Tarrasäilytys arkistotyyliin laatikossa

Mainos: Kaksipuolinen teippi ostettu Klemmarikellarista.

Päivän postaus sai idean irtotarroista, joita aina on, mutta niille ei aina ole kunnollista paikkaa. Nyt niille syntyi oma arkistolaatikko aiheittain.

Jemmaan kaiken maailman pahvirasioita pakkaustarkoitukseen ja askarteluun. Tällä kertaa kätköistä löytyi ihanan kaunis ja värikäs teepakkaus. Askarteluun tarvitaan lisäksi värikkäitä kartonkeja, ei liian paksua, jotta pienetkin osat saa suht helpolla taiteltua. Vinkkinä: taitteluun kannattaa käyttää apuna vaikka kahta viivoitinta. Jotta kartonkiosat saadaan toisiinsa, käytin 0,3 mm kaksipuolista teippiä. Sakset ovat myös oleellinen apuväline kynää ja kumia unohtamatta.

Aloitat mittaamalla oman laatikon mitat ja piirrät taskut sen mukaan. Oman pakettini mitat ovat 10 x 10 cm (x 6,5 cm). Piirsin kartonkiin taskun yhtenä pituutena (9+9=18cm) , joka taitetaan lopuksi kaksin kerroin. Piirsin kuvan (yllä), jotta ohje aukeaa paremmin. Tasku tarvitsee myös tabit joihin kirjoitetaan esim. ”Pokémon”, jotta tiedetään missä taskussa on mitkäkin tarrat. Tabin voi siis lisätä taskun korkeuteen piirtäessä tai taskun voin jättää tabin verran matalammaksi, mikäli ne lisätään myöhemmin. Ajatuksena kuitenkin huomioida korkeutta, jotta pakkauksen kansi menee kiinni ja tarrat eivät pölyty.

Jotta tarrat eivät tippuisi sivuista laatikkoon, pitää rakentaa taskuille reunat. Ihan mututuntumalla jouduin hakemaan mallia. Mallailin noin 45 asteen kulman taskun kokoon sopivan kartion, leikkasin ja taitoin keskeltä. Tämä taitos tulee taskun sisään luomaan tilaa tarroille ja menemään tarvittaessa kasaan. Sitten taitoin kummatkin ulkosivut 0,5 cm taitteella, jotka jäävät taskun ulkopuolelle ja joista sivut teipataan taskuun kiinni. Ennen kiinnittämistä mallasin taskua vasten sivujen taitoksia testaten niiden toimivuutta ja lyhensin palan oikeaan kokoon. Sen jälkeen jäljensin palat eri värisille kartongeille, jotta ne olisivat identtiset.

Sarjatyöskentely on itselle ominaisin tapa. Kun kaava on piirretty ja hyväksytty, piirretään kaikki osat kerralla, leikataan kerralla, taitellaan kerralla, liimataan jne.

Tein pakkauksen pohjalle haitarin, jotta taskut pysyisivät pohjasta paremmin paikallaan. Mittasin 9,5 cm ja paperin mitta oli 21 cm. Jaoin paperin kuudelle taskulla, eli yksi tasku yhteen taitosväliin ja vielä extrataitokset niin, että haitarin reunataitokset osoittavat alaspäin. Yhteensä 14 taitosta, jokainen väli 1,5 cm. Välillä on ihan hauskaa tämmöinen matemaattinenkin tekeminen.

Arkistotaskut tarvitsevat vielä arkistointikoodinsa, eli nimet mitä missäkin välissä on. Tässä kohtaa voi lisätä tabit, jos oli tarkoitus lisätä ne erikseen jälkikäteen. Itse kirjoitin pyyhittävällä tussilla, niin saan vaihdettua nimeä tarpeen vaatiessa. Aloitin itse pienestä, mutta tämän voi tehdä esimerkiksi vanhaan kenkälaatikkoon. Ainakin olisi tilaa kaikille tarroille.

Ihanaa kässäilyä kaikille – Tia

Mustavalkoista ja muitakin värejä

Anonyymit askartelijat -kerhossa voisin aloittaa tapaamisen näin: Mä olen Johanna ja mä tykkään askarrella. Joskus jopa heinäkuussa joulukortteja… Mutta mä pystyn lopettaan koska vaan! Ei vaan, en pysty, eikä mun tarvitse! Aikuinen saa askarrella ihan just niin paljon kuin huvittaa!

Mä olen askarrellut, maalannut ja piirtänyt pienestä pitäen milloin mitäkin. Synnyin jonkinlaiset kädentaidot sekä hyvä mielikuvitus mukanani. Myöhemmin se innostus vei jopa kouluun ja musta tuli metalliartesaani. Nykyään teen vieläkin hopeakoruja ja tiffanytöitä tilauksesta, mutta hitsaaminen on jäänyt vähemmälle! Työskentelen nuorten parissa, ja näitä taitoja voi hyödyntää sielläkin!

