Searching for "leuchtturm"

Kalenterimania ja vauvan ensimmäiset kuukaudet

Raskausaikana kalenteriharrastus jäi lähes kokonaan huonon olon, väsymyksen ja muiden enemmän ja vähemmän ihanien raskausvaivojen varjoon. Energiaa ei yksinkertaisesti riittänyt koristelemaan kalenteria kuin korkeintaan lätkimällä hieman tarroja tai washiteippiä sinne tänne. Suunnitelmia kyllä oli, mutta ei energiaa niiden toteuttamiseksi.

Synnytyksen jälkeen ensimmäiset viikot menivät ihan vauvakuplassa, kalenteri ei ollut ensimmäisenä mielessä. Sen sijaan tärkeäksi muodostui ajatukset vauvakirjan aloittamisesta ja asioiden kirjaamisesta ylös, kun ne vielä olivat tuoreena muistissa (muisti nimittäin heikkenee vauva-arjessa!). Vauvakirjaan on ihana kirjoittaa asioita ja sen sivujen koristelu vauva-aiheisilla asioilla on ihan huippua. Sain Oot niin ihana -vauvakirjan päästessäni Oot niin ihana -brändilähettilääksi ja nautin niiden sivujen täyttämisestä ja koristelusta tosi paljon.

Ristiäisten suunnittelussa kalenterista oli apua, joten Malden pääsi myös hiljaiselon jälkeen kunnolla käyttöön. Vieraslistat, tarjottavat ja lahjatoiveet oli hyvä kirjoittaa johonkin, josta ne sai tarkistettua. Myös neuvolakäynnit ja ekaluokkalaisen asiat on hyvä saada (sen huonontuneen muistin takia) kirjattua kalenteriin, joten merkintöjä alkoi tulla tasaiseen tahtiin.

Hormoneiden hyrrätessä huomasin ajatusteni alkavan kiertää negatiivisuuden pienenevää kehää, joten hankin S-kokoisen Nuunan ja aloin pitämään positiivisuus-/kiitollisuuspäiväkirjaa. Joka päivä kirjoitan ainakin muutaman positiivisen, iloa tuottaneen asian aukeaman toiselle sivulle. Toinen sivu on pyhitetty art journal -tyyppiselle taiteilulle ja täyttelen niitä sivuja oman ajan ja jaksamiseni mukaan. Ihan uusimpana juttuna, vauvan ollessa nyt pian 4kk ikäinen, päätin aloittaa kaapissa hillotun Leuchtturmin huonekasveille! Olen jo kirjannut suurimman osan kasveista sivuille, enää tarvitsee alkaa täyttämään niihin hoito-ohjeita ja muita niihin liittyviä asioita.

Vauva-arkea ei voi kovin tarkkaan suunnitella etukäteen. Tai voi, mutta on varauduttava muutoksiin. Raskausaikana tehdyt suunnitelmat päivistä voivat muuttua radikaalistikin riippuen vauvan temperamentista ja mahdollisista vatsavaivoista tai muista haasteista. Tilanteet ja mahdollisuudet kannattaa hyödyntää silloin kun sellainen eteen tulee. Minulle on ollut tärkeintä saada tehdä omia juttujani silloin kun siihen vain aikaa löytyy, vaikka se olisi vain teipin pätkä tai tarra jossain. Joskus voi mennä sieltä missä aita on matalin (tai kaatunut), kunhan hieman saa tyhjennettyä ajatuksia paperille jossain muodossa. Ja nopeastihan nuo vauvat kasvavat, pian ottavat jo kynän käteen ja alkavat piirtää ja askarrella mukana.

Heidi

Pandemian jälkeen

Tämän postauksen valokuvat on kaiveltu arkistoista, sillä odotamme kuumeisesti uusien muistojen taltioimista vastaavista tapahtumista.

Syksyistä keskiviikkoa juuri sinulle! Tänään palaan jälleen haaveilemaan ajasta pandemian jälkeen, jota jo aiemmassa miiteistä kertovassa postauksessa sivuttiin. Kuten arvata saattaa, on maailmanlaajuinen pandemia vaikuttanut myös meidän Kalenterimanian toimintaan aika tavalla. Meillä on erittäin vilkas, aktiivinen ja totisesti sosaalinen internetryhmä, joka on jatkanut kasvamistaan läpi näidenkin aikojen. Kaikilla jäsenillämme ei välttämättä ole hajuakaan maanikoiden entisestä, pandemiaa edeltäneestä elämästä.

Pandemia on totisesti rajoittanut ihan kaikkien maailman ihmisten elämää, meidän maanikoiden näkökulmasta se laittoi säppiin kaiken mahdollisen kahvikupposten, ystävien ja kalentereiden täyttämän elämän. Toiveissa onkin, että kun tilanne viimein rauhoittuu, pääsisimme jälleen tapaamaan toisiamme ehkä jopa kuukausittain. Turun seudulla teimme jo hyvin vakiintunutta yhteistyötä Fiilis Café Bistron kanssa, jossa itseasiassa muistan istuneeni odottamassa miitin alkua, kun hallitus tiedotti koko Suomen sulkemisesta aivan ensimmäistä kertaa.

Toinen erittäin turkulainen perinne on ollut Taiteiden yön miitti Hansan Suomalaisessa kirjakaupassa. Olimme hilkulla päästä miittailemaan viimein tänä vuonna, mutta pandemia päätti toisin. Samainen kirjakauppa on järjestänyt meille myös muita miittimahdollisuuksia, joissa on päässyt esimerkiksi testailemaan Tombown tusseja ja saimme omat, nimikoidut Leuchtturm-muistikirjat.

Suurin pannassa oleva tapahtuma on luonnollisesti suurmiitit, joihin on otettu aina sata jäsentä. Haikeissa toiveissa onkin, että Kalenterimanian 5-vuotismiitti, joka olisi järjestetty tänä vuonna, päästäisiin järjestämään tulevana vuonna. Edellisenä vuonna taistelimme saadaksemme kasaan Karkkilan miitin ja muistan miten mittasimme pöytiä, jotta istumapaikoille saatiin turvavälit.

Pandemian alettua luonnollisesti myös läheisten ystävien, joita Kalenterimania on elämään tuonut, näkeminen on jäänyt todella vähäiseksi ja onneksi nyt, kun tilanne on jo vähän rauhoittunut, pieniä kahvihetkiäkin on jo päässyt nauttimaan. Toivon sydämestäni, että tämä oikeassa elämässä tapahtuva sosialisointi pääsee taas pian vauhtiin, vaikka ihan pienestikin. Olen todella ikävöinyt naurunremakoita, uusia tuttavuuksia, uusien tuttavuuksien kalenterien hiplailua ja mitä vielä!

Toiveikkaana kohti tulevaa vuotta, terkuin Surppa!