Oma kirjaseni

En ole koskaan ollut valkoisten sivujen ystävä ja tämä on johtanut siihen, että olen vuorannut bullet journaleiden ja muistovihkojen sivut kuviopaperilla, jonka seurauksena vihko on ollut niin paksu, että selkä on pettänyt tai sivut ovat repeytyneet irti niiteistä. Aloin tekemään omia bujovihkoja traveler’s notebookin väliin, jotta saisin valmiiksi kuviollisia sivuja. Siitä se ajatus sitten lähti tehdä oma kirjanen/journal muistoille. Tykkään tulostella kuvia ja tehdä journal/mixed media/skräppisivuja omien valokuvien kanssa.

Tein tämän oman kirjasen kannet ihan elintarvikepahvipakkauksesta, joulukonvehtirasiasta. Leikkasin yhden sivun auki ja pienensin pakkausta haluamaani kokoon; päällystin kannet kuviopahvilla ja ompelin vihkoja sivuiksi. Sivuja kirjassa on noin 100. Kirjasen materiaalit ovat 99% suomalaisista askartelukaupoista tai kirpparilta. Käydään alla tarkemmin läpi miten kirjanen rakentuu ja vähän vinkkejä jos olet kiinnostunut tekemään oman ja mitä opin (eli älä tee niiin kuin minä tein). 

Ulkokansien kanssa aloitin selkämyksestä. Liimasin sen ensin ja sitten kansiin paperit. Kansien ulkopuolen päällystin Piatekin vähän paksummalla paperilla, jolloin kansiin tuli vähän enemmän tukea. Käänsin ulkopaperin kannen sisäpuolelle, niin kuin koulukirjoja kontaktimuovilla päällystettäessä. Liimaukseen käytin Erikeeperiä ja laitoin painoa päälle liimauksen kuivumisen ajaksi, jotta märkä liima ei saa pahvia käpristymään. Kannen koristelu oli vaikea päätös jota pohdin viikon. Lopulta päädyin laittamaan pätkän washia, tekemään vessapaperilla ja liimalla muottiin tarot -kortin (ja maalasin sen akryyliväreillä) ja palasen kosmetiikkapakkausta.

Sitten liimasin selkämyksen sisäpuolelle. Sisäpuolen selkämykseen käytin riisipaperia, jonka olen ostanut joitain vuosia sitten Tallinnan askartelukaupasta. Jos selän paperit ovat liian paksuja, ne repeävät, joten riisipaperi toisella puolella tekee selästä ohuemman ja taivutusta kestävän. Ja sitten vielä liimasin sisäkansien paperit, Craft Smithin paperia. Laitoin sisäkannen ja pahvin väliin nauhat, jotta kirjan saa sidottua kiinni. Sitten ompelin ompelukoneella kansien ympäri ja samalla ompelin sisäpuolelle taskut. Stanssasin selkään “2023”, tässä vaiheessa vielä kuvittelin, että tästä tuisi vuoden 2023 muistojournal. Kiinnitin taskut klemmarilla ompelun ajaksi kiinni. Tikkaus antaa kivasti tukea kansille, mutta ei ole mitenkään pakollista. Takakannessa ompelukone sai hepulin ja melkein sahasi pätkän selkämystä rikki, joten ompelin päälle pätkän nauhaa, jonka olen ostanut kirpparilta. Nauha menee reunan ympäri, eli se näkyy oikeinpäin sekä sisä- että ulkokannessa. Päälystin kannet decoupage -lakalla ja kiinnitin kulmiin metalliset kulmapalat.  

Tein neljä vihkoa kirjan sisään, jossa kussakin on noin 28 täysikokoista sivua + pienempiä paloja lisäksi, eli 14 paperia. En suosittele 14:ta paperia, se on aika vaikea ommella selkään. Seuraavaan kirjaseen aionkin tehdä useamman vihon, joissa on vähemmän paperia per vihko. Myös paksut askartelupaperit ovat hankalia ommeltaessa selkämykseen, suosittelen välttämään niitä, niin säästyy tuskailulta ja neulan katkeamisilta. Valmiit sivut ompelin selkämykseen neulalla ja langalla. Ennen ompelua tein piikillä reiät selkämykseen. Lankana kannattaa käyttää jotain paksumpaa lankaa, ei ompelukonelankaa. Itse käytin vahapäällystettyä lankaa, jonka olen joskus tilannut suomalaisesta askartelukaupasta. Tiedän, että jotkut käyttävät myös erilaisia kirjailulankoja. 

Olen kuviopaperihamsteri, enkä raaski käyttää suosikkipapereitani useinkaan, mutta päätin käyttää tähän kirjaan lempipapereitani, jolloin ne ovat aina minulla tallessa. Vihkoissa on sekä yksipuolisia, että kaksipuolisia papereita, täysikokoisia sivuja ja pienempiä paloja väleissä. En ommellut taskuja tai koristeita sivuihin, koska tämä jää itselleni. Sivuina on niin uusia kuviopapereita, että vanhoja kirjojen sivuja. Neljä vihkoani ovat vuodenaikojen mukaan. Ensimmäinen vihko on kevät, mutta koska Suomen kevät on mitä on, niin papereissa on sekä tummia kuviopapereita, että kasviaiheisia.

