Searching for "bujoilu"

Vasta sitoutuminen toi muutoksen


Kun ensimmäisen kerran kuulin bujoilusta, ajattelin, että se tarkoittaa jotakin judon kaltaista. Opittuani, mistä on kyse, kesti kuitenkin vielä pitkään ennen kuin löysin juuri minulle sopivan tavan bujoilla. En ole koskaan ollut mikään varsinainen kalenterityyppi. Kalenterityypillä tarkoitan sellaisia upeita, organisoituneita ihmisiä, jotka tekevät listoja, kirjaavat asioita ylös ja tietävät, missä milloinkin pitää olla:

– Joo, ootas mä katson mun kalenterista, milloin sopii. Kuuntelen kateellisena ja odotan, kun kaveri lehteilee almanakkaansa. Itse olen nimittäin mahdollisimman kaukana järjestelmällisyydestä. Perusluonteellemme emme kai kukaan oikein mitään mahda, ja minun perusasetukseni sattuu olemaan huithapeli. Säädän ja sähellän joka suuntaan, enkä ole vähääkään organisoitunut, mutta jotenkin onnistun saamaan kaiken aina tehdyksi ajallaan. Tuplabookkauksiakin teen paljon vähemmän kuin elämänhallintani – tai pikemminkin sen puute – antaa odottaa.

Muistinvaraista menoa

Aikaisemmassa elämässäni kirjasin työmenot suoraan työkalenteriin. Työmenoilla en tarkoita mitään fancyja palavereja tai edustuslounaita vaan tuiki tavallisia palvelualan asiakaskohtaamisia. Minulla ei oikeastaan edes ollut kalenteroitavia menoja työajan ulkopuolella, sillä olen aina ollut tosi työorientoitunut. Itse asiassa (nolottaa kirjoittaa tämä julki) puolisoni vastasi ja vastaa lähes täysin vapaa-ajan arkemme pyörittämisestä. Lisäksi elämäni on siitä kiitollista, että minulla on niin vähän menoja, että muistan ne yleensä ulkoa.

Bujo on matka omaan itseen

Kun tutustuin bullet journal -metodiin, kiinnostuin siitä heti. Ajatus käsin kirjoittamisesta muistikirjaan, joka kulkisi mukanani kaikkialle ja josta löytäisin sieltä kaiken tarvitsemani, piti minut otteessaan. Kalenterimanian yhteisöstä ammensin rohkeutta aloittaa bujoilun. Kun tarttuu johonkin ihan uuteen, vaikeinta on usein a) aloittaa ja b) välttää vauhtisokeus. Minä olin vakaasti päättänyt, että taklaan kummatkin haasteet hyvällä valmistautumisella jo etukäteen. Etsiskelin tietoa ja kokemuksia bujoilusta, mistä käsiini sain, ja hetkittäin vauhti oli lähellä korjata virheet. Suomeksi sanottuna olin Akateemisessa kirjakaupassa kieli pitkällä ja silmät kiiluen haalimassa ostoskorin täydeltä kalenteritilpehööriä: sapluunoita, washeja, tarroja, kyniä… Toinen korillinen odotti Putingin verkkokaupassa ja kolmatta täyttelin jostain toisesta verkkokaupasta.

Överiksi menevältä kiihkolta minut pelasti metodin kehittäjän Ryder Carrollin teos Bullet journal Metodi, jonka sain käsiini. Onneksi, sillä teos toi minulle paljon mielenrauhaa. Uskoni metodin yksinkertaisuuden voimaan vahvistui, joten päätin raivata edestäni kaiken, mikä tuottaisi bujon pitämisen kanssa yhtään ylimääräistä vaivaa. Itse asiassa ensimmäisen 1,5 vuoden ajan käytössäni oli mustan lisäksi vihreä kynä, mutta lopulta luovuin siitäkin, sillä se teki bujon täyttämisestä liian työlästä. Älkää käsittäkö väärin, ostin kyllä hienon mustakantisen Letun (vertailin eri vaihtoehtoja kirjakaupassa varmaan kaksi tuntia!), Mujin 0,38-geelikynän (mustan) ja kirjan sisäkanteen kiinnitettävän pidikkeen sekä kaksi sapluunaa (joista käyttöön on lopulta päätynyt vain toinen).

