Oli synkkä ja myrskyinen yö…

Ei sittenkään, synkkää vaan. Huomasin että pää oli aivan tyhjä, mitään en muista. Aika siis kaivaa kalenteri. Tervetuloa siis tammikuu ja masennuskausi.

Taisin saada ensimmäisen päiväkirjani ala-asteella. Siihen kirjoittelin pienen tytön ajatuksia. Ylä-asteella tuli sit Teinarit. Muistan kuinka ne lukuvuoden loppuun mennessä olivat paisuneet viisinkertaisiksi. Mutta se löytyi aina penaalista. Niinkuin se Body shopin huulirasva.

Vuodet vierivät ja kalentereita tuli ja meni. Aina ne koristeltiin. Niinkuin se päiväkirjakin.

Esikoisen syntymän jälkeen sairastuin masennukseen. Ensimmäinen merkki oli muistin häviäminen.  Kaikki oli kirjoitettava ylös. Mitään ei muistanut. Kalenteri toimitti myös päiväkirjan virkaa ja oli myös jonkinlainen scrap book ja tällaisena se on jatkunut.

Kalentereissa oli työvuorot, nimpparit, synttärit, humppakeikat. … Voi että, niistä löytyi kaikki.

Tammikuussa alkoi taas mun pimeä kausi.  Näin jossain kaupassa hymiötarroja ja päätin että teen seurantaa oloistani. Mutta mihin sen teen!!!! Pian löysin pinkin kalenterin. Pinterestin kuvamaailmaan uppoaa ahdistuneenakin.  Tulostin tarroja, leikkasin, liimasin. Ahdistus helpottui ja musta tuli maanikko.

Sitä en muista miten fb:sä kalenterimaniaan törmäsin. Mutta tää tuli siihen hetkeen kun huomasin, että kaupan kalenteri oli koristeltu niin täyteen, ettei se mene enää kii. Eikä voinut mitään lisätä.

Fb- ryhmässä seurailin pitkän aikaa sivusta. Tykkäilin kyllä muitten jutuista. Pikku hiljaa päivien off-topiceista tuli mun aamun lehti.

20160712_130427

Olin niin yllättynyt, miten voimakas asia voi kalenteri olla, muillekin kun mulle. Se on elämä. Se on mun aivot.

Mulla on siellä kaikki. Lapsien tulemiset ja menemiset, ne vähät hommat. Kuka on käynyt tai missä oon ollut ite. Mun elämä, mun HP. Happy Planner. Lävistäjänä en puhu häppäristä. Pervoo

Sinne saan lisättyä mitä tahdon. Naks vaan ja taas on mun elämässä lisää muistoja mukana. Tai laitan huonon päivän kohdalle itkutarran. Eikä mun tarvi sitä kenellekään selittää. Mun elämää.

Perheen 5v ja 9v tytöt innostuivat kanssa. Heillä on omat kalenterit ja yhdessä tehdään.

Toivon, että kun HP tästä edistyy, löytyisi sieltä enemmän iloisia kuin surullisia tarroja. Mutta se, että voin aina selata omaa elämääni eteen- tai taaksepäin, koska haluan.
Koska mulla ja tuhannella muulla, elämä on ikuistettuna sivuille tekstein, kuvin, värien. Ja menneisyydestä voi ohittaa sen minkä haluaa.

Mä olen Happy Planner, iloinen suunnittelija. Mun elämä on  kansissa. Tuunattuna. Mun näköisenä

Teksti ja kuva: Kati Kaartinen

Kalenteriaddikti esittäytyy

Hilirimpsis vaan kaikille! Minä oon Allu, oikeasti Alina, mutta Alluksi minua on kutsuttu niin kauan kuin muistan. 23 vuotta täyttänyt opiskelija. Suku on Savosta, itse olen kuitenkin asunut pääosan elämästäni pääkaupunkiseudulla. Kesän ajan asun Espoossa, mutta palaan opiskelemaan syksyllä Kuopioon. Rakastan mm. Totoroa ja Alice in Wonderlandia ja monia muita suloisia asioita.

