Minulle kalenterin tuunaus ja tekeminen on paitsi rentouttava harrastus, myös osaksi muistojen keräämistä. Minusta on ihanaa selata aiempien vuosien kalentereita tai päiväkirjoja ja uppoutua niihin hetkiin ja tunnelmiin, joita en enää saa takaisin. Varsinkin äitiyden myötä on alkanut tuntua siltä, että muisti ei pelaa ihan samalla kapasiteetilla kuin aiemmin, koska ihan arkijuttujakin on muistettavana sanoisinko noin miljoona. Kaikkien kauppalistojen, hoitoaikojen, työhakemusten sun muun keskellä on vaikea muistaa, koska syötiin kesän 2017 ensimmäinen jäätelö tai koska ihana Suvi tuli meille ensimmäistä kertaa vierailulle.
Kaiken tämän keskellä on ihanaa, että on olemassa kalentereita ja vielä ihanampaa, että niiden väliin saa myös kuvia. Minulla on käytössäni Instax Mini 9, värinä tietenkin pinkki, tarkemmin sanottuna Flamingo Pink. Tästä saan itseasiassa kiittää ja syyttää erästä ryhmäläistä, Jenniä, joka toi oman kameransa erääseen minimiittiimme. Rakastuin siihen saman tien ja minun oli yksinkertaisesti PAKKO saada oma. Siitä lähtien kamera on kulkenut mukanani erityisillä reissuilla ja joskus niillä ei niin erityisilläkin. Se kuuluu melkeinpä siis vakiovarustukseeni.
Joskus ryhmässä pohdittiin kuvien laatua tai enemmänkin ehkä laaduttomuutta. Minua kuitenkin viehättää näissä kuvissa nimenomaan se, että ne ovat autenttisia. Niitä ei voi filtteröidä jälkikäteen, rajailla tai muokata muuten. Ne ovat juuri sitä mitä ovat. Tunnelmat tuntuvat paljon aidoimmilta ja niihin tallennetut muistot jotenkin konkreettisemmilta. Ei sillä, kyllähän minä rakastan filttereitä. Kuka tahansa Instagramiani seuraava tietää rakkauteni valoisiin, melkein ylivalotettuihin kuviin jossa värit ovat korostettuja. Onhan niitäkin kiva välillä tulostella kalenterin väliin, mutta polaroid-kuvat ovat kyllä vieneet sydämeni.
Minä räpsin kuvia ihan laidasta laitaan, otan yhteiskuvia kavereiden kanssa, otan kuvia kun lapseni ja mieheni tekevät yhdessä ruokaa, otan kuvia sairastuvalta, reissun päältä jne. Kaikki niistä eivät toki päädy kalenterin väliin, mutta suurin osa kylläkin. Kuvan alareunaan kirjoitan yleensä kuvatekstin Sakuran Identi-Penillä, jonka olen ostanut Suomalaisesta Kirjakaupasta, ja käytän jonkin verran myös tekstitarroja. Myös Paperinauhasta ostettu pinkki Sharpie on paljon käytössäni. Tällä hetkellä käytössäni on standardikokoinen traveler’s notebook ja sitä ennen käytin personal-kokoista kalenteria. Käytännön syistä olen tottunut teippaamaan kuvat läpinäkyvällä teipillä tai washilla niin, että ne voi taittaa sivuun, jolloin sivulle mahtuu vielä tekemään muutakin. A5-kokoisessa kalenterissa luultavasti liimaisin kuvan suoraan sivulle.
Filmien hinta mietityttää monia ja tottahan se on, että ne ovat aika kalliita. Filmit ovatkin yksi niistä harvoista asioista, joita tilaan AliExpressistä, sillä paketin saa sieltä paljon halvemmalla kuin Suomesta. Alin tai esimerkiksi Ebayn kautta on myös mahdollista tilata erilaisia filmejä. Kuviin saa halutessaan esimerkiksi värilliset tai kuviolliset kehykset, ja on myös filmejä, joilla saa otettua mustavalkokuvia. Muistutan kuitenkin, että kannattaa aina tehdä hintavertailua ennen kuin ryntää tilaamaan tuotteita. Hyvän tarjouksen voi hyvin löytää myös kotimaiselta myyjältä!