Vierailuja kantapääopistossa

Nyt, kirjoittaessani tätä blogia, olen lopulta löytänyt rauhan bujon kanssa ja saanut siitä avun, jonka elämääni halusin. Matka tähän on kuitenkin ollut pitkä ja pitänyt sisällään itsetutkiskelua, saamattomuutta, itsesyytöksiä, turhautumista, väsymystä, kyllästymistä ja unohtamista. Olen kokeillut erilaisia tapoja tehdä bujoa. Välillä olen taiteillut kuukausille kansia, välillä kokeillut viikkonäkymää ja aloittanut erilaisia trackereita vain huomatakseni, että minulle paras tapa on Ryder Carrollin kehittämä suoraviivainen ja minimalistinen bujoilu. Kuukausikannen taiteilu on hyvä idea silloin, kun inspiraatio iskee, mutta viikkonäkymän käyttäminen vie huomiotani nykyhetkestä liikaa menneeseen ja tulevaan. Kaikenlaiset trackerit, niin innostavia kuin idean tasolla ovatkin, jäävät minulta täyttämättä. Pieninkin asia, joka tekee bujoilusta yhtään vaivalloisempaa, nostaa kynnyksen niin korkeasti, ettei minusta ole ylittämään sitä: käytössä oleva bujo on parempi kuin kaunis.

Oma tapa löytyy

Olen bujoillut säännöllisen epäsäännöllisesti nyt noin 2,5 vuotta. Vasta kuluvana keväänä ymmärsin, miksi bujoilen ja mitä siltä haluan. Ryhtiliikkeistä huolimatta bujon käyttäminen tahtoi jäädä. Lopulta ymmärsin, että olin tarkastellut koko metodia itselleni väärästä näkökulmasta. Koska en ole bujoillut säännöllisesti, myöskään metodin hyödyt eivät ole valjenneet minulle. Olen potenut paljon huonoa omaatuntoa siitä, ettei muistikirjaharrastukseni ole ottanut tuulta alleen ja syyllisyyttä siitä, etten ole omien unelmieni bujoilija. En silti halunnut luovuttaa, sillä uskoin metodiin, olin siitä innostunut ja nautin kovasti kalenteroinnin ympärille syntyneestä yhteisöstä, Kalenterimaniasta. Niinpä huhtikuun alussa päätin antaa bullet journalille vielä yhden mahdollisuuden. Sovin itseni kanssa, että huhtikuun ajan otan bujolle hetken joka aamu ja joka ilta, minkä lisäksi täytän siihen päivän aikana mieleeni tulevat asiat. Päätin, että teen sen, vaikka minun olisi nipistettävä siihen käytettävä aika yöunistani. Ja lopulta, kuukauden aikana, rutiini syntynyi.

Olen löytänyt itselleni sopivan tavan tehdä bujoa, olen unohtanut kaikki ulkopuolelta tulevat paineet ja käyttänyt mustakantista muistikirjaani juuri siihen, mihin sen hankin: oman aikatauluni ja ajatusteni hallintaan, opiskelun, vapaa-ajan ja työelämän yhteensovittamiseen, priorisoimiseen. Arkea helpottavin oivallus, jonka bujon kanssa tein, oli, että kirjoitan joka päivä kolmesta viiteen tehtävää, jotka haluan sen päivän aikana saada tehdyksi. Jos en saa, se ei haittaa (niin käy useinkin), sillä joka ilta otan myös hetken ja reflektoin kulunutta päivää. Aikaa kaikkeen tähän ei mene päivittäin kuin kymmenisen minuuttia. Päivän ohjelman ja tavoitteiden kirjaaminen vasta aamulla antaa etäisyyttä edellisen päivän tehtävälistaan ja avaa silmät tarkastelemaan sitä uudessa valossa. Nyt voin joka päivä päättää, mitä haluan tänään tehdä – ja myös tehdä sen.


