Searching for "tracker"

Inspiraationa värit – Janita R.

Meillä on ollut viimeisimpänä ylläpidon haastepostausten sarjana ”Inspiraationa värit”, ja niiden tiimoilta pääsin minäkin nyt teille haastepostausta väkertämään. Aiemmat sarjan postaukset löydät täältä. Omalla kohdallani haaste olikin nimensä mukainen heti sen jälkeen, kun ulkoistin värien valinnan puolisolleni. Kysyin jo tovi sitten häneltä ilman kontekstia kahta väriä jotka tulevat ensimmäisenä mieleen. Värit, jotka tällöin sain olivat oranssi ja turkoosi. Molemmat oikein kivoja värejä ja yllätyksekseni sellaisia jotka sopivat yhteen – olettamukseni oli ettei onni suosi tällä saralla, mutta toisin kävi! Värit saadessani ajattelin että värit ovat sellaiset, että tarvikkeita pitäisi ainakin jollain tasolla jo löytyä.

Kipuilin aikani sen suhteen miten ja minne haasteen toteuttaisin. Vesivärit olisivat olleet kivat, mutta vaikka ne tuolla ovat ei inspiraatio tökkinyt siihen suuntaan. Muistin että olin haaveillut erittäin vähälle täytölle jääneen lukujournalini suhteen sivusta, jolla olisi jokin lukuaiheinen lausahdus tai lainaus, joten päätin toteuttaa sen. Havaitsin myös tarvikevarastoani läpikäydessä että vaikka pidän molemmista haasteväreistä, en itseasiassa suinkaan omista kuin aivan muutamia tarroja ja – ikävä kyllä – pääsääntöisesti hapristuneita washeja, jotka repeilivät. Onneksi löysin säästämiäni lehtiä, sekä paperikon josta löytyi haluttuja värejä. Myös yhdestä washista sain käyttökelpoista pätkää käyttöön.

Leikkelin aikani ilman varsinaista ajatusta taustalla mitä olisin varsinaisesti aikomassa tehdä. Tekniikaksi valikoitui kollaasitekniikka. Joskin olin melko varma etteivät kaikki irti leikkaamani löytäisi tietään varsinaiseen lopputulokseen. Netistä hetkisen haettuani tiesin jo, että käyttäisin lyhyehköä lausahdusta Federick Douglasilta: ’Once you learn to read, you will be forever free.’, tuo on ajatus josta pidän.

Päädyin leikkaamaan paperista suorakulmion johon sommittelin reunoille irtileikkaamani oranssin tulppaanin ja mandariinin. Alunperin teki mieli lisätä muutama eri sävyinen neliö turkoosista, mutta lopulta tussasinkin reunaan hieman lisää turkoosia. Sitten löysin kukkienkasteluun tai juodun veden seuraamiseen tarkoitetun tracker-tarran ja vähän washia. Piirtelin vielä muutamia kukkia ja lehtiä puuvärillä. Kirjoitin itse lausahduksen valkealle paperille, sillä testattuani huomasin että musta ei itsessään erotu paperin sävystä, näin pystyin lisäämään kontrastia tekstin ollessa nyt oranssi. Paperi sujahti liimarollerin avustuksella turkoosille taustalleen. Lisäsin vielä sivun ylälaitaan haasteen otsikon estääkseni itseäni kajoamasta sivuun jälkikäteen. Itseni tuntien lisäisin siihen tarroja tai jotain muuta myöhemmin.

Lopputulos näyttää ja ei näytä lainkaan siltä mitä halusin. Pidän valituista sävyistä, olin yllättävänkin nirso niiden suhteen mitä kelpuutin, eikä sellaisia itseasiassa liikaa löytynytkään leikellessäni. Lähes kaikki alkoi näyttää liian keltaiselta tai ruskealta oranssiksi. Liian vihreältä tai siniseltä turkoosiksi. Otaen huomioon että minulla ei ollut varsinaista suunnitelmaa mitä lopputuloksen tulisi olla, en voi olla pettynyt siihen mitä sain aikaan. Haaste itsessään oli oikein piristävä! Milloin olet viimeksi antanut jonkun muun päättää mitä värejä käytät ja millaisia haasteita se on tuonut tullessaan?

Terkuin, Janita R.

Perjantaipäiväkirja – Emmi

Rakas perjantaipäiväkirja,

me tavataankin tässä nyt ekaa kertaa 2023. Mulla on ollut elämässäni ihan kummallisin alkuvuosi koskaan, voisin vähän summailla sitä sulle, ja saan ehkä ajatuksia hieman ”paperille” pois mun aivoista pyörimästä. Muiden ylläpidon tyyppien päiväkirjoja voi muuten lueskella täällä.

