Nimi, Ikä, Sijainti

Aro, 34, Helsinki

Miten löysit Kalenterimanian?

Kaipasin bujoiluun ja hiljalleen virinneeseen askarteluhaluun sosiaalista puolta, ja kaverin kanssa oli ollut puhetta Facebookin kivoista tuunaus- ja askisryhmistä. Valitsin Kalenterimanian, koska olin pistänyt sen merkille jo aiemmin ja se vaikutti toiminnaltaan vakiintuneelta ja aktiiviselta.

Kolme tarviketta, joita ilman et tule toimeen kalenteria tuunatessa?

1. askartelualusta: miten ikinä tulin toimeen ilman tätä? Käytän bujossa ja projekteissa lehdistä leikattuja kuvia, kuvioita ja muita muotoiltuja elementtejä. Alustan avulla niistä on helppo trimmata ylimääräiset pois ja saada aikaan suoria reunoja.

2. metalliviivoitin: suorien reunojen leikkuuväline numero kaksi. Käytin ennen muovista, mutta terävällä askarteluveitsellä on liian helppo leikata suikaleita sen reunasta. Netistä löytyneet metalliviivoittimet olivat pitkiä ja kalliita (puhumattakaan siitä, että halusin sellaisen just nyt). Onneksi Tigerista löytyi ihan sattumalta kaunis, taitettava metalliviivain.

3. washileikkuri: revityt washit näyttävät kivoilta, mutten kuitenkaan tykkää niistä omassa bujossa, joten tarpeeksi jämäkkä muovikortti on must.

Tarrat vai washit?

Taidan kuitenkin sanoa tarrat, vaikka pidän molemmista. Washin voin hätätapauksessa korvata brush-tusseilla ja muilla kynillä, tarroja en.

Lempikynäsi?

Sakuran Pigma Micron PN -kynät, joissa on kartiomainen muovikärki (Plastic Nip) kuitukärjen sijaan. Kirjoitustuntuma on omasta mielestäni lähempänä tavallista lyijykynää ja siten miellyttävämpi, eikä muovikärki “päästele” mustetta yhtä pahasti kuin jotkin kuulakärjet. Miinuksena kynien värivalikoima on melko suppea.

Hyvänä kakkosena peruskyniksi Pentelin EnerGel Liquid Gel -kuulakynät ja BICin kuitukärkiset Intensity Finelinerit. Ai niin, ja Tigerissa joskus myynnissä olleet kuulamustekynät! Olen hillonnut niitä ja Roosanauha-kampanjan EnerGel-kyniä varastoon pienen laatikollisen.

Lempiwashiteippisi?

Poimin kuratoidusta washiteippivalikoimastani muutaman lempparin, joita olen joko käyttänyt runsaasti tai säästellyt ehkä liikaakin. Yritän olla ostamatta sellaisia teippisettejä, joiden kaikista teipeistä en pidä, joten lähes kaikki washiteippini ovat lemppareitani (tai ainakin melkein). Ostopaikkoina on joko Tokmanni tai Tiger (eli Flying Tiger Copenhagen) paitsi viimeisessä teipissä, joka on Vihkokaupasta tilattu LETTOOnin Day Reading -washi.

Mikä oli ensimmäinen kalenteri, jota muistat tuunanneesi?

Kuten sanottu, olen ollut enemmän bujoilija kuin kalenterituunaaja. Minulla oli kyllä teininä Suosikin ja Demin kalentereita, joiden kaikuja näen edelleen omassa bujossani, mutta en tuunannut niitä sen ihmeemmin.

Pidätkö samoista väreistä, teemoista ja elementeistä muutenkin elämässä kuin mistä kalenterituunauksessa tykkäät?

Ehdottomasti! En käytä pakollisia elementtejä, joista en pidä, enkä siksi yleensä osallistu edes teemahaasteisiin. Vanhentuneet washit ja muut hutiostokset löytävät tiensä projektibujoon, jota en katsele joka päivä. Sen sijaan bujoni teipeissä ja tarroissa esiintyy kirjoja, kirjoitusvälineitä, kasveja ja kissoja! Jokaisella viikkoaukeamalla on minulle tärkeä rooli päivän piristäjänä.

Teetkö kalenterimerkinnät etukäteen vai jälkikäteen?

Etukäteen. Kalenteri on se, mistä katson, mitä viikon pakollisessa ohjelmassa on ja mitä muuta olen suunnitellut tekeväni. Burden aikataulutettuun kalenteriin saatan loppuviikosta liimailla pieniä tarroja muistuttamaan mielialoista tai kohokohdista.

Onnistumisesi kalenteriharrastuksessa?

Se, että olen jatkanut harrastusta useamman vuoden ajan. Minulle tapaa käydä niin, että innostun jostain, teen hirveän määrän taustatutkimusta siitä, ja ennemmin tai myöhemmin kyllästyn tai unohdan koko asian. Bujoilu- ja kalenteriharrastus on pysynyt mukana opiskelujen loppupuolelta aina tähän päivään saakka, vaikka väliin on mahtunut hiljaisempia ajanjaksoja, jolloin kalenterissa ei ole juuri ollut täytettä.

Kalenterirauhani näyttäisi…

Olen aika kalenterirauhallinen, mikä varmaan johtuu siitä, että pääasiallinen kalenterini on pitkään ollut bujo. En koe tunnontuskia leiskan vaihtamisesta kesken kuukautta, vaikka yleensä teen kuukausiaukeaman ja sen kuukauden viikkoaukeamat kerralla.

Seinäkalenterin kanssa jouduin hakemaan kalenterirauhaa. Muksuna meillä oli aina kalenteri, johon merkittiin hammaslääkärit, lomat, kesän muuttolinnut ja syksyn ensimmäiset pakkaset. Satokausikalenterilta löysin vihdoin riittävän isoruutuisen kalenterin, jossa on miellyttävän tuntuinen paperi ja johon mahtuu tekemään pieniä muistiinpanoja.

Unelmakalenterini olisi…

Tarpeeksi iso kalenteri, jonka viikkonäkymässä olisi tilaa sekä aikataulutetulle osalle että tyhjälle tuunailuosiolle. (Tunnustan viettäneeni aika paljon aikaa Personal Plannerin sivuilla.) En ainakaan tällä hetkellä kanna kalenteria mukanani – paitsi tietysti puhelimen kalenteria – joten koko ei olisi ongelma.

Project365 on niin lähellä unelmakalenteriani kuin valmis kalenteri vain voi olla, ja olen harkinnut hankkivani sellaisen vuodelle 2025.

Mikä on paras asia Kalenterimanian yhteisössä?

Into. Muiden jäsenten innostus on tarttuvaa sorttia, eikä yhteisön someja voi selata tuntematta edes jonkinlaista kutinaa alkaa tuunailla omia kalentereita. Tykkään sosiaalisesta aspektista, päivittäisestä jutustelusta ja säännöllisestä mahdollisuudesta tutkailla muiden viikko- ja kuukausiaukeamia.

Terveiset muille harrastajille:

Älkää pelätkö käyttää lemppareitanne kalenterin koristelussa: uusia löytyy ihan varmasti!

-Aro