Searching for "tekemisen vuosi"

Lauran Art Journal matka – tekstuureja

Postauksessa näkyvä Dingbats Pro -muistikirja, sapluuna ja Distress Oxide muste on saatu Vihkokaupalta.
Modeling Paste on ostettu Suomen Taidetarvikkeelta.

Viikko lähenee loppuaan ja onkin aika hypätä tämän kertaisen art journal matkani kyytiin. Marraskuu lähes yllätti minut, elin vielä pitkälti lokakuuta ja kaikki tekemiseni oli suunnattu siihen, että sain suoritettua loppuun #the100dayproject -haasteeni. En ole ehtinyt samalla tavalla tehdä mitään art journaliini ja tuntui siltä, ettei minikokoisten töiden jälkeen ollutkaan niin helppoa palata isomman muistikirjan pariin.

Nappasin kuitenkin ilman sen suurempaa suunnitelmaa spraypullon ja Distress Paint maalin värissä Saltwater taffy. Ruiskuttelin ensin vettä ja levitin sen vielä kauttaaltaan paperille, jonka jälkeen laitoin alkuun ohuen kerroksen maalia.

Sitten sain idean: en ollut vieläkään testannut, miten maali käyttäytyy tuorekelmun kanssa. Kipitin keittiöön ja hain kelmurullasta palasen. Ohut kerros maalia oli lähes kuivunut sillä välin, joten levitin uuden ohuen kerroksen sivulle, jonka jälkeen painoin kelmun maalin päälle. En tiennyt, kauan kelmun kuuluu paikoillaan olla, mutta odotin muutaman minuutin ennen sen poistoa. Oletettavasti minulla ei ollut tarpeeksi maalia tai jo kertaalleen samalla värillä maalattu pohja oli ongelma, mutta kuvio kelmun poiston jälkeen oli todella huomaamaton.

Painoin tosin kelmun viereiselle tyhjälle sivulle ja sain super kivan näköisen kuvioinnin aikaiseksi. Olen harrastanut jo hetken sitä, että länttään ylijäämämaalit ja putsailen mustetuputtimeni art journalin sivuille, sillä nämä jämät saavat lopulta todella kivan näköisiä pohjia aikaiseksi. Tämän kimppuun onkin kiva palata sitten myöhemmin.

Seuraavaksi kaivoin aiemmin kesällä ylläripaketista saamani sapluunan ja musteen esille. Valitsin muutamia virkkeitä sapluunasta ja levitin mustetta harjalla. Koska harvemmin muistan (tai jaksan) puhdistaa musteenlevitystyökalujani kunnolla, tälläkin kertaa oranssi sai hieman viimeksi käytettyä ruskeaa välillä kaverikseen. Toisaalta mixed media töissä tämä ei minua ainakaan haittaa. Jos haluaisin jotain puhdasta väriä johonkin, ottaisin vain uuden tyynyn käyttöön.

Seuraavana vuorossa oli modeling paste eli kohopasta. Ostin alkusyksyllä tämän reissullani, sillä aiempi halpa kohopastani oli välillä niin löysää, että se kaikista yrityksistäni huolimatta levisi todella herkästi sapluunan alle. Koostumuksen huomasin heti paljon jämäkämmäksi kuin aiemmassani. Levitin kohopastan palettiveitsellä, olen todennut tämän kaikista helpoimmaksi tavaksi saada pinta tasoitettua. Vielä helpompaa olisi varmasti astetta isomman veitsen kera, joten ehkä setti menee jossain vaiheessa ostoslistalle.

Ja kuten kaikki art journal sarjaani aiemmin lukeneet tai livejäni seuranneet tietävät, kärsivällisyys kuivumisen kanssa ei ole koskaan ollut minun juttuni. Joten suosiolla lähdin tässä vaiheessa tekemään muutamat kotityöt alta pois. Suosittelen myös esimerkiksi omien askartelujälkien siivoilua samalla, kun odottaa tämän aineen kuivumista.

Valitsin samalla, kun odotin, että kohopasta kuivuu, työn viimeistelyä varten yhden tyttötarran. Käyttämäni tyttö on La Dolce Vitan tarroja, joihin olen ihastunut jo muutama vuosi sitten. Leikkasin suurimmat valkoisesta reunasta pois, sillä tällä kertaa se ei sellaisenaan sopinut osaksi työtä.

Kun kohopasta oli kuivunut tarpeeksi, käytin Distressin Oxide Sprayta (wilted violet) avaamalla korkin ja ”pilliosuudella” roiskin pieniä musteläiskiä sivulle. Lisäksi kaadoin pienen määrän väriä myttyyn vessapaperia, jolla sitten levitin ja tuputin kohokuvioiden päälle väriä.

