Searching for "leuchtturm"

Kuinka minä kesytin kaaoksen?

Kirjekuoren kulmaan raapustettuja puhelinnumeroita, hukkaan joutuvia post it -lappuja, tapaamisia, jotka unohtuvat tai tuplabookkauksia. Tätä mun elämä on ollut vuosia: tuskattuttavaa kaaosta. Taisin löytää Kalenterimanian jo viitisen vuotta sitten (vai neljä, onko sillä niin väliä?) ja sen myötä olen kokeillut lukemattomia erilaisia kalentereita. Traveler’s Notebookit eli TN:t, Mambin (Me and My Big Ideas), valmiskalenterit, palannut takaisin lippulappusotkuun ja aloittanut kierroksen alusta. Eli ihan käsittämätön määrä turhautumista, hukkaan heitettyä rahaa, eikä mistään silti ole ollut minulle apua. Rakastan listoja, taulukoita ja selkeyttä, vaikka itse olen yksi sekametelisoppa.  

Kerta toisensa jälkeen lueskelin Bullet Journal -menetelmästä ja tilasin Ryder Carrolin kirjan. Aloitin siis ihan alusta: luin kirjan ja tein muistiinpanoja. Tilasin ensimmäisen Nuunani (tai oikeastaan kolme, koska en osannut päättää), hypistelin niitä ja lopulta uskalsin vetää ensimmäiset viivat valitsemaani vihkoon. Ensin tein orjallisesti Carrolin ohjeilla sisällysluetteloa ja avain -listan (key list). Käytännössä ne ovat minulle täysin turhat ja mieluummin merkkaan asioita sivuihin laitetuilla washiteipeillä, klemmareilla ja vastaavilla merkeillä. Yhdessä kohtaa jätin kuukausinäkymän pois kuun alusta, mutta se oli virhe. Onneksi se virhe oli helppo paikata seuraavalla kuulla. Future log on tärkeä, vaikka minulla suhteellisen vähän onkin pitkän ajan päähän sijoittuvia merkattavia menoja. Mutta sitten kun on, niin ne ovatkin todella tärkeitä. En todellakaan muista ensi kesänä, että Mersu pitää katsastaa heinäkuussa.  

Bujon loistavuus on sen muokkautuvuudessa. Jokainen bujo näyttää tekijältään. Omani tärkeimpiä aukeamia on esimerkiksi listat ensi vuoden vasikoiden nimiehdotuksista. Lasten terapia-asiat ja “muista ostaa T:lle uudet kumisaappaat” kulkee mukana siinä missä ensi viikon hierojan ajankohta ja suunnitelmat miehen joululahjoista. Ensimmäisen oikean bujoni aloitin huhtikuussa. Olen kohta kuluttanut muistikirjan täyteen, joten tammikuusta on ihana aloittaa taas puhtaalta pöydältä uuteen muistikirjaan.

Tai miten määritellään puhdas, ensi vuoden bujon rakennetta aloin hahmotella jo elokuussa, ensimmäiset aukeamat tein syyskuussa ja tätä kirjottaessa tammikuun kk-aukeama on valmis ja osa viikkoaukeamista. Olen varma, että ensi vuoden vihkoon tulee vähemmän hutiaukeamia, kun ensimmäiseen, mutta takuulla tulen tekemään erilaisia turhia sivuja. Mutta se ei haittaa. Se on elämää.  Oman bujoni koristelu menee laidasta laitaan, välillä hyvin minimalistista, välillä “parempi överit kun vajarit”, aina kulloisenkin fiiliksen mukaan. Siitä voisi kirjoittaa pitkästi, mutta se on tässä kohtaa sivuseikka. 

Ihan yhdellä muistikirjalla en kuitenkaan pärjää. Bujo on turhan massiivinen käsilaukussa kannettavaksi, joten kukkarokalenterina kulkee personal-koon TN, jossa on kalenterivihko ja eräänlainen brain dump -vihko, mihin kirjaan muistiin asiat ja siirrän ne sitten kotona bujoon paikoilleen. Työkalenterina on äärimmäisen yksinkertaistettu bujo vihreässä Letussa (Leuchtturm1917). Se on lähinnä vain Lettuun tehty kalenteri parilla lista-aukeamalla. Lisäksi erikseen on luettujen ja kuunneltujen kirjojen vihko, koska iski yhtenä unettomana yönä askartelufiilis ja tuli mieleen sellainen tehdä. Uutena, hieman takavasemmalta mukaan hiipi keltaiseen Lettuun asettunut Muutos -valmennus, kurssimateriaalimuistiinpanot ja omat mietinnät.  

