Searching for "Heidi Swapp"


syys
2018

Katsaus opiskelijan laukkuun – AJ

categories: Maanantaimania

Kun kalenterimaanikko lähtee opiskelemaan, on yksi asia varma: välineet pitää saada kuntoon ennen kuin mitään muuta voi edes alkaa suunnitella. Päätin avata hieman (koulu)laukkuni sisältöä teillekin. Pääsette nyt katsomaan, mitä minä nostan pöydälle ennen luennon alkua.

Ensimmäisenä on opiskeluja varten Chic Companylta hankittu Nuuna L Light. Tämä hoikkis on ulkomitoiltaan samaa kokoa kuin L-kokoinen Nuuna. Sivuja on kuitenkin vain 176, kun taas tavallisessa L-kokoisessa Nuunassa niitä on 256. Tämä ero tekee lightista minun mielestäni miellyttävämmän kantaa mukana. Käytän Nuunaa eräänlaisena koulubujona. Siihen voin tehdä muistiinpanoja sellaisista asioista, joita saatan työelämässä hyvinkin tarvita arjessa. Olen alanvaihtaja ja siksi olisi ihanaa kun mukana olisi jotain käsikirjan tyyppistä. Siinä olisi vain ne jutut mitkä itse olen kokenut tärkeiksi. En halua siis valmista kirjaa enkä todella kuljettaa kaikkia koulumateriaaleja mukana töissä. Tämä on ollut toimiva ratkaisu minulle ja täytän sitä harkiten, mutta innolla! Kuvassa on bujoni aloitussivu ja lisäksi muutama Heidi Swappin Hawthorne-sarjan washeista. Washit ovat peräisin Heidin Korttipajalta.

Nuuna L light on toiminut erittäin hyvin jokapäiväisessä käytössä. Lisää Chic Companyn Nuuna-valikoimaa pääset selaamaan tästä.

Seuraavana vuorossa on ihana kalenterini, josta aina paljon ryhmässä puhunkin. Hobonichi on siis kyseessä ja kokona on a6. Vuoden kalenteriosa on jaettu kahteen kirjaseen: tammikuusta kesäkuuhun ja heinäkuusta joulukuuhun. Tätä kalenteripakettia sanotaan aveciksi ja se on ainoa kahden kirjasen malli. Muut ovat yksissä kansissa olevia kalenteriosia englanniksi tai japaniksi. Kalenterista olen pitänyt tosi paljon! Se on kaunis ja kätevä.

A6-koko on kompakti, mutta se pullistuu erittäin nopeasti ainakin omassa käytössäni. Voisinhan ottaa alkuvuoden osan pois välistä, mutta siellä on kaikkea niin ihanaa muisteltavaa, etten halua jättää sitä kotiin! Toisekseen jos päivän kohdalta loppuukin kirjoitustila tai haluan tallettaa jotain muuta, saan ekstrasivun napattua käyttöön alkuvuoden puolelta. Ja käyttämättömiä sivujahan riittää, sillä otin Hobonichin käyttöön aikanaan kesäkuussa niin alkuosa on kokonaan vapaata riistaa käytettäväksi näin jälkikäteen! Kun tuota kuvaa katsoo niin alkaa kieltämättä huolettaa loppuvuoden tuunauksien mahtuminen, mutta murehditaan sitä sitten!

Opiskelumuistiinpanoja varten ostin itselleni viimein kauan himoitsemani Filofaxin muistikirjan Se Hämeenpuiston vihkokaupasta! Muistikirjan koko on a5 ja väri duck egg. Parasta siinä on siirreltävät sivut, hyvä koko ja mukana tuleva taskullinen pahvisivu.Ostamani lisäpaketin turvin olen saanut myös tarvittaessa blankoja sivuja kehiin niitä tarvitessani. Kuvissa näkyy muitakin ihanuuksia! Heidin Korttipajalta tilaamistani Carpe Diemin Beautiful-sarjan skräppipaperiarkeista tein uudet välilehdet Filofaxiini. Muistilaput olivat niin sööttejä, että samaan pakettiin laitettiin nekin! Ja washi. HUPS.

MAMBIn ohuita washeja ostin Klemmarikellarista. Ne ovat tosi ihania paitsi koristeluun, myös otsikointien alleviivaukseen!

Siinä on koko pinkka pulpettini reunalta! Täytyy tunnustaa, että hieman huvitan kanssaopiskelijoitani, mutta yllättävän moni on kyllä kovin kiinnostunut siitä mitä teen ja mitä tämä harrastus on. Mikä olisikaan sen mukavampaa kuin saada muitakin innostumaan ja löytämään luovuutensa Kalenterimaniasta? Näinhän minullekin kävi ja tuhansille muille ihmisille. Nykyään saamme yhdessä innostua, ideoida ja iloita näistä meille niin tärkeistä asioista.

