Searching for "mini"

A5:sta personal kokoon, miten ja miksi?

Niin kauan kuin muistan olen vannonut A5-kokoisten kalenterien, vihkojen jne nimeen. Käsialani ei ole kovin suuri, mutta ei kovin pienikään. Rakastan listoja, muistiinpanoja, ajatuksia, koristeluja ja on aina tuntunut luonnolliselta että kaikki olisi ns samassa paketissa. Vuosien vieriessä ja erityisesti Kalenterimanian kehittyessä olen todennut että on täysin absurdi ajatus että saisin kaiken samoihin kansiin. Jos saisinkin niin kokonaisuuden mukana kantaminen olisi täysin mahdotonta. Ai miksi? Koska jos tungen budjetin, päiväkirjan, ruokapäiväkirjat, ruokasuunnitelmat, rakkausjutut ja vielä sen peruskalenterin samoihin kansiin niin kannettavaksi tulee jo useita kiloja. Lapseni kasvaessa laukkukokoni on myös pienentynyt pikkuhiljaa takaisin sinne perus käsilaukkukokoon sillä mukana ei tarvitse enää roudata vaippoja ja tuttipulloja ja luoja tietää mitä kaikkea. Eikä niihin perus käsilaukkuihin mahdu A5-kokoinen kalenteri vaikka kuinka haluaisin.

Minulla on ihana kirjekaveri jenkeissä jonka kanssa olemme paljon puhuneet myös kalenteriharrastuksesta, hän on hurahtanut Happy Plannereihin ja tottakai ylipäätään kalenterikamojen saatavuus on hyvin erilaista jenkeissä, kuin meillä täällä kotosuomessa. Olen kuolannut ja kadehtinut hänen kuviaan joissa esiintyy usein Recollections-sarjan tuotteita. Recollectionsia myydään Michaelsilla ja olen viettänyt valehtelematta tunteja surffaten kyseisillä sivuilla (ja Ebayssä) pohtien miksi asun väärässä maassa. Kunnes eräs jäsenemme, ihminen jonka luokittelen ystäväkseni, päätti matkustaa jenkkeihin. Kainosti kysäisin josko onnistuisi tuoda minulle tämä kalenteri. Ja sainkin sen. Ensi hetkestä asti tämä on ollut puhdasta rakkautta. Järkytyin jopa itse siitä miten helposti ja nopeasti personal syrjäytti kaikki aiemmat kalenterirakkauteni. Minullahan on myös yksi Heidi Swappin personal, mutta se tuntui väärältä. Niin väärältä.

Olen ottanut personalin hyvin eri tavalla käyttöön, kuin mitä olen käyttänyt A5siani. Isommassa koossa tilaa on paljon, Happy Plannereissa ehkä jopa liikaa, joten koristeluille todellakin on tilaa. Isoissa kalentereissa kuukausiaukeama jäi usein käyttämättä koska KAIKKI muistiinpanot mahtuivat helposti viikkoaukeamille. Usein aukeamalla on myös erikseen tilaa muistiinpanoille. Personalia lähdin toteuttamaan eri tavalla. Kun aloitan viikon kokoamisen koristelen hyvin minimaalisesti, en sano että minimalistisesti koska olette nähneet tarraöverit jotka vaivaavat joka viikko aukeamani. Täytän nykyään viikkoa aina lennossa, matkan varrella, melkein päivittäin.

Recollectionsin sivut ovat korkeat ja kapeat ja niiden leiska on horisontaalinen. Vaakasuuntaiset päivät ovat olleet aina minulle ongelma, mutta kas kummaa personalissa nekään eivät häirinneet. Päinvastoin. Jos tilalla olisi boksit, olisivat ne niin minimaaliset että pelkkä ajatuskin naurattaa minua. Toki tiedän että esimerkiksi Janita tulee hyvin toimeen boksien kanssa, mutta tiedän että minulla ne eivät toimisi. Minulla on ollut tarkastelussa kahdet muut inserit, mutta olen todennut että Recollectionsin omat ovat mitä parhaimmat minulle. Saan päiviin mahdutettua yleensä: menot, muistettavat asiat, ruokajutut (what`s for dinner), urheilut yms. Miten? Käytän paljon, melkeinpä pelkästään tarroja. Minulla on käytössä esimerkiksi Se Hämeenpuiston Vihkokaupasta ostetut Carpe Diemin fitness-tarrasetti jossa on kivoja, pieniä, pyöreitä tarroja joilla voin merkitä lenkkipäivät ja toki esimerkiksi käsipainoja kotitreenin merkiksi.