Kirjoittaja on bullet journal -metodista ja Kalenterimanian yhteisöstä virtaa saava suomen kielen maisteriopiskelija sekä viestinnän ja markkinoinnin strategi. Vuosikymmenien kipuilun jälkeen kalenterista tuli hänelle työkalu ja rinnalla kulkija jokaiseen päivään.

Kirjoittavan ihmisen muistikirjoja

Olen kirjoittava ihminen. Se tarkoittaa, että työstän isoa romaaniprojektia, mutta harrastan myös lukemista ja elän tekstien maailmassa. Kirjoittaminen on minulle luontevin tapa ilmaista itseäni sekä jäsentää ajatuksiani.

Minulla on muistiinpanoja kännykässä ja läppärillä, mutta käsin kirjoittaminen tuntuu tärkeältä. Perinteiseen muistikirjaan kynällä kirjoittaminen on minulle ruumiillista, aistivoimaista toimintaa. Keskityn piirtämään kirjaimia. Nautin paperin tunnusta ja siitä, miten kynä luistaa paperilla.

Muistikirjojani kuvassa vasemmalta oikealle: WWF luontokaupan, Mujin A5, Midori B6 Slim vihko, Putinki Piste, Lahen Kirjansitomon, Life Noble Note.

Kirjoitan päiväkirjaa, mutta olen hyväksynyt, etten pysty, eikä minun tarvitse tehdä sitä säännöllisesti. Koristelen päiväkirjaa ja käytän sitä leikekirjana, johon talletan muistoja tapahtumista tai arjen sattumista. Pääsylippuja, karkkipapereita, pakkausten etikettejä, löydettyä runoutta. Kirjoitan asioita muistiin. Kun siltä tuntuu, kirjoitan monta sivua treenikirjoittamisen tyyliin: laske kynä paperiin, pidä kynä liikkeessä, älä sensuroi, älä korjaa. Pohdinnat tekevät ajatukset näkyviksi, käsiteltävään muotoon. Se rauhoittaa ja edistää mielenterveyttä, sillä nämä tekstit ovat vain minua varten, eikä niitä tarvitse enää koskaan lukea, paitsi jos tahdon.

Tällä hetkellä päiväkirjani on Mujin A5 kierreselkäinen muistikirja, mutta olen siirtymässä Lahen Kirjansitomon samankokoiseen, sillä Muji tulee kohta täyteen. Tuntuu niin hyvältä saada muistikirja täyteen, että haluan jatkossa hankkia kohtuullisen kokoisia.

Mujissa on hyvää:
– helppo tuunattavuus
– hinta/laatusuhde
– sopii mustekynille
– kierreselkäiseen helppo kirjoittaa vaikka sylissä
– pääkaupunkiseutulainen voi ostaa myymälästä

Mujissa on huonoa:
– mustekynän S-koon kärki raapii paperiin jonkin verran
– voi ostaa vain Mujilta

Lahen Kirjansitomossa on hyvää:
– tukeva paperilaatu, ei ghostaa
– sopii mustekynille
– kaunis, kova kansi
– aukeaa flatiksi

Lahen Kirjansitomossa on huonoa:
– mustekynän S-koon kärjellä voisi olla parempi kirjoitustuntuma
– heikko saatavuus

Tavallisen päiväkirjan lisäksi minulla on kirjoituspäiväkirja. Kirjoitan siihen ajatuksiani kirjoittamisesta: työstämästäni projektista, juonesta, hahmoista, genrestä, kirjoittamisen prosessista, fiiliksistä, editoinnista, sanavalinnoista. Toisinaan lisään kaavioita, kuvia, tai muihin papereihin tekemiäni muistiinpanoja. Pyrin pitämään varsinaiset tarinaa edistävät luonnokset Scrivener-ohjelman muistiinpanoissa läppärillä, tai erillisillä lappusilla, joita nappaan yöpöydän laatikosta, kun tulee jotain tähdellistä mieleen ennen nukahtamista.

Koska kirjoituspäiväkirja on pääosin pelkkää tekstiä, ja haluan tuottaa sitä mustekynällä, valitsin Life Noble Noten blankon version koossa B6. Tämä koko tuntuu sopivalta tarkoituksiini.

