Searching for "hobonichi"

Kalenterimatkani – Janita V.

Leuchtturm1917 Bullet journal -muistikirja saatu yhteistyössä Suomalaisen kirjakaupan kanssa

Hei ja oikein ihanaa torstai päivää kaikille. Tämän kertaisessa torstaihaaste-postaussarjassa pääsette lukemaan pohdintaa siitä, miten meidän ylläpidon plannerointityyli on vuosian aikana muuttunut.

Aivan ensimmäisistä kalentereistani ette valitettavasti saa kuvaa, koska en ole lainkaan varma ovatko ne enää tallessa varastossa. Muistan kuitenkin ensimmäisen kalenterini olleen Suosikin lukuvuosikalenteri, jonka kanssa yhteistä matkaa taittua peruskouluaikana muutama vuosi. Välillä käytössä oli myös Demi– ja Sooda -lukuvuosikalenteri. Muistan merkinneeni peruskouluaikoina kalenteriin lukujärjestykset, harrastukset ja syntymäpäivät. Muistikuvat kalenterin koristelusta ovat luokkakavereiden tekemät post-it laput, valokuvat ja lehtileikkeet. Koristelun pääpaino ei niinkään ollut viikkosivuissa vaan kalenterissa kokonaisuudessaan. Peruskoulun jälkeen olen käyttänyt paperista kalenteria enemmän ja vähemmän huonolla menestyksellä myös ammattikoulussa ollessani. Lopulta kalenterit jäivät vuosiksi, kunnes löysin puolisoni avulla Suomen kalenteriyhteisöt.

Kalenterimanian -Facebook ryhmän löysin maaliskuussa 2016, kun vaimoni innostui YouTube-videoiden kautta kalentereiden koristelusta. Tuohon aikaan ensimmäiseksi kalenterikseni valikoitui Vallilan -vuosikalenteri. Hatara muistikuva on, ettei kyseinen kalenteri kauaa ehtinyt palvella käytössäni, kun vaihdoin sen Personal Planneriin.

Vuosien aikana olen kokeillut lukuisia eri kalentereita ja myös hylännyt niistä yhtä monta. Käytössäni on ollut A5 kokoinen rengasplanner ja lukuisia personal kokoisia eri kansilla. Välillä olen hypännyt Traveler’s notebookin matkaan, kokeillut yhteiseloa useaan kertaan eri kokoisten Happy Plannereiden kanssa ja syöksynyt syvään päähän bullet journalin matkassa. Tietyt kalenterit ovat vuosien aikana olleet sellaisia, joiden pariin palaan hetken jotain muuta kokeiltuani. Nämä ovat olleet personal kokoinen rengasplanner, Happy Planner ja TN. Jokainen edellä mainittu kalenteri löytyy edelleen hyllystä ja osassa on sisällään valmiit tyhjät viikkosivut, jos halu palata iskee.

Viimeiset kolme vuotta yhtäjaksoisesti pääkalenterina on onnistuneesti palvellut Hobonichi weeks. Kalenteri on ensimmäinen laatuaan, jota en ole kertaakaan hylännyt tuona aikana, vaikka väliin on elämän yllättäessä jäänytkin tyhjiä viikkoja. Pääkalenterin rinnalla kulkeva memory planner puolestaan on vaihtunut tiuhaan vuosien aikana. Tällä hetkellä sitä toimittaa Hobonichi cousin avec, mutta ensivuodelle on tulossa Happy Planner mini. Olen yhtä aikaa pelokas ja innossani hypätessäni jälleen HP:n matkaan.

Millainen sinun kalenterimatkasi on ollut? Kuulisin siitä mielelläni postauksen kommenteissa.

Halauksin, Janita V.

Kun kaikki kiinnostaa

Vuosi 2023 on ollut minulle todellinen kalenterikaaoksen vuosi. Marraskuussa 2022 aloitin Hobonichi Weeksin ja se onkin ainoa kalenteri, joka on pysynyt mukana menossani, jossa vain muutos on pysyvää. Huvittavinta tässä lienee sekin, että inhosin Weeksiä vielä 2022 kesällä – vuoden 2022 Weeksiä käytin ehkä kolme viikkoa. Nykyisessä, vuoden 2023 Weeksissäni olen sen sijaan pysynyt vuoden joka ikisen viikon tähän saakka.

Muita kalentereita Weeksin ohella minulla onkin sitten ollut, vaikka muille jakaa. Weeksin lisäksi olen kokeillut tänä vuonna Hobonichilta A6 Techoa englanninkielisenä sekä A6 weekly supplementia eli ”supia”.

Näiden lisäksi olen testannut rengasplannereita neljässä eri koossa: mini, pocket, pocket+ ja personal. Tietysti olen ostanut jokaiselle nahkakannet – minikoossa jopa useammat.

Traveler’s Notebookista on ollut käytössä kaksi kokoa: passport ja standard. Olen kokeillut myös bujoa niin Zequenzin A7-kokoiseen paksuun muistikirjaan, kuin A6-kokoiseen Wonderlandiinkin. Mukana on pyörinyt myös Ajaston Note Mini, joka onkin söpö pieni kaveri.