Kuukausiaukeama on se mihin merkkaan etukäteen tärkeät asiat. Koska tulee rahaa, koska pitää maksaa laskut, milloin on kenenkin synttärit ja bileet. Sieltä siirrän sitten viikkoaukeamaan menot/muistettavat asiat sopivan tarran kera. Tämä toimii yllättävän hyvin (joskin olen surkea kantamaan kalenteria mukana, tässä pitäisi tsempata sillä se oli yksi iso syy siihen miksi vaihdoin pienempään). Varsinkin kun minulla on käytössäni kynä joka ei ole pyyhittävä, pitäisi jostain kaivaa pinkki frixion (saa linkata minulle jos löydät jostain kynän ilman sitä rumaa tribaalikuviota).

Kaiken kaikkiaan siirtyminen tapahtui kivuttomasti, enkä ole katunut. Pitää varmaan myöntää etten ole enää A5-tyttö henkeen ja vereen. Harmi. Mutta toisaalta olen vannonut niiden nimeen jo varmaan 20 vuotta joten vaihtelu virkistää! Voihan toki olla, että jossain vaiheessa pieni koko alkaa ahdistaa, mutta onneksi voi aina siirtyä takaisin isompiin. Vinkkinä niille jotka miettivät A5:sesta personaliin siirtymistä sanon vain että tarrat. TARRAT. Ne pelastavat niin paljon.

Kuvissa näkyvät tuotteet:

Carpe Diem, ballerinaSe Hämeenpuiston Vihkokauppa

Frank Garcia My Prima PlannerChic Company /saatu

Heidi Swapp large, One Day At a Time – Chic Company /saatu

Color Crush TN, blush & gold foil dotChic Company

Victorias Journals – Suomalainen Kirjakauppa /saatu

Recollections zipper planner, Live Plan – Michaels

MAMBI mom life tarra-arkki – Chic Company

Carpe Diem Fitness sticker tablet – Se Hämeenpuiston Vihkokauppa

Esittely ja set up: Minun Traveler’s Notebookini

Tänään esittelen teille kaunottareni Aasiasta eli minun Traveler’s Notebookini. Olen ollut luvattoman innoissani tästä kalenterista ja sen on kyllä jutuistani huomannut – sekä tiliotteestani. Näissä kalentereissa hyvä puoli on se, että niistä jokainen on erilainen kokonaisuus! Hankin Traveler’s Notebookini yksityisempään käyttöön kun toinen käytössäni oleva kalenteri. Tätä selailemaan ei ole kenelläkään asiaa – paitsi teillä nyt! Minulla Traveler’s Notebook on minulla päiväkirjan ja kalenterin yhdistelmä ja se pitelee sisällään kaikkea muutakin mahdollista. Yksi kuminauha, suuri tehtävä. Pidemmittä puheitta, aloitetaan matka minun Traveler’s Notebookin salatuille sivuille!