Sitten on kesävihko, johon valitsin suosikki kesäisiä papereita, kuten Graphic 45 kesäpapereita, ne ovat vain harmillisen paksuja. Kolmas vihko on syksy. Syksyyn käytin paljon Fabrika Decorun ihania kaksipuoleisia syyspapereita. Fabrika decorun paperit ovat myös hieman ohuempia kuin G45:n, joten niiden ompelu selkään on helpompaa. Viimenen vihko on talvi, Priman ja Söstrenen paperit, joilla sain ihanan hyisen aukeaman tehtyä.

Koko kirjan läpi teemana on tummat sivut, rakastan jalokivisävyjä ja tummia kukkakuoseja ja ne toistuvat vihkosta toiseen, vaikka vihkon vuodenaika muuttuu. Sivuina on myös yksivärisiä violetteja papereita, joita olen joskus onnistunut nappaamaan mukaan askartelukaupan alen jämälaarista todella edullisesti. Olen myös käyttänyt vanhojen kirjojen tekstisivuja, kuvasivuja ja karttakirjan sivuja. Minulle oli tärkeää, että kirjan sivut sopivat yhteen keskenään ja sivujen välillä on miellyttävä “flow”, eli yksikään sivu ei pistä liikaa silmään ja liukuu seuraavaan aukeamaan miellyttävästi. Olen joskus käyttänyt myös kirjepaperia tn-vihkoon ja nekin toimivat ja ovat kivan ohuita. Lopuksi kun olin ommellut sivut, solmin nauhat yhteen ja kiinnitin niihin helmiä ja muita tinkelitankeleita.

Nyt jo odotan innolla ensivuotta, jotta pääsen täyttämään kirjaani. Arjen valokuvauksen kanssa täytyy koittaa tsempata, se kovin helposti unohtuu. Minulla on kotona parempilaatuisia tarrapapereita, jotta voin tulostella kuvia niihin, eikä tarvitse lisätä kirjaan enempää paksuutta valokuvapaperilla. En halunnut tehdä kovin isoa kirjaa, koska koen kammoa isoja sivuja kohtaan, mutta ensi vuosi sitten kertoo, onko kirjanen liian pieni makuuni.  Oman kirjaseni jälkeen olen testaillut myös ohuiden puuvillakankaiden liimausta selkään ja sekin toimii. Koko kannen voi myös peittää kankailla. Mielikuvitus vain rajana. Jos haluat kysyä jotain tarkemmin, niin minulle voi laittaa viestiä somessa,  

Enni, @ghost.tv.planning

Tiktokistani löytyy kaksi lyhyttä videota kuinka kokosin tämän journalin. Instaan on tulossa flippivideo. 

Tuunattavat mukana matkalla

Postauksessa näkyvät kalenterit saatu yhteistyössä Ajastolta.

Mukavaa marraskuista maanantaita ja terveiset täältä reissun päältä vielä tovin aikaa. Hetken olenkin ollut maniajutuista hieman taka-alalla, mutta nopeammin kuin huomaattekaan, joulukuun alusta olen jo takaisin täysissä tohinoissa. Reissussa ollessa kalenteri ja päiväkirja ovat kuin huomaamatta tulleet todella tarpeeseen ja toimivat matkan jälkeen niitä selaillessa erinomaisina aikakapseleina matkalla koetuista asioista. Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että olen kaikista mahdollisista reissun päällä muuttuvista tilanteista huolimatta kirjoittanut menemisiäni, tekemisiäni ja tuntemuksiani muistiin, koska niitä ei voi missään valuutassa mitata, vaan ovat todellakin korvaamattomia kokemuksia.

Näin jälkikäteen pohdittuna matkalle valmistautumiseni tapahtui hyvin kaaoottisissa tunnelmissa. Lähtöaamuna sulloin vielä erittäin epämääräisen kasan tuunausjuttuja kangaskassiin. Hauska tapahtuma sattuikin heti Helsinki-Vantaan lentokentän turvatarkastuksessa, kun käsimatkatavaroiden läpivalaisun jälkeen virkailija halusi katsoa tarkemmin erään peltirasian sisältöä, joka tietysti oli tuossa kangaskassissa kaikkein alimmaisena ja sisälsi ylläripylläri washisampleja.

Edellä mainitun washirasian lisäksi otin mukaani Note Minin 2023, Kamun 2023-2024, art journalin, muistikirjan, listavihkon, Fiskarsin pienet suorakärkiset sakset, UHU-liimapuikon, Tacky Glue liiman, kaksipuolisen teipin, tarroja, papereita ja kaksi penaalia, jotka sisältävät hyvin kirjavan kokoelman erilaisia kyniä ja tusseja. Lähes kaikkea onkin tullut reissun aikana käytettyä, mutta ihan ne perusvälineet ja -materiaalit olen kokenut kaikista tarpeellisimmiksi, kuten hyvän kynän, sakset ja liiman. Matkan varrelta on myös mukaani tarttunut washeja, tarroja ja papereita, kuten erilaisia esitteitä, joita olen hyödyntänyt jo reissun päällä tapahtuneissa tuunailuissa. Kuinka kattavan tuunausmateriaaliarsenaalin sinä otat matkallesi mukaan?

Hyvää viikon alkua just sulle!
Reissuterveisin Aliisa