viime vuonna yhdessä Happy mailissa tosi kivoja Simple Storiesin hääaiheisia tarroja ja olen suorastaan palanut halusta päästä käyttämään niitä. Muutaman olen onnistunut ujuttamaan kalentereihin merkitessäni ylös jotain häihin liittyvää, mutta paljon on vielä käyttämättä. 

Onneksi rakkaat kaasoni tarjosivat minulle yllin kyllin fiilisteltävää, kun olivat tehneet minulle polttareihin ihanan scrapbookin, polttareiden Harry Potter -teemaan sopivaksi tottakai! Kirjassa oli jo joitain juttuja valmiina, mutta sen lisäksi sain paljon teemaan sopivia oheistarvikkeita, kuten tarroja ja kyniä, joilla voisin itse toteuttaa polttarikirjaa juuri niin kuin haluan. Minulla on myös iso kasa polttareissa napsittuja Instax Mini -kameralla otettuja kuvia, jotka aion vielä jossain vaiheessa liittää kirjaan. Kuten hääplannerinikin, myös tämä projekti on jäänyt vähän kesken. Minulla on kuitenkin vakaa aikomus saada scrapbook valmiiksi heti, kun häästressiltäni kykenen. Ehkäpä hääplannerin puuttuminen ei siis jää jatkossa harmittamaan niin paljon, jos saan polttarikirjan valmiiksi. Saatanpa myös sisällyttää siihen jotain häihin liittyvää fiilistelymateriaalia. 

Tämän postauksen opetus taitaa olla, ettei jotain asiaa tarvitse hankkia pelkästään vain kivan ajatuksen vuoksi. On myös ihan ok, jos joku suunniteltu asia vain jää, kun ei muulta elämältä yksinkertaisesti ehdi tai pysty toteuttamaan sitä niin kuin alunperin aikoi. Toisaalta on myös hyvä muistaa, ettei jääneitä ideoita ole koskaan liian myöhäistä toteuttaa, vaikka sitten vähän muunnellulla tavalla. 

Omalla kohdallani ei hääplanneri koskaan löytänyt paikkaansa häiden suunnittelussa, mutta polttareista saadun scrapbookin avulla pystyn kuitenkin yllin kyllin fiilistelemään ja uudelleen elämään yhtä elämäni tärkeimmistä tapahtumista.

Ensi viikolla pääsette lukemaan millaisen hääviikon tuunasin Happy Planner Classiciin. Siellä nähdään myös nuo mainitsemani Simple Storiesin häätarrat! 

-Carita

Kalenterirauha saavutettu

Kun aloittelin kalenteriharrastustani syksyllä 2017, en ehkä ihan ollut kartalla mihin lähden mukaan. Katselin paljon inspiraatiokuvia monestakin eri lähteestä ja joululahjaksi sain ensimmäisen Traveler’s Notebookini, Priman Nomadin. Vihkoja sain myös, ja pian ostin niitä lisääkin. Ajattelin Weekly-vihkon tuovan helpotuksen, mutta en sitä kovin pitkään käyttänyt. Koin ehkä hankalaksi vihkojen jatkuvan irrottelun ja siirtelyn.

En ole erityisemmin listoja tekevää tyyppiä, joten kyseenalaistin jo koko kalenterituunausta. Sitten kuitenkin hurahdin bujoiluun eli bullet journaliin. Otin siitä selvää ja yritin tehdä bullet journaliani niin sanottujen yleisten sääntöjen mukaan. Eihän siitä mitään tullut. Ensimmäinen vihkoni bujoiluun oli kovakantinen Leuchtturm, väriltään valkoinen. Melko nopeasti tympäännyin lähes kaikkien kynien ghostaamiseen ja meinasin jo heittää koko kalenteriharrastuksen metsään.

Sitten kuitenkin aktivoiduin uudelleen Kalenterimanian Facebook-ryhmässä. Löysin kivan kaverin, jonka kanssa oli monenlaisia samansuuntaisia ajatuksia muutenkin elämästä. Hänen innostamanaan ostin Citymarketista pisteellisen vihkon, johon aloin pitämään uutta bujoa. Tällä kertaa unohdin säännöt ja tein sitä mitä huvitti. Se tuntui toimivan paremmin kuin hyvin! Kokeilin uusia asioita ja tykkäsin koristella sivuja.

Yksi asia vihkostani uupui, lay flat -ominaisuus. Oli raivostuttavaa pitää toisella kädellä vihkoa auki, kun asetteli washia tai kirjoitti jotain. Silloin ihastuin Auraan, joka oli vielä ennakkotilattavissa. Toimitus viivästyi, ja kun vihdoin sain Aurani käsiini, olin jokseenkin pettynyt. Luvattu lay flat -ominaisuus ei toiminutkaan. Sivujen värit olivat kuitenkin inspiroivat ja lähdin sitä jokatapauksessa täyttämään.

En kovin kauaa jaksanut taistella vastaan. Aura ei vain ollut minua varten. Harmitti, koska ennakko-odotukset olivat todella suuret ja sivut olivat ihanan paksut, niistä väreistä puhumattakaan. Olin jo ennen Auraa ajatellut, että hankin Nuunan muistikirjan. Se aukeaa flatiksi ja siinä on paksut sivut. Sillä hetkellä ei kuitenkaan ollut tarjolla yhtäkään itseäni kiinnostavaa kantta. Ei yhtäkään. Luin hyviä kokemuksia Artebenen muistikirjoista ja huhtikuussa tilasin sitten sellaisen.

En ole katunut hetkeäkään. Jo kannesta alkaen Artebeneni on kaikkea mitä toivoin. Se on yksinkertainen, mutta tyylikäs. Se on naisellinen, mutta ei överi. Sen sivut ovat tarpeeksi paksut, mutta kuitenkin ohuet. Siihen voi kirjoittaa lähes millä tahansa tussilla, mutta ghostaamista ei näy. Sitä on ihana katsella, koskea ja selata.

En ota paineita sen täyttämisestä. Teen omalla tyylilläni, päiväkirjamaisesti tapahtumia merkiten. Kokeilen uusia asioita, kuten leimasinmusteiden käyttöä. Liimailen sivuille asioita, piirtelen sinne, maalaan tai vain kirjoitan. Minulla ei ole teemoja, ei erityisiä tyylejä. Kokeilen jotain uutta, hylkään huonot ideat ja pidän hyvät.

Tästä harrastuksesta kuuluu tulla hyvä mieli, tästä kuuluu nauttia. Ei saa olla pakkopullaa tai tuputtamisen tuntua. Silloin kun nautit, tiedät että teet oikein.

(Niin ja se Priman Nomad on edelleen tallessa, uutta inspiraatiota odottamassa.)

-Heidi