Searching for "mini"

Miitti Taavanaisen tiloissa Tammikuussa

 

Sovittiin että samasta suunnasta tulijat menisi yhdessä samalla junalla. Olisi kivempi mennä yhdessä! Noh, ei ihan mennyt nappiin.. ”Pitkämatkalaiset” (Keravalta) Inka ja Emma myöhästyivät junasta johon olin Koivukylästä nousemassa. Somehuhuilua! Noh, treffit sit assalla ukkojen luona! Kun löysimme toisemme niin jatkoimme matkaa metrolla kohti Kontulaa!

Kontulan metroasemalta Taava oli antanut hyvät ohjeet siirtymiseen, mutta meiltä hukkui suunta eikä kartta-ohjelmakaan auttanut! Onneksi Emma kysyi rohkeasti ekalta vastaantulijalta että mihin suuntaan piti lähteä, ja jo löydettiin Taavan antamia maamerkkejä! Hese yms!

Ja perille löydettiin, punainen ovi ja oikea rappu! Allu tuli juuri pihaan kun löysimme oikean oven. Neukkari piti vielä löytää. Onneksi Taava kuuli meidän kalatuksen ja opasti loppumatkan!

Paikka, porukka ja kahvii! Paikka oli mukavan kokoinen neuvotteluhuone joka oli jo täyttynyt porukasta! 3 oli jo paikalla, ja kun me tulimme niin oli jo 7 paikalla. Anna saapui seuraavaksi! Ja pian oli porukka koossa! Elli, Linda, Kiia, Anna ja minä yhdessä pöydässä ja Emma, Allu, Inka ja Taava toisessa pöydässä! Kahvii ja ihanaa leivonnaista jonka Taava oli meille tehnyt!

Esittelyt ja hommiin.Taava aloitti esittelykierroksen saimme monipuolisen kuvan hänestä ja yrityksestä! Me vuorollamme myös jokainen esittelimme itsemme.

Sitten alkoi minikirjan teko ja kokoaminen kalenterikoruksi. Pääsimme kirjojen kokoamiseen joka oli hauskaa näpertämistä, ja vastasi mielikuvaani kirjan kokoamisesta! Koruosuus oli haastavampi isokätiselle ja kaksiteholinssejä käyttävälle! Onneksi pöydästä löytyi näppärä sormisempi henkilö avustamaan! Mukavaa jutustelua näpertelyn lomassa!

Taava esitteli sivellinkyniä meille ja saatiin kokeilla niitä! Aivan mahtava kahden asia yhdistelmä joka tekee vesivärit helpommaksi käyttää! Tahtoooo!!

Osa porukasta kävi Taavan työhuoneellakin! Itse en ehtinyt, mutta jäipä jotain seuraavaksi kerraksikin! Aika kului kuin siivillä!

Sitten laitettiinkin jo kamat kasaan, ja lähdettiin kotimatkalle!

Ihana iltapäivä, kiitos Taava, Inka ja Allu!

– Mari

// Iso kiitos Taavanaiselle tiloista, opetuksesta sekä seurasta Kalenterimaniankin puolesta ♥

Inspiraation juuret

Inspiraatio on kalenterituunauksessa melko olennainen osa koko hommaa. Itselläni on tällä hetkellä ehkä kauhistuttavin mahdollinen tilanne käsillä – rakkaaseen Kate Spadeeni tilaamani uudet sisälmykset eivät ole vieläkään saapuneet. Joudun siis käyttämään tuota pientä yleishyödyllistä kalenteriani kaikkeen mahdolliseen ja sehän ei tunnu millään tasolla oikealta. Mutta nyt odotellessani niitä sisälmyksiä, olen selaillut melkeinpä päivittäin vanhoja kalenterimerkintöjä ja muistoja Kate Spadessani ja olen huomannut kuinka paljon niistä inspiroidunkaan. On ihana katsoa kuinka hiljalleen syksyn aikana opin käyttämään paljon enemmän värejä kirjoittaessani muistoja ylös ja kuinka välillä tekstin ja käyttämieni washi-teippien välillä on suorastaan täydellinen harmonia. Voinko siis sanoa, että itse inspiroin itseäni? Varsinkin kun huomaa, miten on alkanut löytämään sitä itselleen oikealta tuntuvaa tyyliä.

En niinkään inspiroidu selaamalla Pinterestiä tai Instagramia, sillä oma koristelutyylini (jos sitä edes koristeluksi voi sanoa) on todella minimalistista. Todella rönsyilevät ja koristeelliset aukeamat ovat kyllä todella kauniita, mutta ne eivät ole minun juttu ollenkaan. Tykkään todella minimalistisesta tyylistä – korkeintaan washiteippiä sivun ylä- ja alareunoissa ja ehkä yksi tai kaksi tarraa aukeamalla, jos sitäkään. Muistojen ja kaikkien kirjoittaminen ylös vaatii niin paljon tilaa, että jos alkaisin piirtelemään ja tekemään koristeellisia otsikoita, ei sivuilleni mahtuisi Polaroid Zipillä tulostettuja kuvia tai kokonaisia päiviä kirjoitettuna lauseiksi.

Itselleni tärkeintä inspiraation etsimisessä on varmaankin tosiaan muistot. Haluan että minulla jää konkreettisesti jotain ’käteen’, paperiseen muotoon, eikä vain jonnekin puhelimen kätköön kuvina tai pääni sisään muistoina. Haluan että voin selailla kalenteriani kuukausia ja vuosia taaksepäin ja muistella mitä tapahtuikaan joskus ja millaisia fiiliksiä kaikki synnytti. Onhan se nyt ihan mahtavaa lukea viiden kuukauden takaisia kirouksia johonkin mieshenkilöön liittyen kun nyt vihdoin on päässyt kyseisestä henkilöstä eroon!