Jos joku kysyy niin kai sinullakin on hetki aikaa puhua Kalenterimaniasta…?

Ihanaa syysviikkoa kaikille!

-AJ


elo
2018

Taas kärryillä elämästäni

categories: DoubleTuesday

Siisti koulupöytä houkuttelee. Otan tuolin alleni ja kaivan lukollisesta laatikosta pienen päiväkirjani: ”Rakas kukkis! En ole kirjotanut sinulle pitkään aikaan.” Uppouduin kertomaan tapahtumista läheisimmälle ystävälleni, päiväkirjalle. Aika pysähtyi. Ja sitten se vieri, ja kieri, läpi murrosiän vuoristoradat ja heitti huolella kaikki kiepit opiskelijan ihmissuhdeviidakossa. Lopulta minä putosin kelkasta asemalle vuonna 2013. Isoja asioita tapahtui elämässäni yhtenä vyörynä. Vaikka suurin osa niistä olikin positiivisia, olivat ne jälkeenpäin ajatellen kuitenkin minulle liian suuria asioita samalla kertaa. Elämä jatkui vuosi toisensa jälkeen, mutta minä olin jäänyt kyydistä. Aloin kaivata ystävääni, päiväkirjaa, jonne vuodattaa tuntemuksia ja tapahtumia. Harvoin olin jaksanut kaivaa sen esille harmitellakseni, ettei se ollut ollenkaan ajan tasalla. Toisin sanoen päiväkirjan täyttäminen oli jäänyt, koska oli vaikea hypätä elämän ehkä isompien asioiden yli niin kylmästi.

Syksyllä 2017 ajoin autolla ja kuulin pätkän radiolähetyksessä bullet journalista.”Se on kuin kalenteri, päiväkirja, muistilaput – yksissä kansissa.” Päiväkirja! Ja kalenteri! Ja itse tekeminen! Ne kolahtivat minuun. Laitoin kotona Googlen laulamaan – siitä tulikin seireenin laulua, jonka pauloissa olen ehkä lopun elämääni! Olin löytänyt itelleni uuden elämän bujoilun avulla. Google oli tuonut minut myös Kalenterimanian ovelle. Kurkistelin ensin ikkunoista, mutten uskaltautunut painamaan ovikelloa. Istuin terassille bujoilemaan.

Pikkuhiljaa aloin kiinnostua muustakin kuin värikynillä piirtelystä. Löysin tieni Teippitarhaan, josta mukaani tarttui washiteippejä ja sivellintusseja. Samaan aikaan aloin kiinnostua harrastukseen liittyvästä tuunailemisesta ja etsin Facebookista vihkotuunareita, tuloksetta. Sitten tajusin katsoa selkäni taakse. Siinä oli ovi, jossa luki: ”Kalenterimania, kalenterituunauksesta kiinnostuneet. Huom. Tervetuloa myös bujoilijat!” Aa! Siis minä! Nousin reippain mielin kainalossani bujo ja kymmenkunta sivellintussia ja soitin ovikelloa!

– ”Tervetuloa!! <3 <3 Heidi Swapp, EC, HP mini tai personal, miitti, kittejä, katteja, yksisarviset ja laiskiainen..”

– ”Joo, laiskiainen, moi vaan kaikki! -ööh, en kyllä ymmärrä mitä kieltä täällä puhutaan..”

Vaikka aluksi puuttui yhteinen kieli, tunsin tulleeni kotiin. Täällä oli niitä, jotka kirjoittivat kirjeitä ja halusivat niillä ilahduttaa toisia, juuri niin kuin minäkin! Täällä oli niitä, jotka myös bujoilivat ja kirjoittivat päiväkirjaa, ja mikä parasta paljon paljon askartelemisesta, kädentaidoista ja taiteesta kiinnostuneita, suurisydämisiä ihmisiä!

”Voi että ootte kaikki ihania!!<3 Olen kiitollinen, että tulitte elämääni!”

Nyt elämääni ja bujoiluuni kuuluu niin kitit ja katit kuin livet ja lovetkin. Pikkuhiljaa olen päässyt perille myös maniaperheen yhteisestä kielestä ja tuunailuni meinaa lähteä vähän manian puolelle.

Avaan uuden ystäväni, bujon, otan puhtaan sivun ja annan tunteideni ohjata: ”Rakas päiväkirja, en oo kirjottanu taas pitkään aikaan mutta: Oon taas kärryillä elämästäni ja se on laiffii! <3”

Rakkaudella Sarkku