Oma kokemukseni siis on, että jokaisen kannattaa ainakin kokeilla bujoilua. Siitä on niin helppo tehdä juuri omanlaisensa, ei tarvitse miettiä mistä löytää kalenterin vaakapäivillä tai jollain muulla tietyllä leiskalla. Sen kun tekee siitä sellaisen. Tai vaikka joka kuu erilaisen, niin minä muuten teen. On pari kolme lempileiskaa, mitä käytän useammin, mutta harvemmin kahta kuukautta peräkkäin. Lisäksi kokeilen hyvinkin ennakkoluulottomasti Pinterestistä tai muualta näkemiäni vaihtoehtoja. Mutta en kuitenkaan liikaa tuijota niitä superhienoja kuvia, koska niistä tulee turhia paineita, vaan rävellän omaan tyyliini. Joskus onnistuu ja joskus ei.

– Sini

Kaaoksesta kalenterirauhaan

Ähky. Täydellinen, kaikenkattava ähky. Olen tehnyt bujoa muutaman vuoden ajan kalenterituunailun iskettyä täydellä voimalla. Se on kummallista, miten siihen asti pärjäsin mainiosti taskukalenterilla tai muutoin laukkuun sopivalla versiolla, johon kirjoitin vain tärkeät ja tarpeelliset asiat.

En tarkkaan edes muista, mistä kärpänen minua puraisi, muistan vain, että yhtäkkiä ostin itselleni vaaleanpunaisen Leuchtturmin ja Tombown sivellintusseja. Barbara Haeger inspiroi minua tyylillisesti kokeilemaan taitojani, eivätkä ne juuri minnekään olleet kadonneet. Tyyli oli helppo kopioida ja koin sen täysin itseni näköiseksi. Kalenterimaailman taikapöly laskeutui ylleni.

Piiperrykseni saivat kahden ystäväni pyytämään, josko tekisin heillekin omat kalenterit ja tottahan toki taiteilijasieluni meni onnesta kippuraan sen kaltaisesta mahdollisuudesta. Ajatelkaa, mikä luottamuksenosoitus, että erityyliset ihmiset antavat juuri sinulle vapaat kädet!

Yhtäkkiä tunsin sisälläni orastavaa tyytymättömyyttä. Jaksamattomuutta. Siirtämistä aina seuraavaan päivään; ehtiihän sitä vielä huomennakin. Mielihyvä oli kadonnut kuin tuhka tuuleen.

Hobonichi. Aina uudelleen jostakin tupsahti silmiini Hobonichi, ajatuksiin pulpahti Hobonichi. Sivuutin kasvavaa himoani, nimenomaan himoani, kyseistä kalenteria kohtaan ja hankin vain kaikkea muuta. Löytyy jos jonkinmoista bujoa, traveler’s notebookia, ostin jopa uuden Project365, koska kannet veivät sydämeni mennessään. Silti se polte ei sisällä laimentunut. Hobonichi oli saatava.

Vihdoin ja viimein luovutin ja tilasin omani. Kiljahtelin riemusta, kun paketti tuli paikalliseen postiini. Kirmasin hakemaan aarteeni kiiruusti töiden jälkeen, lähes tulkoon revin paketin paljain käsin auki ja siinä se oli. Hobonichi. Vihdoinkin rauha! Ruusukullan väriset kannet saavat suojata silmäterääni, ne olen bongannut Ajaston valikoimista ja istuvat kuin valettu. Youtuben videot erilaisista tyyleistä hyökyvät silmilleni ja katselen niitä rauhassa, tunnustellen ja etsien itseäni niistä. Vain taivas on rajana tuunailuissa, ja olen oppinut suomaan ”himoilleni” tilaa, koska saatu mielihyvä on moninkertainen, kun saat hipelöidä juuri sinun omia silmiä miellyttäviä kansia ja selailla aikaansaamaasi jälkeä.

Odotan innolla yhteistä aikaamme uuden rakkauteni kanssa, joka varmasti vaatii tottumista, mutta rakkaushan on ikuista; se vain vaihtaa kohdetta! Project365 jää ehdottomasti rinnalle, totuin siihen jo bujon rinnalla ja se tuntuu luontevalta. Washiteipit ja tarrat ovat luoneet vaihdellen pohjaa kalenterin toimiessa omalla tavallaan päiväkirjanani. Tämän vuoden 365 on saanut sivuilleen paljon sydäntäsärkevää vuodatusta ja hyviä hetkiä tuoden lohtua pimenevissä illoissa purkautuessani, mutta tarvitsin jotain uutta ja sen myös sain, täysin omasta tahdostani.

-Susanna