Esittelyssä – Raita, pastelli (Ajasto)

Kaupallinen yhteistyö Ajaston kanssa

Positiivisia ajatuksia sun perjantai 13. päivään. Tänään esittelyyn pääsee Ajastolta saamani ensivuoden uutuuskalenteri. Tuttuun tapaan ensireaktioni kalenterista pääset näkemään ryhmään tallennetusta livestä.

Kyseessä on täysin uusi Raita, pastelli 2024 -vuosikalenteri. Kalenterissa on parikierresidotut kartonkikannet ja sen tarkat mitat ovat 148 x 210 mm (A5). Hempeisiin pastellisävysiin kansiin, joka tuo mieleen räsymaton, on kultafoilattu teksti ’vuosikalenteri 2024’. Hento foilaus sopii hyvin yhteen kultaisten kierteiden kanssa. Tuote on FSC®-sertifioitu eli kalenterissa käytetty puutavara tulee vastuullisesti hoidetuista metsistä. Kalenterin saa myös sinisävyisillä kansilla.

Kalenteri alkaa tuttuun tapaan yhteystietosivulla ja sen jälkeen kahdella 2024 vuosinäkymä-aukeamalla. Jälkimmäisessä näkymässä on hyvin tilaa omille kuukausikohtaisille merkinnöille.

Jokainen kuukausi alkaa kuukausisuunnitelma-aukeamalla. Vasemmalla sivulla kuukausi ruudukko on upealla marmoritaustalla korostettuna ja oikealla sivulla on tilaa tärkeille päivämäärille ja tavoitteille. Kuukauden lopussa on yhteenveto ja kiitollisuuslista. Marmoroitu tausta toistuu kalenterin muutoin pelkistetyillä sivuilla.

Pelkistetyllä viikkoaukeamalla päivät ovat pystysuunnassa, ja lauantai ja sunnuntai jakavat yhden sarakkeen. Aukeaman alareunassa on lisäksi viivallinen palkki esimerkiksi koko viikkoa koskeville merkinnöille. Viikkoaukeaman ja koko kalenterin sisusta kantava väri on pehmeä oranssi. Ainoastaan pyhäpäivät ovat viikkoaukeamilla mustalla korostettuina.

Kalenterin viimeiset sivut ovat tyhjät ja viivalliset esimerkiksi ylimääräisiä muistiinpanoja varten.

Raita, pastelli on päiväkirjamainen, helposti omiin tarpeisiin muokattavissa ja mielestäni kalenteri voisi toimia loistavasti memory planning -tyyliseen tuunailuun.

xoxo Janita.V

Kalenterimatkani – Janita R.

Ylläpidon seuraavan torstaihaasteen pääsen aloittamaan minä. Tällä kertaa pohdimme omaa plannerointityyliä ja sen kehitystä. Lähdetäänpä siis havisuttelemaan vähän historian lehtiä mun kohdalta!

On oikeastaan aika hauskaa selailla vanhoja kalentereita opiskeluajoilta, oikein harmittaa tieto kaikista niistä lukiokalentereista joita ei enää ole tallessa. Tuolloin käytin paljon Stabiloita ja doodlailin merkintöjen viereen. Olisin mielelläni ottanut kuvan näiltä ajoilta, mutta minkäs teet! Lähdetään siis liikkeelle korkeakouluaikojen kalentereita. Pääsääntöisesti ne olivat mulla A5 -koon lukuvuosikalentereita, melko pelkistettyjä pystypäiväleiskalla jotta sain lukujärjestyksen, deadlinet sun muut mahtumaan ja selkeästi näkyville yhdellä vilkaisulla. Eli koulu ja funktuonaalisuus näkyi pitkälle. 

Välissä tuli kokeiltua bujoilua ja latasin siihen kauheat odotukset visuaalisesti kauniista kokonaisuudesta, unohtaen kokonaan pohtia mitä mä kokonaisuudesta tarvitsen. Sinne se kokeilu jäi alkutekijöihinsä koska en oikein koskaan saanut hommaa toimimaan. Olin myös tyytymätön siihen miltä lopputulos näytti. Sen voisi huoletta laskea omalta kohdalta epäonnistuneeksi kokeiluksi. Kuten ehkäpä myös (lukuisat) tarvikkeet joita on tullut ostettua niihin juuri sen jälkeen koskematta. Näihin kuuluu omalla kohdallani erityisesti kitit joita en koskaan oppinut käyttämään. Silti omistan niitä ihmeen paljon.

Bujon jälkeen tartuin Traveler’s notebookiin eli TN:n ja se kokonaisuus toimi mulla opiskellessa oikein hyvin. Kalenteri palveli taas omia tarpeita. Sain kurssimuistiinpanot ja kalenterimerkinnät yhdessä paketissa! TN:n kohdalla olin löytänyt tieni ryhmään ja asiat jotenkin loksahteli paikalleen. Hoksasin että jos haluan hommaan visuaalisuutta niin sen ei tarvitse tarkoittaa tarroja ja krumeluureja kalenterin sivuilla. Persoonaa kun voi ilmaista myös kansia koristelemalla.

Vuosien varrella tyyli on tavallaan muuttunut toki, mutta tässä entisiä plannereita selaillessa vahvistui myös ajatus siitä että olen löytänyt sen oman tyylini tehdä jo ajat sitten. Funktionaalinen ja minimalistinen tyyli toimii mulle parhaiten. Nykyään tekemisessä on myös ehkä enemmän rentoutta ja pienillä asioilla leikittelyä. Rentouden kautta on kasvanut myös halu kokeilla uusia asioita – enkä ihan samalla tapaa enää edes pelkää epäonnistumista. 

Miten teidän tyyli on ajan saatossa kehittynyt?

-Janita R.