Hyvää viimeistä kesäkuun maanantaita. Mihin ihmeeseen tämä kuukausi jo hupeni. Minulla on kalenterin vaihto tässä nyt edessä, onneksi vaihdan täsmälleen samanlaiseen niin muutos ei ole suuri. Käytännössä oli tarkoitus vaihtaa jo kesäkuun alussa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Halusin nyt vuoden tauon jälkeen ottaa käyttöön taas kuukausiaukeamat. Olen tosi huono käyttämään niitä, koska ne sijaitsevat kalenterin alkupäässä sen sijaan, että olisivat aina kuukauden lopussa. Toki koska kalenteri on päiväämätön, olisi aika mahdotonta, että kuukausisivut olisi sijoitettu eri tavalla. Siksi aloitin liimailemalla numerotarroja seuraavalle 6 kuukaudelle. Olisin tehnyt pidemmällekin, mutta numerot valitettavasti loppuivat kesken.
Minulla on tapana koristella kuukauden viikot aina etukäteen. Näin vältyn ylimääräiseltä stressiltä, koska viikkopohjat on valmiina, kun niitä tarvitsen. Pidän kalenterin koristelut aika minimaalisena. Tykkään kasailla pieniä kollaaseja, mutta kuitenkin jättää tilaa mahdollisille muistiinpanoille. Olen listaihminen ja tykkään kirjoitella kaikkea sellaista kalenteriin muistiin minkä muutoin unohtaisin.
Viimeisen pari vuotta olen hankkinut aika vähän uutta tuunailumatskua ja yrittänyt käyttää jo olemassa olevia materiaaleja. Nyt kaivoin pitkään hillotut washisamplet esiin ja lisäilin niitä sivuille. En ole yleisesti ottaen suuri washien käyttäjä, mutta silti niitä on kertynyt ryhmän washivaihtojen myötä aika monta kortillista.
Meillä on ollut viimeisimpänä ylläpidon haastepostausten sarjana ”Inspiraationa värit”, ja niiden tiimoilta pääsin minäkin nyt teille haastepostausta väkertämään. Aiemmat sarjan postaukset löydät täältä. Omalla kohdallani haaste olikin nimensä mukainen heti sen jälkeen, kun ulkoistin värien valinnan puolisolleni. Kysyin jo tovi sitten häneltä ilman kontekstia kahta väriä jotka tulevat ensimmäisenä mieleen. Värit, jotka tällöin sain olivat oranssi ja turkoosi. Molemmat oikein kivoja värejä ja yllätyksekseni sellaisia jotka sopivat yhteen – olettamukseni oli ettei onni suosi tällä saralla, mutta toisin kävi! Värit saadessani ajattelin että värit ovat sellaiset, että tarvikkeita pitäisi ainakin jollain tasolla jo löytyä.
Kipuilin aikani sen suhteen miten ja minne haasteen toteuttaisin. Vesivärit olisivat olleet kivat, mutta vaikka ne tuolla ovat ei inspiraatio tökkinyt siihen suuntaan. Muistin että olin haaveillut erittäin vähälle täytölle jääneen lukujournalini suhteen sivusta, jolla olisi jokin lukuaiheinen lausahdus tai lainaus, joten päätin toteuttaa sen. Havaitsin myös tarvikevarastoani läpikäydessä että vaikka pidän molemmista haasteväreistä, en itseasiassa suinkaan omista kuin aivan muutamia tarroja ja – ikävä kyllä – pääsääntöisesti hapristuneita washeja, jotka repeilivät. Onneksi löysin säästämiäni lehtiä, sekä paperikon josta löytyi haluttuja värejä. Myös yhdestä washista sain käyttökelpoista pätkää käyttöön.
Leikkelin aikani ilman varsinaista ajatusta taustalla mitä olisin varsinaisesti aikomassa tehdä. Tekniikaksi valikoitui kollaasitekniikka. Joskin olin melko varma etteivät kaikki irti leikkaamani löytäisi tietään varsinaiseen lopputulokseen. Netistä hetkisen haettuani tiesin jo, että käyttäisin lyhyehköä lausahdusta Federick Douglasilta: ’Once you learn to read, you will be forever free.’, tuo on ajatus josta pidän.
Päädyin leikkaamaan paperista suorakulmion johon sommittelin reunoille irtileikkaamani oranssin tulppaanin ja mandariinin. Alunperin teki mieli lisätä muutama eri sävyinen neliö turkoosista, mutta lopulta tussasinkin reunaan hieman lisää turkoosia. Sitten löysin kukkienkasteluun tai juodun veden seuraamiseen tarkoitetun tracker-tarran ja vähän washia. Piirtelin vielä muutamia kukkia ja lehtiä puuvärillä. Kirjoitin itse lausahduksen valkealle paperille, sillä testattuani huomasin että musta ei itsessään erotu paperin sävystä, näin pystyin lisäämään kontrastia tekstin ollessa nyt oranssi. Paperi sujahti liimarollerin avustuksella turkoosille taustalleen. Lisäsin vielä sivun ylälaitaan haasteen otsikon estääkseni itseäni kajoamasta sivuun jälkikäteen. Itseni tuntien lisäisin siihen tarroja tai jotain muuta myöhemmin.
Lopputulos näyttää ja ei näytä lainkaan siltä mitä halusin. Pidän valituista sävyistä, olin yllättävänkin nirso niiden suhteen mitä kelpuutin, eikä sellaisia itseasiassa liikaa löytynytkään leikellessäni. Lähes kaikki alkoi näyttää liian keltaiselta tai ruskealta oranssiksi. Liian vihreältä tai siniseltä turkoosiksi. Otaen huomioon että minulla ei ollut varsinaista suunnitelmaa mitä lopputuloksen tulisi olla, en voi olla pettynyt siihen mitä sain aikaan. Haaste itsessään oli oikein piristävä! Milloin olet viimeksi antanut jonkun muun päättää mitä värejä käytät ja millaisia haasteita se on tuonut tullessaan?
