Searching for "personal-koko"


maalis
2019

Kalenterini juuri nyt

categories: DoubleTuesday

Heippa kaikille!

Kerroin aiemmassa postauksessa kalentereistani Kalenterimanian aikana ja lupasin palata tämänhetkisiin kalentereihini ja Ajaston Timex Plannerin käyttöönottoon.

Tällä hetkellä laukussani kulkee mukana Burden Scribble, jota olen käyttänyt vuoden alusta, ja nyt on tarkoitus ottaa kaveriksi Ajasto Timex Planner -lukuvuosipaketti. Insertit pääsevät tutun ja turvallisen personal-kokoisen Color Crushin pinkkien kansien väliin.

Minulla on tapana niputtaa menneet insertit yhteen puolen vuoden/vuoden sykleissä nauhalla sitoen ja säilöä niitä kannelliseen kalenterin mukana tulleeseen laatikkoon tai kenkälaatikkoon. Samaisessa laatikossa voi odottaa esimerkiksi puolen vuoden päästä alkavat sivut. Vaihto tietenkin riippuu paljolti siitä, paljonko kalenteri on syönyt. Nyt olin säästänyt Kuusateen nauhan, jolla sidoin viikot yhteen.

Ajaston sivut ovat mielestäni ohuemmat kuin Webster’s pagesin omat. Aikaisemmin on mahtunut vuosi kansien väliin niin, että jokaisen kuukauden välissä on kuukausinäkymä. Paremmin on mahtunut, kun pitää vain 6kk kerrallaan, kun tuunaustarvikkeet vievät kuitenkin oman tilansa. Nyt Timexin myötä minulle mahtui vuosinäkymä 2019-2020, kuukausinäkymät joulukuu 2018-kesäkuu 2020 sekä koko 2019 vuoden viikkoaukeamat, nimipäivälista ja kolme viikkosuunnitelmasivua. Näiden jälkeen kalenteriin jäi vielä kämmenen mentävä aukko. Testasin myös kuultavatko sivut Ecoline Brush Penin kanssa ja kuultavat ne vähän, mutta ei niin paljon, että häiritsisi minua. Pilot Drawing Pen ei tullut läpi, mutta Mambin mustekynä meinasi kuultaa. Leimailua en tähän hätään kokeillut!

Rakastuin Ajasto Timex Plannerin insertin kaunokirjattuihin viikonpäiviin, ja koska minulla on ollut horisontaalinen näkymä personal-koossa nyt kolme vuotta, tuntuu tämä luonnolliselta. Olen ajatellut, että personal olisi aikataulutettu ja suht. pelkistetty. Työ- ja hoitoajat voisivat olla heti viikkoaukeaman ensimmäisessä ruudussa, joka on tarkoitettu muistiinpanoille. Näin päiväkohtaisille menolle jää enemmän tilaa. Lisäksi kuukausinäkymät ovat nyt kaikki kalenterin alussa ennen viikkonäkymiä omana osanaan, joten ennakoiva suunnittelu tapahtuisi siellä ja lopulliset merkinnät tulisivat vasta omille viikoilleen. Aikaisemmin kuukausinäkymä on ollut joka kuukauden alussa. Jää nähtäväksi, miten tämä toimii, kun ovat omana ryhmänään välilehden kanssa.

Burde on isompi, niin siinä voi toteuttaa tuunausta isommin, ja koska se ei tunnu vielä omalta vertikaalin vuoksi, on sitä hyvä harjoitella. Burdeen olen ottanut nyt muutaman trackerin aktiivikäyttöön ja olen yllättänyt itseni positiivisesti, että ne ovat edelleen käytössä ja hyvä niin. Ihan hiljattain lisäsin vielä laskuille oman trackerin. Katsotaan pystynkö pysymään Burdessa koko vuoden vai huomaanko ennen kesää palanneeni pelkästään CC:n käyttäjäksi. Olen lisäksi suunnitellut tekeväni kotikalenteria hallitsevaa kaaosta vastaan. Olen myös laittanut liitutauluseinälle keittiöön viikon menot, jotka päivitän sunnuntaisin toivoen, että mieskin pysyisi perheen kuvioissa mukana!

En osaa ehkä lokeroida tyyliäni mihinkään, mutta olen aika kaikkiruokainen askarteluissa. Pidän myös kalenterissa asioista, joista en muuten pitäisi, kuten kulta. En käytä normaalisti pastellisävyjä, ruusujen hempeyttä tai romantiikkaa, mutta kalenteriharrastuksessa sekin puhuttelee. Oma tummanpuhuva tyylini itseasiassa näkyy todella vähän kalenterissani. Koristeluni on enemmänkin ollut pinkkiä ja tyttömäistä, yllättävää!