Lopuksi nappasin taas mustetyynyt ja levitin lisää oranssia kohopastan päälle ja muutamia sivalluksia efektiksi sivun reunoille. Viimeisenä tein valkoisella maalitussilla pieniä pisteitä violetin kaveriksi ja liimasin tyttötarran sivulle. (Ihastuttava apurini päätti myös jättää jälkensä tämän kertaiseen työhön muutaman kissankarvan myötä, hupsis!)

Lopputuloksena yksinkertainen, mutta mielestäni kaunis sivu. Tämä myös herätteli ihanasti taas luovuutta ja fiilistä tehdä lisää! Tuttuun tapaan voit lukaista sarjan aiemmat osat täältä. Inspiroivia tuunailuhetkiä sinulle ja ryhmässä nähdään!

– Laura S.

Sata päivää taidetta

Jokunen aika sitten Mujissa ollessani, törmäsin kassalla jonottaessani koriin, mikä oli täynnä pieniä pahvikannella varustettuja paperinippuja saranarenkaissa. Ryhmän puolella oltiin juuri inspiroiduttu minijournaleista, joten nämä minikokoiset paperit lähes huusivat nimeäni ja tarttuivatkin matkaan. Minua oli myös kovasti inspiroinut jäsenemme Katjan upeat ATC-kortit, joilla hän suoritti #the100dayproject -haasteen. Kuin olisi tarkoitettu, tästä mini nivaskasta löytyi juuri 100 pientä paperilappusta, joten päätin lähteä haastamaan itseäni ja osallistua tähän haasteeseen.

Tätä kirjoittaessani olen saanut tehtyä 21 korttia, eli melkein neljänneksen koko haasteen määrästä, enkä toistaiseksi ole jättänyt päivääkään välistä. Vaikka en ole vielä puolivälissäkään haastetta, tämä on kuitenkin tähän mennessä ollut äärimmäisen palkitsevaa: saranarengas on alkanut täyttymään yllättävän nopeaa tahtia, enkä usko sen tilan riittävän loppuun asti.

Olen ottanut tavaksi istahtaa työpöytäni ääreen iltaisin saatuani lapseni nukkumaan, se on minulle päivän rentoutumishetki, omaa aikaa. Inspiraatiota olen kaivanut luvattoman suuresta tarra– ja washivarastostani. Selailen kansioitani ja laatikoitani, ja aina välillä joku yksittäinen tarra tai paperi herättää ideaa, jonka pohjalta olen lähtenyt aina työtä rakentamaan. Välillä idea on kantanut loppuun saakka, välillä pohjan teon yhteydessä olen lähtenyt aivan eri suuntaan.

En ole pidättäytynyt pelkästään yhdessä tyylissä, joten tekemäni kortit ovat kunnon sillisalaatti kaikkea. Kuten jo mainitsin, inspiraationi on aina lähtenyt jostain yksittäisestä asiasta, jonka takia yhtenä päivänä olen saattanut tehdä jotain vintagea, toisena herkkää kollaasia ja kolmantena söpöä sarjakuvahenkistä työtä. Ainoana yhteisenä tekijänä olen kuitenkin halunnut säilyttää tekstitarrat: niillä työn viimeistely on aina oma projektinsa, välillä oikean lainauksen löytämiseen tuntuu menevän yhtä kauan kuin itse kortin tekoonkin.

Olen yrittänyt tänä vuonna pohtia enemmän omia kulutustottumuksiani ja vähentää ylimääräistä ostamista, jotta saisin isoa askarteluvarastoani käytettyä (kurkkaa ihmeessä Terhin postaussarja aiheesta). Tämä onkin ollut oiva tapa edes hiljalleen käyttää enemmän tarrojani. Olemme ylläpidon kesken puhuneetkin muutamaan otteeseen, että tämä vuosi on meillä #tekemisenvuosi, ja sellainen fiilis minulla onkin ollut tässä jo usean kuukauden ajan. Minulla ei ole yli vuoteen ollut tällaista inspiraatiota ja halua tehdä, mikä on ihanaa.

Kaikki jo tekemäni sekä tulevat kortit löydät Facebookin ryhmän puolelta täältä taikka Instagramin puolelta hästägin #the100dayprojectllayraplans takaa. Toivottavasti löydät tästä itsellesi inspiraatiota ja kenties jopa halun heittäytyä mukaan haasteeseen! Oikein ihania elokuun viimeisiä päiviä ja toivottavasti tuleva syksy tuo mukanaan ihania tuulia.

– Laura S.