Sain muutama viikko sitten kasattua vuoden 2018 Color Crushini vihdoin kasaan. Loppuvuoteen kasaantuneet kiireet tarkoittivat, ettei mulla vain yksinkertaisesti ollut aikaa tuunata kyseistä kalenteria tahtomallani tavalla, ja se näkyi tyhjien sivujen merkeissä. Halusin kuitenkin kasata koko vuoden samoihin kansiin – kuten olin tehnyt edeltävänäkin vuonna – joten vähitellen ajan kanssa tartuin kaljuihin aukeamiin.
Kalenterin kanssa voi harrastaa monella tavalla, mutta minulle se tapa vaan nyt sattuu olemaan sellainen, etten voi luovuttaa kesken. Ajatuskin puoliksi täytetystä CC-parasta tuntui epämiellyttävältä. Moni olisi varmasti jättänyt viimeiset sivut suosiolla täyttämättä, sillä eihän niitä varsinaisesti enää tarvitse seuraavan vuoden helmikuussa muistella. Minä kuitenkin palasin niihin, kunnes paketti oli kasassa.
Täysinäinen ja pursuileva kalenteri, jonka nepparin sain juuri ja juuri kiinni, miellyttää silmääni älyttömästi toisen pullukkakalenterin kanssa hyllyllä. Sivuille mahtuu monia muistoja, sitä enemmän tarroja, ja halutessani voin palata mihin viikkoon vain ja ne ovat osa kokonaisuutta.
Perfektionismi on pahimmillaan raadollista pakkotyöskentelyä, mutta onneksi kalenteriharrastuksen kanssa se ei osaltani kuitenkaan ole mitenkään tappavan vaarallista. Mieluummin käytän tunteja pienesti pakottaen itseni väsäämään vuoden viimeisiä viikkoja pari kuukautta myöhemmin kalenteriin, kuin tyydyn vajaaseen pakettiin. Ja jos totta puhutaan, ei mulla olisi varmaan ollut parempaakaan tekemistä. Siispä tarroja ja washeja kehiin!
Tätä kirjoittaessani en ole edes aloittanut rakentamaan vuoden 2019 Color Crushiani, vaan olen kirjannut menoni ainoastaan saamaani Personal Planneriin. Onneksi en jaksa ottaa aikaansaamattomuudesta stressiä, sillä tiedän palaavani pinkin CC:n pariin, kun minulla on sille paremmin aikaa ja jaksamista. Se ei onneksi voi karata mihinkään odotellessaan.
Suurin osa varmasti innostuu alati tuleviin ihaniin uutuuksiin ja kalentereihin useammin kuin olisi tarvetta vaihtaa. Itsekin olen herkässä haluamassa kaikkea ihanaa ja uutta, mutta yllättäen pärjännyt vain muutamalla hutiostoksella (mielestäni) ja nekin olen säilönyt myöhempää käyttöä ajatellen. Ajattelinkin kertoa teille muutamasta kalenterista, jotka ovat olleet mukanani Kalenterimanian aikana.
Tottuneesti ostin 20-30-vuotiaana useimmiten Burden kalenterin vertikaalina, muutama Mikki- ja Nalle Puh -kalenteri joukossa vilahtaen. Nuorempana kun tuli testattua jos jonkin näköistä Soodasta lukiolaiskalenteriin.
Varsinainen mania ja ymmärrys, että edes harrastan kalenterituunausta tuli, kun Mira huuteli yhdessä ryhmässä, että pitäisikö kalenteriharrastajille olla oma ryhmä? Vastasin kyllä, liityin heti remmiin ja sillä tiellä ollaan.
Uusia elämyksiä, kalentereita, joista en edes tiennyt ja ihana porukka, joka jakoi fiilikset ja inspikset. Aika heti siinä tehtiin kimppatilausta Happy Plannereista porukalla. Niin fiiliksissä kuin olinkin, se ei jotenkaan koskaan iskenyt, enkä oppinut käyttämään. Ehkä kokonsa puolesta? Se jäi hautumaan. Tilasin tilalle Webster’s Pagesin Color Crushin personal-koossa, pinkin, ja se tuli jäädäkseen. Elettiin siis vuotta 2016.
Seuraavalle vuodelle tilasin uudet insertit Color Crushiin, eli CC:hen ja kaveriksi Carpe Diemin A5- kokoiset kannet aquan värisenä. Taas Color Crush vei voiton ja Carpe Diem jäi kotikäyttöön päiväkirjaksi.