Kaikki lähtee väristä, joka sillä hetkellä puhuttelee! Sitten valitaan yhteensopivat washit, jotka määräävät värikarttaa. Tämän jälkeen minulla pyörii usein se yksi ja sama iso tarrakasa, josta lähden liikkeelle. Haen lopuksi inspiraatiota muista tarroista, tai sitten voi olla ne muutama herkku, joita olen hillonnut ja ne pääsevät nyt oikeuksiinsa. Silloin niiden mukaan valitaan kaikki muu. Eli tarroja ja washeja. Olen myös aina tykännyt laittaa lasten hoitoajat johonkin lokeroon, joko leimaten tai tarrabokseilla. Tykkään die cutseista ja niitä onkin kertynyt aika määrä, pitää oppia vaan käyttämään niitä enemmän tuunauksessa. Sitten on ne tarrat, jotka jäävät pyörimään tarra-arkkeihin. Ne ovat päätyneet minulla kuukausiaukeamien täytteeksi, osa toki on mennyt happy maileihin/rak-posteihin sillon, kun olen ollut aktiivisempi.

Tässä siis tämänhetkisiä tuunaustavoitteita ja haasteita, uuden oppimista ja itsensä haastamista, ulos mukavuusalueelta! Tavoite on, että Burde on enemmän koristeluun ja myös päiväkirjamaisempi omista liikuntaonnistumisista yms. ja CC enemmän aikataulujen ylläpitämiseen, pelkistetympi kuin koskaan. Kääk! Kuinka mahtaa käydä!

Seuraavana kalenterituunauksen to do -listalla on:

  • Kaiken valtaisan kotikaaoksen siirtäminen ruutupaperilta kansien väliin
  • Tehdä kiertävää ruokasuunnittelua ettei joka viikko olisi niin vaikeaa
  • Tavoite tulla myös sinuiksi Burden kanssa, koska vielä koristelutyyli ei aina miellytä enkä aina tiedä miten hyödyntää sen lokeroita, joihin alussa ihastuin
  • Myös kalenterikamojen organisointi on listalla, jonka jälkeen pystyisin taas osallistumaan vaihtareihin

Viimeisimmät tuunaukset:

  • koristelin CC:n välilehdet ja laitoin tabit, check
  • Burdeen uusi kansi, joka on enemmän minun näiköiseni. Kuusateen kortti, check
  • laskujenmaksulistani päivitetty Burdeen muiden trackereiden joukkoon, check

Kuvia laitan etenemisestäni ryhmäläisten iloksi kalentereille varattuihin kansioihin: Color Crush ja Muut kalenterit!

Ihanaa kevättä, aurinkoa ja lintujen laulua maniamussukat!

– Linksu


helmi
2019

Minä ja minun kalenterikaaokseni

categories: DoubleTuesday

Oon aina ollut luova, askartelija. Äitini sanoin oon semmonen taivaanrannanmaalari. Jo lapsena mun lempparikauppoja oli Tiimari ja Suomalainen kirjakauppa. Muistan, kun aina Tiimarissa kiertelin ympäriinsä ja ostin ihania tarroja, kyniä ja vihkoja. Se oli mun kokokohta aina shoppailureissulla. Viime vuosina oon ollut ihan hukassa askartelemisen suhteen. Hirveästi on tehnyt mieli jotain tehdä, mutta aina se sama, että ”Mitä?”. Tarroja kertyi varastoon, samaten erilaisia vihkoja. Tarrat odottivat avaamista ja vihkot ammottivat tyhjyyttään. Kova mieliteko tehdä jotain, mutta mitä. Sitten tapahtui se käännös ja törmäsin Kalenterimaniaan. Liityin Facebook-ryhmään välittömästi ja inspiroiduin heti. Tiesin, että tää on sitä mitä mä oikeasti haluan tehdä ja toteuttaa. Se palava halu askarrella jotain oli selätetty.

Aluksi seurasin ryhmää hiljaa sivusta, kaikki termit kuulostivat niin omituisilta. Oli aivan ihania kalentereita, upeita koristeluita, ihania art journal -maalauksia… Halusin itsekkin päästä nopeasti kalenterituunaukseen mukaan ja aloitin itse bujoilusta. Kävin ostamassa alle euron maksavan mustan ruutuvihon ja muutamia erilaisia tarroja ja die cutseja. Homma kuitenkin alkoi tökkimään aika alussa, koska välineet oli niin surkeat. Seuraavaksi menin kirjakauppaan ja ostin ensimmäisen pistesivuisen bujovihkosen. Siihen bujoilin muutaman kuukauden, mutta sitten kyllästyin ja tuunaaminen jäi. Taas seurasin sivusta muita tekemättä itse mitään. Mulla ei ollut edes valmista ’oikeaa’ kalenteria enkä edes aluksi osannut ajatella sitä, että tuunaisin myös semmoista. Bujoilun ymmärsin paremmin. Minulla kuitenkin oli tuhansia ideoita päässä, mutta ei rahaa toteuttaa niitä, eikä myöskään osaamista sanastoa ajatellen.

