On vuosi 85, kauan on aikaa siis…. eiku! Ei ehkä ihan vielä silloin (vaikka olenkin sinä vuonna syntynyt), mutta tämä soi korvamatona postausta kirjoittaessa. Miksi kirjoitin sen tähän? Noh, se sattui niin sopivasti, koska todella pienestä lähtien olen haaveillut omistavani kirjelipaston. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, se voi olla kulmalipasto, klaffilipasto, lipastopöytä, kirjekaappi… No kuitenkin, unelmoin sellaisesta.
Myynnissä ei silloin ollut sellaista ja antiikkiliikkeissä ne maksoivat ”miljoonia”. Aikuisena aika ajoin vastaan tuli huonokuntoisia nettikirppareilla, eikä silloin ollut aikaa tai halua kunnostamiselle. Kuin varkain, IKEA oli myynyt kirjelipastoa työpöytänä enkä tiennyt mitään asiasta, kunnes bongasin torista ensimmäisen ja aivan väärältä paikkakunnalta. Paljonko se voisi uutena maksaa, ajattelin, huomatakseni ettei sitä enää valmisteta. Alkoi etsiminen ja lopulta tärppäsi suht läheltä.
Tietenkin tähän kohtaan sää ei ole puolellani, hukumme lumeen ja ajotiet ovat liukkaimmat koko talvena. Sain peräkärryn lainaan, mutten uskaltanut lähteä Yarikseni kanssa sitä vetämään siinä kelissä. Varmistin vielä perheemme farmarin loosterin mitat ja se menisi juuri ja juuri, jes! Lipasto pääsi turvallisesti uuteen kotiin. Kotona huomasin, että siihen on jäänyt vahva hajuveden haju ollessaan meikkipöytänä, mutta pesulla ja tuuletuksella en enää sitä haista huoneilmassa.
Samalla haikea luopua vanhasta pöydästä mikä on palvellut 10v, joka on edelleen priima kunnossa, mutta liian iso menetettyäni työhuoneen lapsille. Siinä ei ollut laatikostoja mihin tavaran saisi piiloon, joten olohuoneemme näytti aina kaaokselta. (Näyttää se vieläkin, koska en osaa tuunailla siististi). Kirjelipasto työpöydän tilalla on jo itsessään kaunis kaluste, tavaran saa piiloon ovien sisälle (vielä on järjestettävää) ja vihdoin myös viherkasveillani on jokin muu paikka kuin ruokapöydän pääty, missä ne olivat aina tiellä vieraiden ollessa kylässä. Muutenkin asunnossamme vallitsee mustien ja valkoisten huonekalujen summa ja oli jo aikakin saada lisää valkoista mustan vallitessa, joka samalla avarsi tilaa.
Vitsi mä olen onnellinen, lapsuuden haaveesta totta! Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille. -Tia
Tervehdys torstaihin kaikille! Tänään pääsen (ehkä kohtuuttoman) innoissani kertomaan omista kalenteriharrastuksen kulmakivistäni. Kyseessähän on siis vuodenalun torstait kattava haastepostaussarja, jossa meidän ryhmän ylläpidon, Kalenterimafian, tyypit esittelevät omia tärkeimpiä kalenteriharrastuksen asioitaan.
Ajattelin jäsennellä nämä asiat kahteen eri osaan, joista ensimmäinen on tavallaan aineettomat ja ei niinkään askarteluun ja materiaaleihin kuuluvat, ja toisena sitten se itse ”välineurheilu”, eli tarvikkeet ja materiaalit.
Motivaatio – aloitan tästä kenties omalta osaltani tärkeimmästä minkä tahansa tekemisen ja aloittamisen tärkeimmästä elementistä. Itsellä tulee ihan usein vaiheita, että motivaatio luovaan tekemiseen ja jopa kalenterin päivittämiseen katoaa. Nepsyaivoille (toiminnanohjauksen ongelmat ja ADHD) on usein ylitsepääsemätöntä aloittaa mitään. Helmikuulle en ole edes avannut kalenteria. Ne vähäiset menot, mitä oli, pidin päässäni tai laitoin puhelimen hälyttämään. Kun kalenterin parista on kauan pois, kynnys palata sen luokse kasvaa ja kasvaa. Mutta iso opetus on tämä: Tätä tehdään itsellemme – omaksi iloksi ja hyödyksi. Jos otan tästä suorituspaineita tai ahdistusta, niin mitä tarkoitusta tämä palvelee?
Teippasin helmikuun sivut washilla kiinni, poissa silmistä – poissa mielestä, ja jatkan innoissani maaliskuun pariin.