Tuli vuosi 2018 ja CC oli menossa mukana. Tilasin kuitenkin Recollectionsin Zipper Plannerin (personal), koska kannessa oli ranskis, niin kuin meidän Alma-koira. En koskaan aloittanut Zipperiä, mutta päiväämättömänä hillosin sen odottamaan auvoisempia hetkiä. Voitin myös Katrin arvonnasta ihanan Munken-kalenterin, joka ihastutti väreillään. Siitä tuli CC:n rinnalla kulkeva henkilökohtainen hyvinvointi -/ruoka-/terveys-kalenteri, joten se on jäänyt kuvaamatta ryhmään.
Vaihtui vuosi 2019 ja päätin olla tilaamatta inserttejä Color Crushiin. Ostin pitkästä aikaa Burden, ja kalenteriksi valikoitui Scribble. Ihana erilainen kalenteri, mutta kolmen vuoden rengasplannerin horisontaalisen näkymän jälkeen Burden vertikaali tuntuikin yllättävän hankalalta. Annan mahdollisuuden, mutta tuunaustyyli on ihan hakusessa, ja koska olen itselleni välillä vähän turhankin armoton lopputuloksen suhteen, ärsyttää kun suunta on hukassa. Pitäisi muistuttaa itselleen aina, että omaksi ilokseen tätä tehdään, aivot narikkaan, inspiraatio kukkimaan ja mikä parasta, jos joku vielä inspiroituu juuri minun kuvista.
Sorruin kuitenkin tilaamaan Color Crushiin kauan himoitsemani Ajaston Timex Planner -lukuvuosipaketin. Ihastuin inserteissä kaunokirjattuihin viikonpäiviin. Palaan näihin myöhemmin blogissa.
Rengasplanneri on siis selkeästi enemmän minua. Olen myös aina ihastellut kauniisti somistettuja kansien taskuja koristeineen. Niitä en itse vielä osaa oikein hyödyntää, tai antanut niin paljon ajatusta. Haluaisin omistaa kauniita kokonaisuuksia.
A5-kokoisia kansia minulle on kerääntynyt Carpe Diemin lisäksi muutamia vailla aikaa. Disney-fanina olen varastoinut Simple Storiesin Sn@p-kansia sarjasta Say Cheese eli ”Mikki”-kannet. Löytyy insertit, tarroja, insta pocket -sivuja ja washia. Kun aikaa löytyy, on tästä tarkoitus tehdä lapsille yhteinen muistokansio.
Jemmasta löytyvät myös vaihtarina ja kirppisostoksena kauniit Heidi Swappin ja Kaisercraftin kannet. Teen ehkä toisesta päiväkirjan ja toiseen olisi tarkoitus joskus suunnitella häitä, jotka ovat jääneet ruuhkavuosien, koulun ja kolmivuorotyön jalkoihin. Tavoitteena on tehdä myös kansio käsitöille ja tulevaisuudessa se olisi jatkumo tilaustöille: mitä, kauanko kestää, materiaalit, kulut yms.
Tigerin hyllystä harakka löysi kiiltävät holo-kannet, joista kasataan jouluplanneri. Rakastan joulua ja sen tuomia askareita: kortit, ruuat, käsityöt, lahjat, koristeet, laulut, tunnelma. Niitä kasataan joka joulu samojen kansien väliin.
Project me ei oikein lähtenyt lentoon, mutta ehkä palaan siihen vielä kiitollisuuskalenterin muodossa? Disneyn muistikirjan ostin yhdeltä jäseneltä, joka jaksoi ulkomaan reissultaan raahata muutamalle onnekkaalle omansa, siis ihan mieletöntä porukkaa meillä ryhmässä!
Koulua varten valmistin itse 2016 paperidorin YouTubesta löytämieni ohjeiden mukaan ja sen sisälle kolme vihkoa. Vihkoja olen hamstrannut lapsesta asti ja niitä löytyykin ”muutama”. Olen tehnyt myös Happy Mailiin paperdoreja. Tarkoitus on tehdä lisää tulevaisuudessa ja jalostaa projektia kankaisiin myöhemmin. Kankaita löytyy joka lähtöön, mutta se aika on kortilla. Ideoita olisi vaikka ja kuinka! Niillekin on oma vihko, tietty!
Yhtä kaikki harrastus vie mennessään tunneiksi, kunhan vuorotyöläinen löytää aikaa kaaoksen keskeltä. Olen onnellinen, että olen löytänyt näin ihanan porukan ja saanut uusia ystäviä.
Kirjoitin kerran Miran korttiin #maniaperhe, ihanaa että se elää, koska sitä me kaikki todella olemme!
Ihanaa toivottavasti pian alkavaa kevättä kaikille teille #maniamussukat ja muistetaan olla ystävällisiä ja armollisia toisillemme ja ennen kaikkea itsellemme!