Osallistuin arvontaan, josta voisi saada itselleen kalenterin. Ajattelin osalistua siihen, jos minulla sattuisi käymään hyvä tuuri. Ja tuuri minulle kävikin, voitin itselleni Glitterin personal-kokoisen kalenterin. Sain kalenterin mukana ison paketillisen tuunaustavaraa. Teippejä, tarroja, klemmareita… Kaikkea. Ja sitten se oli menoa taas. Aloitin tuunaamisen välittömästi kalenteriin, ja se tuntui niin hyvältä. Paljon paremmalta kuin bujoilu koskaan. Jotenkin helpommalta ja huolettomammalta. Kävin kymmeniä kertoja päivän aikana silittelemässä ja selailemassa kalenteria, ja se oli kyllä rakkautta ensisilmäyksellä. Samoihin aikoihin myös aktivoiduin Kalenterimanian Facebook-ryhmässä, sillä minulla oli satoja kysymyksiä mitä ja miksi ja miten. Useamman kuukauden olin kalenterirauhassa, omassa kuplassani.

Varovasti ajatukset alkoivat harhailla eikä kalenteri enää tuntunut riittävän minulle. Rupesin tutkimaan eri vaihtoehtoja ja päädyin Carpe Diemin pariin. Tiesin heti, että minun on saatava heidän personal-kokoinen planneri. Sain kalenterin tilattua, mutta rauhaa en saanut. Keksin, että minun on saatava myös kalenteri jota on helpompi kantaa mukana sekä olisi ihanaa, jos siinä olisi lompakko vielä samassa. Kohta omistin Ajaston Timex Handyn. Lompakkokalenteri jäi vaan pyörimään pitkin pöytää, ja mieleni oli edelleen levoton. Kohta jo halusin Carpe Diemin erivärisenä. Ei mennyt aikaakaan, kun vaaleanpunainen kaunokainen oli postista noudettavissa. Rauha oli saapunut ja olin hyvillä mielin. Tuunailin uutta planneria mielelläni ja olin ajatuksissa, että hänen kanssaan jatkan matkaa vuodelle 2019. Vuodenvaihde tuli ja meni ja lopulta Carpe Diem ei enää tuntunut omalta. Aloin myös pitämään vuoden alusta bujoa Project me -ajatuksella ja se on tuntunut hyvältä. Yllättävän helpolta. Rakastuin myös lettuuni (Leuchtturm1917) heti sen saavuttua.

Tuntuu, että uusi vuosi toi minulle jonkinlaisen muutoksen ja Carpe Diemin kalenteri tuntui minulle liian rauhalliselta. Liian pehmeältä ja utuiselta. Halusin jotain räväkkää. Hetken mielijohteesta omistinkin kohta jo Heidi Swappin jättikokoisen plannerin. Tämä ei missään vaiheessa tuntunut omalle. Kalenteria oli vaikea tuunailla. Ennen kuin se edes kerkesi kotiutua, olin jo myynyt sen eteenpäin. Tilalle tilasin myöskin hetken mielijohteesta toisenlaisen Heidi Swappin. Ihanan pinkin glitterikantisen ja personal-kokoisen. Kalenteri saapui minulle reilu viikko sitten, mutta pahaksi onnekseni huomasin sen olevan heti rikki. Uutta vastaavaa odotan saapuvaksi, mutta siis tilanne on nyt se, että minulla on miljoonia asioita ja kaikkia niitä nyt vain säilytän päässäni. Kaiken tämän sähläämisen ja rauhattomuuden keskellä minulla ei siis ole viikkoon ollut mitään kalenteria. Ei mitään.

Melkeimpä jo ajattelen niin, että oli kohtalon ivaa, että uusin kalenteri oli rikki, ja että minun täytyisi tästä nyt oppia jotain ja opetella olemaan johonkin tyytyväinen. En tiedä. Tilanne on nyt siis se että kalenterirauha on tiessään, kun minulla ei edes ole sitä tällä hetkellä. Tätä kirjottaessa huomaan miten olen ahminut itselleni kaiken heti enkä ole malttanut yhtään odotella. Mutta sitähän tämä on parhaimmillaan, maniaa. Kalenterimaniaa.

-Laura K