Muistan aina kun sain ensimmäisen kalenterini. Oli vuosi 1996, ja olin siirtymässä ala-asteelta yläasteelle. Ennen koulun alkua mentiin perinteisesti ostamaan koulutarvikkeet. Uusi reppu, uusi penaali, kynät, kumit ja muut koulua varten tarvittavat välineet. Tällä kertaa kuitenkin listaan lisättiin ihka ensimmäinen oma kalenteri. Spurtti. Se oli pieni, kooltaan n. 10 cm x 6 cm, nuorille suunnattu kalenteri. Vau… Oma kalenteri.

Muistelen, että ensimmäisen Spurtti-kalenterini kannet olivat mustat. Kalenteriin kirjattiin hartaasti kavereiden syntymäpäivät, ja merkittävät juhlapyhät korostettiin. Olen ollut aina kova piirtämään ja näpertelemään, ja pian kalenterikin alkoi saamaan uutta väriä. Aika ennen Facebookia tarkoitti, että ystävien syntymäpäivät oli muistettava ilman puhelimen muistutuksia, ja kalenteri oli oiva tapa muistaa ne. Pian ystävien syntymäpäiviä koristivat pienet piirrustukset, tai tarrat. Käytin muutamaa itsellä olevaa leimasinta korostamaan koepäiviä, ja lomien kohdalle piirtelin lomaan kuuluvia kuvia.

Lukiossa kalenterien koristelu alkoi todenteolla. Hairahduksissa ostin kalenterin, jonka arvelin olevan kivan näköinen. Kuitenkaan valmiiksi koristeltu kalenteri ei ollut minua varten. Seuraavana vuonna en enää en valinnut sitä kalenteria, mikä oli ulkonäöllisesti korein, vaan sen minkä sai helpoiten muokattua ja koristeltua itselleen mieleiseksi. Muistan ostaneeni kalenterin, jonka kannet olivat valmistettu kierrätyspahvista. Kannet maalasin HIM-yhtyeen aiheuttamassa hurmiossa verenpunaisiksi, ja sisäsivuille koristeeksi kirjoitin suurieleisesti yhtyeen parhaiden biisien sanoituksia. Viimeistelläkseni lookin etsin vielä pienet kuvat ihanasta Ville Valosta, ja liimasin ne koristamaan kansia. Koulukirjat eivät ole ikinä saaneet niin hartaasti tehtyä muovitusta kuin tuon kalenterin koristellut kannet saivat. Siitä se kaikki lähti!

Kalenteri on minulle työväline, päiväkirja, muistikirja ja minun elämäni tärkeiden asioiden kooste. Se kulkee aina mukanani, ja laukkunikin valitsen sen mukaan että kalenteri mahtuu sinne hyvin. Tarvitsen kalenteria töissä ja vapaa-ajallani, enkä kyllä pärjää päivääkään ilman sitä. Älypuhelin aikanakaan en ole vielä hyväksynyt siirtymistä pelkästään puhelimen kalenteriin. Se on liian persoonaton.Minulle uuden kalenterin ostaminen, ja sen muokkaaminen on yhä yksi vuoden kohokohdista. Sopivan kalenterin metsästys alkaa heti kun uudet kalenteri saapuvat markkinoille. Päätös, onko kalenteri koko vuoden kattava vai kouluvuoden mukaisesti kulkeva, aiheuttaa aina päänvaivaa. Pari asiaa on jo selvillä: kalenteri on oltava vähintään A5, ja siinä pitää olla viikkonäkymä. Pienempään kalenteriin siirtyminen ei enää onnistu. Kokeiltu on.

Nykyisin kalentereita löytyy joka lähtöön. Valmiskalenterien skaala on kattava, ja parin viime vuoden aikana olenkin ollut havaitsevinani että kalenterien “tuunaukseen” ollaan havahduttu myös laajemmin. Suomestakin löytyy jo valmiskalenteita, jotka voi tehdä omakseen vaihdettavien kansikuvien avulla. Pari sellaista on ollut itselläkin, tosin valmiit kansikuvat ovat heti lentäneet roskiin, ja uusi on tehty itse esimerkiksi kauniista papereista tilkkutäkki-tyyliin.

Materiaalien suhteen ei kannata olla liian jyrkkä. Yllättävätkin materiaalit taipuvat hauskoiksi yksityiskohdiksi, ja niillä saa särmää kalenteriinsa. Ei haittaa vaikka ei omistaisi yhtään leimasinta, tarraa tai kuviopaperia. Itse päällystin eräänä vuonna kalenterini kiinalaisen sanomalehden sivulla, koska teksti oli minusta niin kaunista. Kalenterista tuli hauska, ja sisäsivuillekin taiteilin koristuksia saman sanomalehden sivuista.

Löysin tieni Kalenterimanian Facebook-sivuille vahingossa. Oli positiivinen yllätys löytää hengenheimolaisia, jotka ovat omissa silmissä varsinaisia mestareita kalenterimaniansa toteutuksessa! Olen haltioissani tutkinut käyttäjien kuvia ja ohjeistuksia kuinka he harrastustaan toteuttavat. Käyn aktiivisesti lukemassa KM:n Facebook-sivuja, ja olenkin saanut itselleni hurjasti vinkkejä. Sivuilla vallitsee hyvä henki ja sopu konkareiden ja vasta-alkajien kesken. Kaikki innostuneet ovat tervetulleita, ja neuvoja saa aina.

Harrastuksesta hauskan tekee sen, ettei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa muokata kalenteriaan. Toisille riittää vähäeleinen, pieniä yksityiskohtia omaava koristelu, ja toiset vievät taas harrastuksen pitkälle tekemällä kalenterin alustaloppuun itse. Harrastuksen laajasta skaalasta löytyy jokaiselle sopiva tapa toteuttaa itseään. Tarkoitus on pitää hauskaa ja antaa vain oman mielikuvituksen asettaa rajat kalenterimanialle!

Hanna-Kaisa Suikkari

Kuvat: Mira Jyläskoski