Innostun nopeasti erilaisista tekniikoista ja materiaaleista, ja sitten kun alan niitä tehdä, niin tosiaankin teen! Joissain asioissa innostus loppuu yhtä nopeasti kuin alkoikin, mutta sehän on ihan ookoo. Ei kaikkea tarvitse – eikä pidäkään koko ajan tehdä. Arkeeni haluan tuoda rentoutuksen hetkiä ja silloin luon. Maalaan, virkkaan, valokuvaan, leikkaan-liimaan-askartelen, teen koruja ja puuhastelen kaikenlaista. Toisinaan tuotan vähän liikaakin asioita, mutta lähipiirini jo tietää, että joulun alla järjestän myyjäiset, josta tuotoksiani voi ostaa edullisesti.

Visuaalisuus on ollut mulle aina tärkeää. Sisustan mielelläni, valokuvaaminen on yksi lempiharrastuksiani ja nyt tänä vuonna ystäväni innoittamana olen alkanut myös planneroimaan! Olen tehnyt kalenterini sivut itse, minulla ei siis ole mitään valmista pohjaa, ainoastaan puhdas vihkonen (tai kierreselkäinen kirjanen, mikä sen virallinen nimi nyt onkaan). Harjoittelen vielä silmääni miellyttäviä viikkonäkymiä ja aukeamia. Luulen, että tämä harrastus on tullut jäädäkseen! Siinä voin yhdistellä lähes kaikkia itseäni miellyttäviä tekniikoita. Tämän hetken innostus on kasvien käyttäminen ”leimasimina”. Kai tätä tekniikkaa voisi kasvipainantamiseksikin kutsua.

Nyt muutaman viikon olen lenkkipolkujeni varsilta löytänyt silmää miellyttäviä kasveja, joista näen lähes heti, että ne voisivat sopia tähän tarkoitukseen.

Tekniikan tarvikkeet:
– Erilaisia tuoreita kasveja
– Kumitela
– Sanomalehteä tms. suojaksi
– Jokin sileäpintainen pahvi maalausalustaksi
– Akryylimaalia
– Paperia tai kartonkia, johon kasvikuviot painetaan
– Kirja tai lehti tai jokin juttu, minkä välissä on helppo painaa kasvin kuvio kartongille (Itselläni on Ikean kuvasto, joka sopii tähän tarkoitukseen loistavasti! Valitettavasti se on viimeinen laatuaan, koska maailma sähköistyy.)
– Paljon testailuaikaa

Ensin valitsen sopivat kasvit tai lehdet ja levitän maalia alustalle. Telaan maalin tasaiseksi. Sitten lähden rullailemaan maalisella telalla kasvien päältä. Kun lehdessä on sopiva määrä maalia (tämä löytyy testailemalla, itse käytän mieluummin vähän vähemmän väriä kuin enemmän – lopputulos on ehkä haaleampi, mutta selkeämpi. Iso maalimäärä suttaa kuvion. Mutta tosiaan, harjoitusvedoksia voi tehdä kymmeniä ennen sopivan ”tatsin” löytymistä!)

Lehdet kannattaa sijoittaa alapuoli edellä kartongille, sillä lehtiruodit ovat sillä puolella vahvemmat ja näin ollen kuviosta tulee selkeämpi. Sitten vain sommittelemaan maaliset lehdet/kasvit paikoilleen ja päälle joku paperi tai lehtinen ja painelemaan käsillä päältä, jolloin kuviot tarttuvat kartonkiin. Kartongin ja maalin värit voivat olla mitkä tahansa, itse olen ihastunut tähän väriyhdistelmään: mustalle kartongille valkoisella tai helmiäisvalkoisella maalilla kuviot. Olen kokeillut myös ensin maalata värikkään pohjan ja siihen mustia kuvioita. Ei huono sekään! Taiteilijan vapaus on tässäkin lajissa vahvasti läsnä!

Tämän hetken lempparikasvejani ovat mustaherukan ja koristebataatin lehdet ja myös norjanangervopensaasta saa kivoja lehtioksia. Lisäksi olen testaillut erilaisia luonnonkukkia, mutta esimerkiksi lupiini on tähän touhuun liian paksu – tosin sen lehdet ovat nättejä! Mansikanlehti on aina söpö ja sittenhän löytyy vaikka ja mitä tuolta ojanpientareista, joiden nimiä en edes tiedä! Vaahteranlehteä ajattelin kokeilla seuraavaksi, kunhan löydän sellaisia. Luonnon valikoima on lähes loputon! Ja aikaakin tähän saa kulumaan ihan kiitettävästi, joten kannattaa varautua siihen, että jos sulla on puoli tuntia luppoaikaa, niin käytä se mieluummin vaikka värikkäisiin mielikuviin 😉

Unelmoi – uskalla kokeilla – toteuta

Luovaa päivää sulle,
Johanna