Life Noble Notessa on hyvää:
– sopii erinomaisesti mustekynille, miellyttävä kirjoitustuntuma
– ghostaa vain vähän
– retro fiilis kannessa ja paperin ulkomuodossa
– hinta/laatusuhde

Life Noble Notessa on huonoa:
– heikko saatavuus
– ei aukea täysin flatiksi, riippuu mistä kohtaa avaa

Olen tehnyt muistikirjoja myös itse muun muassa Johanna Cloughin Youtube-kanavallaan julkaiseman ohjeen mukaan. Hänen ohjeellaan tein muropaketista muistikirjan, josta tuli vahingossa aivan liian paksu. (Johanna käyttää tutoriaalissa keksipakettia.) Koska kirjoitan massiivista romaania, jolle lienee tulossa massiivinen jatko-osa, otin tämän vahingon hyötykäyttöön. Tein siitä muistikirjan jatko-osaan liittyville luonnoksille, jotta saan ne pidettyä erillään siitä tarinasta, mitä tällä hetkellä työstän. Paperina käytin tavallista printteripaperia.

Eri paperilaadut soveltuvat eri kynille; mustekynille sopii parhaiten käsitelty, sileäpintainen, kiiltävän tuntuinen paperi. Siinä ei sormin tunnustellen havaitse huokoisuutta. Valmistustekniikan ja pintakäsittelyn ansiosta todella ohutkin paperi toimii, eikä päästä mustetta läpi, vaikka saattaa ghostata. Tällainen paperi soveltuu toki myös vaikkapa geelikynille. Huono puoli voi olla musteen vaatima kuivumisaika.

Kuulakärkikynille sopii parhaiten huokoinen, vähän karhean tuntuinen paperi, joka tarjoaa kitkaa, minkä ansiosta kynän päässä oleva pallero pyörii ketterästi. Geelikynät toimivat huokoisellakin paperilla, mutta mustekynälle se on liian karhea. Mustekynä myös bleedaa, ja kirjoitusjälki leviää epäsiististi. Kuulakärkikynän muste on sitkoista, kun taas mustekynän on vetistä. Siksi kuulakärkikynän muste ei imeydy huokoiseen paperiin toisin kuin mustekynän.

Kuvassa on puolisolle tekemiäni tai tuunaamiani muistikirjoja: viinikirja, Mujin A5:een tuunattu kirjapäiväkirja, kahvikirja. Viinikirja ja kahvikirja on tarkoitettu maistelukokemusten tallentamiseen. Viinikirjan sidoin letitetystä kuparilangasta solmimillani renksuilla. Kahvikirjan sidontaan käytin Sinellistä ostamiani kansiorenkaita, jotka saa avattua, joten sivuja pystyy poistamaan ja lisäämään.

Haluan tallentaa lukemani kirjat muistiin. Alkujaan käytin siihen Goodreadsia – kirjakansan somea – mutta tuntuu paremmalta, kun saan kirjoittaa lukukokemuksestani yksityisesti. Minulla sattui olemaan lahjaksi saatu WWF luontokaupan muistikirja, johon kirjasin myös viime vuoden Helmet-lukuhaasteen. En halua antaa kirjoille tähtiä tai kirjoittaa arvosteluita, vaan keskityn siihen, mitä kukin kirja on antanut minulle. Miltä lukukokemus tuntui, mitä opin, mitä ajatuksia heräsi.

WWF muistikirjassa on hyvää:
– sopii kuulakärkikynille ja geelikynille
– kova norppakansi
– todennäköisesti samanlainen kuin suurin osa muistikirjoista, joten vastaavan saa helposti

WWF muistikirjassa on huonoa:
– ei sovi mustekynille
– en pitänytkään viivoitetuista sivuista
– ei aukea flatiksi
– heikko saatavuus, jos haluaa juuri tämän

Hankintalistalla on toinen Life Noble Note B6 seuraavaksi lukupäiväkirjaksi. Haluan kokeilla myös perustaa commonplace bookin, johon voin koota sitaatteja sekä muita poimintoja. Olen tehnyt vastaavaa vuosien varrella muun muassa silloin, kun kokeilin pitää bujoa.