20160709_225618

Kalentereihin hurahdin lukiossa. Lukion oma kalenteri ei innostanut, eikä ollut oikein rahaa ostaa kalenteria kaupasta, joten tein itse. Ensin yhden, mutta ei siitä tullut hyvä. Sitten toisen, kolmannen, neljännen ja huh, kun niitä tuli kuin liukuhihnalta. Eikä yksikään miellyttänyt vaativaa silmääni. Aloin haaveilla Timexin kansista, koska ne olivat tyylikkäät ja miellyttivät silmää. Mutta en raaskinut siinä elämäntilanteessa ostaa sellaisia. Onnellisen sattuman kautta sain kuitenkin eräänä vuonna siskoltani Timexin kalenterin, koska hän ei sitä tarvinnut ja olin niin ikionnellinen. Tuntui kuin olisin voittanut lotossa. Kannoin sen mukana kaikkilla ja rakastin sitä, vaikka sivut olivatkin tosi pienet ja ohuet koristelua varten, Stabilotkin kuulsivat sivuista läpi!

20160717_171854

Eräänä kauniina päivänä viime keväänä, surffatessani Facebookissa törmäsin erään askartelu-ja käsityöryhmän sivulla julkaisuun, jossa kysyttiin löytyykö ko. ryhmästä kalentereiden koristelusta innostuneita. Normaalisti en ole Facebookissa ollut koskaan kovin aktiivinen, mutta siihen päätin vastata, koska tunnistin itseni julkaisusta hyvin vahvasti. Ja niin minut sitten ohjattiin Kalenterimania-ryhmään ja BOOM! Siitähän se riemu repesi! Tilasin Happy Plannerin ja odotin sitä kuin kuuta nousevaa. Odotusvaiheessa Timexini alkoi heti näyttää pieneltä ja mitättömältä ja kadotin mielenkiintoni koristella sitä. Salaa mielessäni säälin pientä, uskollista Timexiani.

Kun sitten vihdoin sain Happy Plannerini, oi sitä onnen määrää! Se oli aivan mieletöntä! Olihan siihen HP:hen myös hankittava päiväämätön 6 kuukauden setti, jotta pystyin ottamaan kalenterini heti käyttöön. Ja voi onnen määrää, kun pääsin koristelemaan niitä sivuja!

Pian kuitenkin huomasin, ettei se Happy Planner ehkä ollutkaan minua varten. Ei, kaipasin keinonahkaisia kansia ja jämäkämpää rakennetta, juuri niitä ominaisuuksia, mitä rakastin vanhassa Timexissani.  Ja ostin Color Crushin. Rakastin kuitenkin vertikaalista viikkoa, joten muokkasin HP:n sivut turkoosiin CC:heni. Mutta ei sekään sitten lopulta toiminut. Jouduin tosissani pohtimaan, mitä tahdoin kalenteriltani. Tajusin haluavani vetoketjullisen kalenterin, mutta A5-kokoisena. Etsin ja etsin ja etsin ja etsin. Enkä löytänyt. Melkein jo luovuin toivosta, mutta jälleen Kalenterimania pelasti.

20160709_200852

Joku linkitti LoveDokin nettisivuston ryhmään, ihan jossain muussa tarkoituksessa ja sieltähän ne löytyivät! A5-kokoiset, vetoketjulliset kannet! Ja jälleen pääsin odottamaan postitusta. Sisukset päädyin tulostamaan itse, sillä budjetti ei enää venynyt ja HP:n sisuksia oli hankala pienentää kansiin sopivaksi. Joten etsin paksumpaa paperia, hyvän pohjan netistä ja laitoin tulostimen laulamaan. Enkä ole pettynyt. Tunnen vihdoin löytäneeni kalenterini ja tunnen kuuluvani johonkin. Se jokin on Kalenterimania ja olen onnellinen, kun saan olla osa tätä yhteisöä!

~ Allu