Inspiraatio on kalenterituunauksessa melko olennainen osa koko hommaa. Itselläni on tällä hetkellä ehkä kauhistuttavin mahdollinen tilanne käsillä – rakkaaseen Kate Spadeeni tilaamani uudet sisälmykset eivät ole vieläkään saapuneet. Joudun siis käyttämään tuota pientä yleishyödyllistä kalenteriani kaikkeen mahdolliseen ja sehän ei tunnu millään tasolla oikealta. Mutta nyt odotellessani niitä sisälmyksiä, olen selaillut melkeinpä päivittäin vanhoja kalenterimerkintöjä ja muistoja Kate Spadessani ja olen huomannut kuinka paljon niistä inspiroidunkaan. On ihana katsoa kuinka hiljalleen syksyn aikana opin käyttämään paljon enemmän värejä kirjoittaessani muistoja ylös ja kuinka välillä tekstin ja käyttämieni washi-teippien välillä on suorastaan täydellinen harmonia. Voinko siis sanoa, että itse inspiroin itseäni? Varsinkin kun huomaa, miten on alkanut löytämään sitä itselleen oikealta tuntuvaa tyyliä.
En niinkään inspiroidu selaamalla Pinterestiä tai Instagramia, sillä oma koristelutyylini (jos sitä edes koristeluksi voi sanoa) on todella minimalistista. Todella rönsyilevät ja koristeelliset aukeamat ovat kyllä todella kauniita, mutta ne eivät ole minun juttu ollenkaan. Tykkään todella minimalistisesta tyylistä – korkeintaan washiteippiä sivun ylä- ja alareunoissa ja ehkä yksi tai kaksi tarraa aukeamalla, jos sitäkään. Muistojen ja kaikkien kirjoittaminen ylös vaatii niin paljon tilaa, että jos alkaisin piirtelemään ja tekemään koristeellisia otsikoita, ei sivuilleni mahtuisi Polaroid Zipillä tulostettuja kuvia tai kokonaisia päiviä kirjoitettuna lauseiksi.
Itselleni tärkeintä inspiraation etsimisessä on varmaankin tosiaan muistot. Haluan että minulla jää konkreettisesti jotain ’käteen’, paperiseen muotoon, eikä vain jonnekin puhelimen kätköön kuvina tai pääni sisään muistoina. Haluan että voin selailla kalenteriani kuukausia ja vuosia taaksepäin ja muistella mitä tapahtuikaan joskus ja millaisia fiiliksiä kaikki synnytti. Onhan se nyt ihan mahtavaa lukea viiden kuukauden takaisia kirouksia johonkin mieshenkilöön liittyen kun nyt vihdoin on päässyt kyseisestä henkilöstä eroon!
Alettiin joulukuun alussa pienellä tiimillä suunnitella tapaamista Poriin, kun huomattiin, että meitä täältä tai ylipäätään Satakunnasta (tai täälläpäin kyläilijöitä) on useampi. Heli varasi meille tilan Satakunnan Yhteisökeskuksesta sunnuntaiksi kolmeksi tunniksi.