Jäin muutama päivä ennen joulua 14 muun pelinkehittäjän kanssa työttömäksi vakityöstä, kun meidän unelmapeliprojekti lopetettiin ennen aikojaan, eikä elämä ole sen jälkeen oikein palannut raiteilleen. On ollut tappelua TE-keskuksen kanssa, taistelua työttömyysturvasta ja kielteisistä päätöksistä, silmitöntä epätoivoa talouden kestämisestä ja itkuisia, unettomia öitä hylätyistä työhakemuksista ja suunnan puuttumattomuudesta. Odottaminen ja epätietoisuus ovat olleet kantavia teemoja koko kevään. Onneksi ihana kumppani ja meidän kissat ovat pitäneet musta huolta.

En olisi tammikuussa voinut kuvitellakaan olevani työttömänä vielä kesän alkaessa. Olen ammattilainen, osaan todella paljon kaikkea ja teen kovasti töitä, mutta peli- ja teknologia-alat ovat myllerryksessä ja ihmisiä potkitaan pihalle tuhansittain, mikä sitten syynä onkaan. Tekijöitä on enemmän kuin paikkoja ja olen joutunut keskelle tilannetta, jossa kilpailu on todella kovaa. Henkinen hyvinvointi on ollut aivan retuperällä taistellessani sen puolesta, että saisin edes hiukan tukea tilanteeseen, jossa avopuolisoni on joutunut kannattelemaan koko talouttamme, kun en saa rahaa mistään.

Lopulta paha olo kasvoi niin isoksi, että en enää kestänyt. Masennus, ahdistus ja aikaansaamattomuus ajoivat mut viimein hakemaan apua mielenterveyden nostamiseen pohjamudista. Nopeasti pääsin terapiaan ja jo pelkästään se, että asioista voi puhua jonkun ”ulkopuolisen” kanssa on helpottanut. Terapeutti on lempeästi tuupannut mua saamaan asioita aikaiseksi ja luulen, että nappasin ajoissa kiinni jostain pahaan suuntaan valuvasta, ja sain tehtyä korjausliikkeen ennen kuin vahingot paisui liian suuriksi.

Oloa on myös parantanut toukokuussa tekemäni hyväntekeväisyyskampanjointi, jossa keräsin meidän nettiyhteisön mukana yli 5000 dollaria Alzheimer-tutkimukseen ja Alzheimerista kärsivien tukemiseen. Merkityksellinen tekeminen ja asioiden aikaansaaminen on parantanut mielialaa huimasti ja niitä päiviä, kun ei haluaisi nousta sängystä on enää harvoin.

Vaikka elämä onkin ollut tämän vuoden melko rankkaa, siihen on silti mahtunut paljon hyvää – olin suosikkibändini kiertuemyyjänä tammikuussa (täältä voit lukea seikkailuistani Euroopassa), kävin Ruotsissa yhden pelin julkaisussa ja olen löytänyt taas lukemisen ilon.

Kaiken ahdistuksen keskellä tukena ja jatkuvana ilon aiheena on onneksi ollut myös kalenteriharrastus ja Kalenterimanian ryhmä Facebookissa. Vaihdoin kalenteria toukokuusta alkaen, kun tuntui ettei pystysarakkainen viikkoaukeama Wonderland222-kalenterissa toiminut mulle oikein mitenkään päin. Nyt käytössä on AuraEstelle x AnniePlansin ihana planneri, johon mahtuu sekä viikkoaikataulu, träkkäykset ja memory planning. Pitkästä aikaa nautin aivan suunnattomasti kalenterin tuunailusta ja teen jopa viikkoja etukäteen!

Teen enemmän luovia juttuja ja olen mm. ottanut osaa ryhmän doodlehaasteisiin. Oma tapa tehdä ja nauttia tuunailusta ja askartelusta on pikkuhiljaa löytynyt ja rento ote tekemiseen ottanut vallan.

Nyt ollaan jo kesän puolella, aurinko paistaa koko ajan ja antaa mulle energiaa. Asiat ovat menossa nyt parempaan suuntaan ja tunnen olevani enemmän oma itseni kuin aiemmin keväällä. Mielenterveyden hoitopolku on käynnistynyt ja eiköhän niitä töitäkin pian ala löytymään.

Toivon sulle aivan ihanaa kesää, vietät sen sitten töissä, lomaillen tai muissa merkeissä!

– Emmi