Vuodelle 2024 ostin Hobonichilta supin, Weeksin ja Mega Sneaker Weeksin, Aura Estellen weeks avec –tyyppisen plannerin sekä Sterling Inkin passport-kokoisen plannerin.

En edes halua laskea, miten paljon rahaa olen tähän harrastukseen käyttänyt, ajasta puhumattakaan. Onneksi nyt, vuoden 2023 loppupuolella, sain myytyä pois niin Aura Estellen, Sterling Inkin kuin Mega Weeksinkin. Normaalin Weeksin lahjoitin kaverilleni, joka on vähintään yhtä sekaisin kalentereidensa kanssa kuin minäkin. Tällä hetkellä siis ensi vuoden plannereiden osalta jäljellä ovat Hobonichin A6 weekly supplement-kalenterina ja Wonderland222-muistikirja päiväkirjana / bujona. Tosin tietysti aloin heti katumaan Mega Weeksin myyntiä, joten saa nyt nähdä sitten…

Weekly Supplementiin mahtuu kaikki tarvittava

Yksi iso syy huomattavaan vaiheiluuni on ikuisuuskysymys: haluanko kaiken yksiin kansiin vai olisiko monta kirjaa sittenkin parempi? Toinen syy on, että kyllästyn nopeasti – heti, kun kalenteri on ns. valmis, eikä tuunattavaa ole, alkaa katseeni harhailla kirjahyllyssä pönöttäviin aarteisiin. Tällaisesta kalentereiden vaihdosta, tai ”planner hoppingista”, väistämättä kuitenkin seuraa se, että jossain vaiheessa informaatiota katoaa. Ja sehän on koko kalenteriharrastuksen antiteesi – kalenterin perimmäinen tarkoitus, kun ainakin itselläni on se, että se pitää minut ajan tasalla.

Weeksiin mahtuu journalointiakin, mutta se on tosi korkea

Mitä sitten olen oppinut kaikesta tästä sekoilusta? Ensinnäkin sen, että olen ensisijaisesti funktionaalinen kalenteroija. Kauniista aukeamista ei ole minulle mitään hyötyä, jos haluamani informaatio ei mahdu koristeiden joukkoon. Toiseksi en ole niin funktionaalinen, että haluaisin katsella pelkkää kynää ja paperia 365 päivää vuodessa – jonkin verran koristeita täytyy olla. Kolmanneksi en pidä tyhjistä sivuista tai tyhjästä tilasta, joten tulen toimeen paremmin pienempien kuin suurten kalentereiden kanssa. Neljänneksi – saan ihan minkä tahansa systeemin toimimaan, jos vaan haluan.

Matkalla Irlantiin minulla oli mukana neljä planneria…

Vuodelle 2024 tärkeimmät kriteerini – näin ajoissa, pari kuukautta ennen vuoden vaihtumista – ovat olleet paperin laatu, toiminnallisuus, kannettavuus ja koko sekä tuunattavuus. Sen vuoksi kalenterikamppailun voitti Hobonichi sup, joka on todella ohut ja pienikokoinen, mutta kokoonsa nähden varsinainen tilaihme. Eikä sekään tietysti haitannut, että tämä kalenteri maksoi kokonaiset 11 euroa (Suomessa saatavilla My Indie Co:sta ja Paperimurusta) ja että minulla oli sille sattumalta valmiina hienot Harry Potter –aiheiset kannet.

Päiväkirjaa, tai journalointia, supiin ei kuitenkaan mahdu. Sen vuoksi supin kaveriksi jäi Wonderland222 A6-kokoinen 192-sivuinen muistikirja, johon olen aiemmin tehnyt bujoa kesäkuussa, syyskuussa ja lokakuussa. Tästä varmaan huomaatte, kuinka menestyksekkäitä bujokokeiluni ovat olleet… En ole ihan vielä tottunut Wonderlandiin journalin ominaisuudessa, mutta aion sinnikkäästi yrittää, vaikka Weeks vielä kummitteleekin takaraivossa.

Tuossa vaan osa vuoden 2023 plannereista

Entä miksi Weeks, jota olen uskollisesti käyttänyt marraskuun 2022 ja tämän päivän välillä jatkuvasti, hävisi supille? Korkeuden takia. Tykkään pienistä käsilaukuista, joten Weeksin korkeus muodostui joskus ongelmaksi. En halua reissatessani käyttää aikaa käsilaukun järjestelyyn, jotta kalenteri menee sinne juuri oikeassa kulmassa ja saan vetoketjun kiinni. Jos Weeks olisi olemassa A6-kokoisena, se olisi aivan täydellinen.

Toivon, että vuosi 2024 tuo minulle paitsi vähemmän kalenterisekoilua, myös enemmän säästyneitä pennosia, kun en ole jokaisen kalenterin kohdalla ostohousut jalassa. Tämän suhteen Instagram on todella petollinen paikka, mutta se onkin jo toisen postauksen aihe… Millä perustein sinä valitset kalenterisi?

-Hanna