Olen tilannut Traveler’s Notebookini Wishistä tänä keväänä. Se on aitoa nahkaa ja ottaa siis itseensä ihanasti jokaisen käytössä tulevan naarmun ja kolhun. Kokona on regular ja olen hieman kahden vaiheilla, olisiko seuraava Traveler’s Notebookini hippusen pienempi kooltaan. Saa nähdä mitä hetken käytettyäni tuumaan – nyt toisaalta tuntuu, että tämäkään koko ei riitä kaikelle mitä haluaisin siellä mukanani kantaa! Etsin pitkään täydellistä väriä ja sen lisäksi erityistä sulkumekanismia. Jotenkin en vakuuttunut perusmekanismista, jossa kuminauha pujotetaan yläkautta Traveler’s Notebookin ympärille. Viikkoja siinä kesti, että löysin oikean värin JA oikean sulkumekanismin, mutta onnistuin ja olen erittäin tyytyväinen valintaani! Tässä mallissa kuminauha nostetaan edessä olevasta tapista ja kiepautetaan myötäpäivään Traveler’s Notebookin ympäriltä pois. Kalenterikoru on itse tehty nauhoista ja parista uusiokäyttöön päässeestä koristeesta. Laiskiaischarm on riipuksesta tuunattu – ketju pois, laatta kuminauhaan ja menoksi!

Kun saamme avattua ihanuuden niin ensimmäisenä vihkona löytyy kalenterivihko. Minulla on käytössä ruskeakantiset blankot vihkot ja sen verran olen arastellut, että kansia en ole koristellut. Odotan sitä täydellistä ideaa tulevaksi. Sen sijaan olen koristellut sisäkantta sekä ensimmäistä sivua aina vihkon teemaan sopivaksi. Kalenterivihko on arkisin eli sen koristeluun kuuluu ilman muuta kahvitarra ja paahtoleipä-muistilaput. Kantavana teemana vihkojen sisäkannessa minulla on paljon rakastamani Traveler’s Notebookin tarrat – sellainen on jokaisessa vihkossani! Ne on erilaisia, mutta niissä on aina paikka nimelle tai muille tiedoille. Ihana punainen lanka muuten niin sekalaisessa sillisalaatissa!

Kalenterivihkon takakannessa on liimattuna muutamaa erilaista post-it-lappua – koskaan ei tiedä milloin niitä tarvitsee! Toisena kantavana teemana ja tyylinä Traveler’s Notebookissani on vintage ja eräänlainen rouheus. Kotikalenterini on täynnä raikkautta, blingiä ja pompomia, mutta tämä on jotain ihan eri maata ja niin halusinkin. Aina ei tunnu pinkiltä ja pörröiseltä – maanläheinen väritys ja kulunut olemus sopii omalla tavallaan aina. Kalenterivihkon jälkeen tulee ensimmäinen zipper pocket ja se on täynnä mitä erilaisimpia tarroja! On postimerkkiä, kahvikuppia, herätyskelloa, leimaa ja maatuskaa..Tänne aina jemmaan ainakin sen muutaman kun sattuu jotain ihanaa vastaan!

Tarrapocketin jälkeen tulee viime postauksessakin näkynyt taskusto. Tein siis skräppipaperista taskuston viime postauksessani ja nyt se on jo kovassa käytössä! Se pitää hyvin kasassa ja myös toisaalta esillä Traveler’s Notebookissa käyttämäni kuviopaperit. Muutamaa laatua sieltä jo löytyykin – on kukkaa, nuolta, palloa, vintagekelloja, foilattua… Ja tietenkin tuo ihana all you need is coffee & planners- muki, jonka sain yhdeltä ihanalta maanikolta kesämiitissä..! I love it.

Taskuston jälkeen tulee vastakkain kahden zipper pocketin toiset puolet eli korttitaskustot. Niihin olen jemmannut ihanimpien tyyliin sopivien washiteippien samplet ja niitä ei voi koskaan olla liikaa! Paitsi sitten kun minun ’erityinen sulkumekanismini’ laukeaa. Sitä odotellessa on aina tilaa kierittää pari samplea lisää. Suosikkini näkyvät seuraavassa kuvassa, mutta näissä Top3-lista on ehdottomasti: dream catcherit, sukat narulla sekä mustat kissat.

