Kalenterimania

Syksy on kalenterimaanikon vuoden toiseksi jännittävintä aikaa – lukuvuosikalenterit tulevat, uudet julkaisut saapuvat ensi vuodelle ja ihanien ulkomaisten kalenterien ennakkomyynnit pitävät pään pilvissä. Tässä kuussa tulevat mm. uudet Happy Plannerit ja Hobonichit myyntiin. Mikäkö on se jännittävin aika sitten? No tietenkin sen uuden kalenterin käyttöönotto silloin vuoden alussa tai syksyllä, jos lukuvuosikalenteria käyttää!

Kuten perjantaipäiväkirjassa olenkin kertoillut, mulla on ollut aika haastava vuosi omassa elämässä, eikä oikeastaan koko kesän aikana tai edes alkusyksystä ole ollut mitään kosketuspintaa kalenterin tuunaamiseen, saati sen käyttämiseen. On ollut jotenkin vaikea innostua tämän vuoden uutuuksista ja syksyn kalenteripöhinästä. Löysin vihdoin vuosien etsiskelyn jälkeen kalenterirauhan ja päädyin samaan kalenteriin kuin tänäkin vuonna. Ennakkomyynnistä ostettua ihanuutta odottaessani tunnen kuitenkin pienen syyllisyyden piston sisimmässäni – miksi ostin taas kalliin kalenterin, vaikka en ole edes käyttänyt sitä viime aikoina? Katson työvuorot vain kännykkään tallennetusta pdf:stä, enkä ole tehnyt mitään järkevää tähän harrastukseen liittyvää pitkään aikaan. Olen yrittänyt aloittaa, mutta ”se ei vaan nyt lähde.” Kauhistuttava ajatus, onko kalenterikipinä kuollut ja kuopattu?!

Miten siis löytää kadonnut kalenteri-into? Miten saada elämä ja arki järjestykseen ja napata koppi to do-listoista ja aamurutiineista? Mä en oikeasti tiedä mitä tehdä.

”No sen kun teet vaan!”
”Siitä se lähtee, ku alottaa!”
”Kirjoita joku lista, tee aikataulu ja elä sen mukaan.”
”Sun pitää Emmi kehittää rutiineja itsellesi.”

Olispa se yhtä helposti tehty, kuin sanottu! Ei toimi mulla. Tuntuu, ettei mulla ole niitä keinoja tai työvälineitä, joilla saisin jotain järkeä tekemiseeni. Mun aivoista puuttuu se ”nyt tehdään” -vipu ja nykyään edes deadlinet ei auta. Mä en vaan saa pidettyä kiinni suunnitelmistani ja se aiheuttaa kalenterikammoa ja turhautumista. Miksi toteuttaa hienoja viikkosivuja ja tehtävälistoja, jos en niitä kuitenkaan tee?

Mä en oikeasti tiedä mitä tehdä. Mutta mä olen päättänyt, että teen sen, jotenkin, räpiköiden, enkä aio ottaa stressiä siitä, että rakas ja innostava harrastus on jotenkin jäissä hetkellisesti.

Olen päässyt yli siitä, että kalenterissa on tyhjiä viikkoja. Teen tätä itselleni, en Instagramille tai Kalenterimanialle. Elämä ei siihen kaadu, jos en yllä mahdottomiin itseasettamiini tavoitteisiin. Sitten jos tuntuu siltä, että laittaisi sinne tarran, jos toisenkin niin laitan. Jos vaikka tämän suvantovaiheen ajan kalenteri saa luvan olla vain ajanhallinnan väline.

Muita ideoita tilanteen hallintaan saamiseksi:

Viikon tehtävälista – Samat jutut joka viikko, tuntuu tyhmältä listata samat asiat ”jotka teen aina,” mutta aion kokeilla listata kaikki toistuvat tehtävät, jotka sitten saan merkata tehdyiksi to do-listassa, ne on niitä perusjuttuja ja ammennan vähän tyydytyksen tunnetta siitä, että olen saanut jotain aikaiseksi.

Jätän Instagramin selaamisen vähemmälle – Mun planneritilillä seuraan ihania kalenteri-ihmisiä ja yleensä vain nautin muiden luovuuden seuraamisesta, mutta oman harrastusmotin ollessa kateissa saattaa muiden tekeleiden ihailusta olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

Rutiinien hyväksikäyttäminen – Nämä totutut jutut, jotka toistuu joka päivä; peset hampaat, otat lääkkeet, juot aamukahvin. Näiden yhteyteen voi lisätä muita tehtäviä, jotka pitää saada tehdyksi. Kun olet toistanut ne tarpeeksi monta kertaa myös niistä tulee tapa. Aion hieman enemmän ajatuksen kanssa lisätä rutiineja elämääni, esimerkiksi venyttelyn illan hampaiden pesun yhteyteen ja 15 minuuttia kirjan lukemista aamukahvin kanssa.

Kirjoitan päiväkirjaa edes vähän – Journalointi on hyvä tapa saada merkitystä arkeen. Mietit päivää hieman eri silmin, kun tiedät että kirjoitat siitä vähän jotain ylös. En aio koristella päiväkirjaa tai muutenkaan yrittää tehdä siitä jotenkin esteettisesti miellyttävää ja luovaa.