Searching for "tekemisen vuosi"

Kalenterimafian ystäväkirja – Inka

Nimi, ikä, paikkakunta

Helou helou helou, mä oon Inka. Ihan justpiankohta tulee mittariin 27 vuotta ja asustelen Keravalla.

Kauanko olet ollut Kalenterimaniassa?

Ööö haluaisin sanoa, että reilut 5 vuotta, koska Mirpunkin kanssa tuli alkukesästä 5 vuotta täyteen Facebook-kaveruutta. Ylläpidossakin oloa on siis siitä laskeskeltuna jo pitkälti yli 4 vuotta kasassa.


Oletko ollut Kalenterimanian miitissä tai haluatko joskus osallistua?

No olenhan mä! Oon saanut olla mukana järjestämässä kaikkia tähänastisia suurmiittejä ja lisäksi muistoissa on myös muutamia pienempiä miittejä. Ja kyllä, haluan osallistua taas tulevaisuudessa!


Mikä oli sun eka kalenteri?

Se kalenteri, joka mulla silloin oli kun harrastuksen löysin, oli joku sidottu lukuvuosikalenteri. Siinä oli kivan väriset, turkoosit kannet! Ensimmäinen manian vaikutuksen alaisena hankittu kalenteriasia oli vaaleanpunaiset rengaskannet Kiinasta. Ihka ensimmäistä kalenteria IKINÄ en ole varma muistanko, mutta ainakin kauppis-opintojen aikana oli käytössä pienet pinkit kalenterit, joiden kannessa oli muistaakseni pingviini!


Millainen on sun unelmien kalenteri?

No sen kun tietäisi.. Tai siis, sellainen joka päivittäisi itse itsensä ja synkronois muistettavat asiat suoraan mun aivoihin kiitos! Vakavasti ottaen en oikein osaa sanoa. Pystypäiviä vähän ikävöin, mutta en tiedä mikä ois nyt oikein mun uneeelmien kalenteri. Leopardikuviota, sateenkaaria ja yksisarvisia se kyllä voisi kuitenkin sisältää.


Kolme lempparitarviketta, joita ilman et tule toimeen?

Kyllä se olisi kynien, tarrojen ja teippien pyhä kolminaisuus mun kohdalla.


Team vaakapäivät vai pystypäivät?

Pystypäivät! Siihen nähden onkin hieman outoa että tänä ja viimevuonna on käyttökalentereista löytynyt vaaka-näkymät…


Paras muistosi Kalenterimaniaan liittyen?

EN HALUA VALITA VAAN YHTÄ, KIELTÄYDYN! Turun manian pikkujoulut, suurmiitit, pikkumiitit, Fiiliksen herkut, ryhmän tuoma hyvä mieli kun on muuten harmittanut.. paras muisto on manian ihmiset!


Onko joku kalenterimanialainen jäänyt sulle erityisesti mieleen?

Liki kaikki kaverit mun elämässä tällä hetkellä on manian kautta siihen tulleita, eli kyllä – monikin on jäänyt erityisesti mieleen.


Onko sulla lemppari kivijalkaliikettä tai missä kivijalkaliikkeessä haluaisit päästä käymään?

Oon päässyt ilokseni käymään Vihkokaupalla, Klemmarikellarissa sekä aikanaan Kombossa jossa oli Chic Companynkin tuotteita myynnissä, voisin sanoa ne kaikki lemppareiksi! Vielä haluaisin päästä muunmuassa Teippitarhan myymälään livenä kuolaamaan washivarastoja.


Oletko joskus suunnitellut retkeä sen perusteella, että pääset johonkin kauppaan?

Kyllä! Edellisen vastauksen käydyt kaupat ovat olleet juurikin äidin kanssa tehtyjen eri kesäretkien kohteita.


Tuunaatko mökillä tai muuten lomaillessa?

Kyllähän se tuunailu lomaan kuuluu!

Terveiset tuoreille Kalenterimanian jäsenille:

Mahtavaa, että ootte löytäneet ryhmän ja harrastuksen pariin. Toivottavasti löydätte tekemisen ilon ja askartelun ihanuuden!

Miten selätän inspiraatioblokin?

Varmasti lähes jokaiselle meistä tulee niitä hetkiä, kun inspiraatio katoaa ja harrastaminen tuntuu tylsältä, joskus ehkä suorastaan pakkopullalta. Tällöin tekisi ehkä mieli paiskata kaikki kalenterit seinään, myydä tarvikkeet ja käpertyä peiton alle murjottamaan. Inspiraatioblokki on lamauttava asia, ja joskus siitä jatkaminen tuntuu suorastaan mahdottomalta.