Ensimmäinen yritykseni bujoksi oli Tigerin muistikirjaan. Usein aloitan kokeilut jollain, mikä löytyy kotoa valmiiksi, tai on edullinen hankkia. Kirjoituspäiväkirjaa pidin ensin Mujin A6- vihkoon. Kun sitten osoittautui, että haluan kirjoittaa sellaista, etsin itselleni paremmin soveltuvan. Bujon ensimmäinen yritys jäi auttamatta kesken, mutta pidän bujon ideasta niin paljon, että hankin Putingin poistomyynnistä uuden muistikirjan. Sekään ei ottanut tulta, joten olen viimein luovuttanut bujoilun suhteen. Trackereita saan paremmin aikaiseksi kalenteriin.

Putingin muistikirjassa on hyvää:
– sopii kuulakärkikynille ja geelikynille
– kova kansi
– löytyy monista myymälöistä, muualtakin kuin Putingista

Putingin muistikirjassa on huonoa:
– ei sovellu mustekynille
– myös korostuskynät ja sivellinkynät bleedaa herkästi
– ei aukea flatiksi, vaikka aukeaa silti hyvin

Kirjoitan nykyään paljon mustekynällä, koska löysin omaan käteeni sopivan. Mustekynässä on se hyvä puoli, ettei sitä tarvitse painaa. Samasta syystä pidän geelikynistä, sillä niilläkin on kevyempi kirjoittaa kuin kuulakärkikynällä, ja mitä kevyempi kirjoittaa, sitä vähemmän käsi rasittuu. Omaan käteen sopivan kynän löytää vain kokeilemalla.

Midorin paperia on kehuttu niin paljon, että halusin kokeilla sitä, joten ostin paketin B6 Slim vihkoja. Yhteen niistä ryhdyin kirjoittamaan muisteluita lapsuudestani. Vihkoista löytyy myös tarkempia mielenterveysasioihin liittyviä ajatuksia, sekä kurssien tuntisuunnitelmia ja opetustyön pohdiskelua. Näille kaikille riittää vihkon kokoinen tila.

Midori B6 Slim vihkossa on hyvää:
– sopii mustekynille
– pelkistetty ulkoasu
– ghostaa maltillisesti
– hyvä saatavuus monista nettikaupoista

Midori B6 Slim vihkossa on huonoa:
– mustekynän S-koon kärjellä voisi olla parempi kirjoitustuntuma
– vaikea saada aukeamaan flatiksi

Tämän postauksen kynätesteissä käyttämäni kynät vasemmalta oikealle: mainoslahjana saatu kuulakärkikynä, tavallinen puuvärikynä, Staedler Textsurfer korostuskynän vintage-pakkauksesta kaksi väriä, Kawecon mustekynä, Mujin geelikynä, Zig Kuretake maalikynä, Pentel Sign Pen sivellintussi. Lisäksi testasin Kuusateen Morocco-sabluunan läpi levitettyä Versa Magic Chalk Ink -leimasinmustetta. Käytin itse tekemääni kirjanmerkkiä antamaan osviittaa muistikirjojen mittasuhteista. Kahvikuppitahra on tehty Tim Holzin Splatters-sabluunalla ja leimasinmusteella.

Mustekynistä vielä lopuksi, että aiemmin käytin M-koon kärkeä, joka on S-kokoa järeämpi, ja sillä kirjoittaminen Mujin muistikirjaan sujui huomattavan mukavasti. Paperin lievä karheus ei ota M-kärkeen yhtä herkästi kuin hennompaan. Toisaalta M-kärjestä tulee mustetta runsaammin, ja se sotki sekä bleedasi pahemmin WWF-muistikirjan huokoisilla sivuilla.

Toinen asia, mikä kannattaa huomioida, on paperin värin vaikutus siihen, miten musteen väri toistuu. Mujin, Lifen ja Midorin paperit ovat kermanvalkoisia, siis lievästi kellertäviä. WWF-muistikirjan paperi on rusehtavaa, kuten kierrätyspaperi monesti. Lahen Kirjansitomon ja Putingin paperit ovat valkoisia. Valkoisella paperilla muste toistuu kirkkaimpana.

-Elina