Twitch-striimit – lukiessani muiden mafialaisten kulmakivi-postauksia, usein esiin nousi musiikki, äänikirjat, oma rauha. Kaikki nämä ovat myös itselleni tärkeitä, mutta parhaiten pystyn olemaan ”zonella”, kun katselen ja kuuntelen kavereideni livestriimejä. Voin itse tuunailla ja toisella silmällä seurata kun kaverit pelaavat! Striimit ovat uusi, tehokas tapa mulle keskittyä johonkin ja samalla jutella muiden kanssa. Tämän huono puoli on se, että teen sitä yleensä tietokonepöydän ääressä, enkä mun askartelunurkassa, joten en saa kaikkea materiaaliani käyttöön ja joudun siirtelemään tuunaustarvikkeita paikasta toiseen.
Pienet suomalaiset kaupat – Viimeinen ”aineeton” kulmakivi mulle ovat pienet suomalaiset kalenterialan yritykset. En shoppaile juurikaan isoissa kaupoissa tai ketjuissa, AliExpressissä, Amazonissa tai sen sellaisessa. Tarvitsemani tarrat, washit ja välineet hankin mieluusti pienistä kaupoista ja tuen suomalaisia yrittäjiä, ja tarvikkeita etsiessäni palaan aina myös Manian yhteistyökumppanien kaupoille. Suosikeistani mainittakoon Pikku paperi, Paperimuru, Vihkokauppa, artbyiitu ja Kuvaksini.
Tarvikkeiden hankkimiskeinoista päästäänkin sopivasti aasinsillan kautta itse materiaaleihin ja välineurheiluun.
Washiteipit – Ehdottomasti tärkein kulutustavara koristeluun. Pärjäisin hyvin ilman tarroja, koristepapereita tai PET-teippejä, kunhan mulla vain olisi kaunista washia käytössäni. Washi on uskomattoman monikäyttöistä (kysy vaikka Aliisalta!), sillä voi rajata reunat sivuun maalatessa, kiinnittää muistilappuja kalenterin sivuille, koristella välilehtiä, ja laadukkaat teipit tuovat iloa pitkään.
Fudenosuke – Fudenosuke on Tombow’n sivellinkynä. Itse käytän kovapäistä versiota. Teen tällä käytännössä kaikki otsikot ja korostukset. Näitä on iso kasa varastossa, olen useamman jo käyttänytkin loppuun! Tämä on se The Kynä™, jota ilman en pärjäisi.
Highlighterit – Otsikointiin ja korostuksiin tarvitsen ehdottomasti jotkut korostuskynät. Viime aikoina käytössäni suurella suosiolla ovat olleet Ecoline-kynät ja pidän myös myös Faber-Castellin Pitt Artist Pen Brusheista, joilla voi myös tehdä kalligrafiaa. Näissä ei sinänsä ole mitään parempaa kuin perus-marketti-Stabiloissa, muuta kuin että niitä on tarjolla useammissa värivaihtoehdoissa.
Muistilaput – Aivan kriittinen osa arjenhallintaa ja plannerointia. Näihin laitetaan tehtävälistat, pienillä post-it-lapuilla merkitään menoja etukäteen ennen kalenterin varsinaista koristelua, ja niitä liimaillaan tietokoneen näytön reunaan muistuttamaan tärkeistä asioista ja käytetään sivumerkkeinä erittelemään sivuja kalenterissa.
Tomoe River -paperi – Toinen merkittävä paperi tuunailuelämässäni on tällä hetkellä yleisestikin suurta suosiota nauttiva Tomoe River. Se on siis japanilainen lisensoitu paperityyppi, erittäin kevyt ja ohut. Käytän paljon fountain peniä, täytekynää, ja tämä paperi on suunniteltu juuri tämän tyyppistä kynää ja mustetta varten. Paperi kestää jopa vesivärejä ja koska se on niin ohutta, monisatasivuisistakaan Tomoe River-muistikirjoista ei tule niin painavia kantaa mukana. Sekä kalenterini, että memory plannerini ovat Tomoe River-paperista enkä osaa oikein muuntyyppisestä paperista enää nauttia yhtä paljon.
Liimarolleri – Käytän tuunailussa ja askartelussa paljon koristepapereita, vanhoja kirjansivuja ja muuta paperisilppua. Näiden kiinnittämiseen ehdottomasti paras on liimarolleri. Näitä on nopeaa ja siistiä käyttää. Tykkään myös siitä, että näihin saa ostettua täyttöä, eli pystyy hieman vähentämään muoviroskaa.
Näiden edellä esiteltyjen lisäksi viimeisimpänä pitää mainita kuitenkin tärkein kaikista – Kalenterimanian yhteisö. Se inspiroi ja haastaa mua, ja tarjoaa korvaamatonta tukea ja apua. Ihastelen päivittäin meidän jäsenten luovuutta ja taitoa, se jos mikä motivoi myös omaa tekemistä ja kokeilunhalua. Kiitos kaikille jotka ovat osa tätä mahtavaa #maniaperhettä!