Olen vuosien varrella kokeillut yhtä sun toista kalenteriharrastuksen saralla. Monet näistä asioista ovat olleet nopeasti ohi meneviä hurahduksia, jotkut taas ovat kestäneet pidempään. Lähes kuitenkin aina innostuksen hiipuessa uhkaa tilalle tulla kyllästyminen. Sitä haluaa olla jatkuvasti innoissaan jostain ja tuntea paloa tekemisiään kohtaan. Pahin virhe omalla kohdallani tällaisina hetkinä on ollut itsensä pakottaminen. Mieli ei millään tahtoisi antaa periksi. Kalenteri täytyy täyttää loppuun kun sen on kerran aloittanut, päiväkirjan puuttuvia merkintöjä täytellään hampaat irvessä, koska tyhjät kohdat ovat merkki epäonnistumisesta.

Jossain kohtaa tajusin kuitenkin alkaa kysyä itseltäni, ovatko sittenkään? Kenties ne epäonnistumisen sijaan kertovat elämästä, siitä, että aina ei ole samalla tavalla aikaa tai jaksamista. Ja tiedättekö mitä? Se on täysin normaalia ja täysin luonnollista. Oma mieli alkaa alitajuisesti hylkiä niitä asioita silloin, kun kivan tekemisen sijaan ne muuttuvat suorittamiseksi. Tällöin on hyvä pysähtyä miettimään, miksi minä oikeastaan teen näitä asioita? Täyttääkseni mahdollisimman monta kalenteria kannesta kanteen vai saadakseni iloa ja sisältöä elämääni arjen vastapainoksi?

Jo pelkästään tuon asian oivaltaminen on muuttanut jotain suhtautumisessani inspiraatioblokkeihin. Lisäksi olen todennut olevani helposti innostuvaa sorttia, mikä on samaan aikaan sekä siunaus että kirous. Lähden helposti kokeilemaan uusia juttuja, mutta kyllästyn lähes yhtä helposti. Mitä pidempään olen harrastanut, sitä paremmin olen oppinut sietämään kyllästymistä ja siitä seuraavaa epäonnistumisen tunnetta.

Oikeastaan silloin, kun lakkasin ostamasta jotain kokeiluun vain nähdäkseni, voisiko tämä olla minun juttuni, olen saanut päähäni uutta tilaa miettiä mitkä asiat minua innostavat ja mihin suuntaan haluaisin lähteä tekemistäni viemään. Nyt, kun olen onnistuneesti bujoillut jo useamman kuukauden apunani oikeastaan vain vesivärit, guassivärit ja kynät, koen olevani oikealla polulla. Ehkä se johtuu siitä, että olen löytänyt jonkun asian, jonka tiimoilta tekemistä riittää ja ideoita riittää loputtomasti. Tai ehkä se on seurausta loputtoman ylisuorittamisen taakse jättämisestä.

Sen kuitenkin tiedän, että inspiraatioblokkeja tulee edelleen. Saattaa mennä useampia päiviä tai viikkoja, kun ei tee mieli tarttua siveltimeen tai kynään. Silloin se epäonnistumisen tunne nostaa taas päätään. Olen kuitenkin tässä vuosien varrella oivaltanut, että yksi parhaista asioista mitä me kalenteriharrastajat voimme toisiltamme saada, on inspiraatio. Välillä, kun minun ei tee mieli tehdä itse mitään bullet journaliini, saatan viettää tuntikausia selaamalla Kalenterimania-ryhmää, Pinterestiä ja YouTubea. Huomaan nauttivani jo pelkästään siitä, että saan nähdä miten kanssaharrastajat tekevät asioita. Yhtäkkiä huomaankin jälleen pään olevan pullollaan ideoita ja sormet syyhyävät päästä maalien kimppuun.

Uusien asioiden opettelu ja pitkäjänteinen tekeminen ovat myös opettaneet minut sietämään paremmin omia epäonnistumisia. Aina ei suju, mutta maailma ei siihen kaadu. Tämäkin jo itsessään on pelastanut minut monelta turhautumiselta, sillä aiemmin nimenomaan epäonnistuminen on ollut yksi suuri syy siihen, miksi mikään ei enää tunnu hyvältä ja tekee mieli lopettaa.

Jos joskus käy niin, ettei muista inspiroituminenkaan auta, ei hätää. Kukaan ei tuomitse, jos ottaa aikaa ihan muille asioille. Kalenteriharrastuksessa hienoa on, että sitä voi toteuttaa täysin omalla tavalla ja täysin omaehtoisesti. Jos se tarkoittaa joskus sitä, ettei siihen kalenteriin koske kuukausiin, sekin on täysin ok. Peräänkuulutan jokaiselta armollisuutta itseä kohtaan tässäkin. Älä pakota itseäsi, älä syyllistä itseäsi. Muista, että teet tätä vain itseäsi varten.

Kesäisin terveisin
Carita