Kuten näkyy, toisellekin puolelle saa hyvin vielä parit washisamplet ujutettua siellä olevaan pystytaskuun! Seuraavaksi esittelyvuorossa olevat kaksi vihkoa ovat enemmän ja vähemmän henkilökohtaisia eli niiden sivuja en juuri levittele kuvien muodossa – sanallisesti kyllä, kuten kaikkea muutakin! Kuten huomaatte – kartonkikannet hohtavat koskemattomuuttaan. Minusta on mukavampi jättää ne odottamaan sitä täydellistä korttia, die-cutsia tai mitä se ikinä sattuu olemaankaan mikä on sitten rakkautta ensisilmäyksellä!

Seuraava vihko on minun Project-me- vihkoni. Se on se päiväkirjaosuus, jonne kirjoitan asiat juuri miten ne ovat ja juuri silloin kun ne ovat. Siellä ei kaunistella eikä tehdä tikusta asiaa – siellä yksikin lause voi tiivistää kaiken mitä mielessä pyörii. Päiväkirja on minulle ehdottoman yksityinen kokoelma ja sen kirjoittaminen on aikanaan jäänyt sen vuoksi, että sen koskemattomuus on rikottu. Olin kirjoittamatta melkein 10 vuotta kunnes nyt Kalenterimania sai sen kipinän jälleen syttymään. Nyt uskallan hiljalleen ja se tuntuu paremmalta kuin koskaan ennen! Sen kannessa oleva pikkukirjekuori on oikea ja sen sisältä tulevassa lapussa lukee kuin muistutuksena ’You are enough, a thousand times enough’. Täydellinen aloitussivu Project Me- osuudelle.

Traveler’s Notebookini viimeinen vihko on minun Junk Journal ja Smash book- tyyppinen vihkoni. Sinne olen leikannut, liimannut, askarrellut ja kirjoittanut kaikenlaista mahdollista mitä mieleeni on tullut ja matkalta on mukaan tarttunut! Osa menee toki kalenteriosioon sitä mukaan kun on muistiin laitettavaa, mutta tänne teen kokonaisia sivuja tai aukeamia teeman mukaan eli paljon laajemmin. On äityidestä, kesäpäivästä omalla terassilla, vähän vintagea ja vanhan ajan neuvoja naiseuteen ja avioliittoon – eli siis vaikka ja mitä! Tärkeintä, että niissä tuntuu se fiilis ja niillä on minulle joku sanoma mihin voi palata aina uudestaan ja uudestaan. Olen ajatellut, että tämä vihko voi hyvinkin olla pysyvä osa Traveler’s Notebookiani – sen voisi aina siirtää seuraaviin kansiin  mukaan vaikka muut osiot säilöökin pois kun tulevat täyteen. Vai onko sitten jo ihan eri kujeet? Saa nähdä! Se tässä parasta onkin – kukin tekee juuri niin kuin tykkää.

Traveler’s Notebookini viimeinen osio toinen zipper pocket. Se sisältää kaikkea liimattavaa: tageja, die-cutseja ja leikattuja kuvioita. Niitä mahtuu ohuutensa vuoksi paljon mukaan ja joskus voikin sopivassa hetkessä napata taskusta jotain ja soveltaa siitä oma sivu tai aukeamakin jos oikein ajatus lentää! Tällaista fiiliksen mukaan tehtävää ’anna mennä’- tyyppistä askartelua itse vielä opettelen – minulla kun aina pitäisi (muka) olla suunnitelma ja sommittelu ja niin edelleen… Yritän opetella sanomaan itselleni¨, että ’hiiteen tuollaiset rajoitukset: nyt minä aion sotkea silmittömästi ja katsoa mitä siitä tulee!’ Pikkuhiljaa niin tapahtuukin – ja ai että, kun se onkin kivaa.

Tällainen on minun Traveler’s Notebookini. Toukokuussa se minun hyppysiini saapui enkä ole juuri malttanut sitä silmistäni jättää. Pidän siitä näin mutta sen sijaan, että tekisin siitä nyt tietyn tyylisen, aion katsoa rauhassa mitä kaikkea sinne kertyykään ja annan sen muotoutua itse. Ehkä se kertookin minulle, minkä tyylinen MINÄ olen. Tähän aiheeseen palataan vielä – aivan varmasti.

-Anna-Johanna