Hei kaikki ja terveiset New York Citystä
Matkani oli lyhyt ja keskittyi pääsääntöisesti (ryhmä)taidenäyttelyyni, ripustamiseen, avajaisiin ja uusien taiteilijakontaktien luomiseen. Mukanani oli myös kolme ATC-korttia ja sainkin ne luovutettua eteenpäin ja näin odottelen vaan sitten niitä vaihtokortteja saapuvaksi. ATC ei ollut heille tuttu ennestään, mutta eiköhän se siitä, kun kerroin kuinka idea toimii. Itse sain lahjaksi uudelta taiteilijatuttavuudeltani hänen tekemänsä Journalin.
Mutta toki sitä aikaa piti järjestää myös kalenterijuttuihin. Saavuttuani perille hotelliin, pitkän lentomatkan ja aikaeron rasittamana, raahauduin kuitenkin Macysiin, koska tiesin siellä olevan Kipling pen caseit alessa. Ja ostin omani, Anna-Lucia gorillalla varustettuna.
Bon Bon ovat olleet tosi suuressa suosiossa NYCssä ja nyt niitä sai alesta. Rakkaat kalenterini saivat kumpainenkin oman Bon Bonin.
Ilma New Yorkissa oli ihan tajuttoman kuuma. Asteita 31, ilmankosteus 65 ja ei tuulen virettäkään. Kun aamulla lähti hotellista ulos, lämpö iski päin naamaa kuin märkä rätti. Onneksi huoneessa oli ilmastointi ja sinne saattoi palata iltapäivisin viilentymään ja keräämään voimia iltaa varten.
Matkani viimeisenä päivänä suuntasinkin sitten Chelseaan, joka on uusi moderni ja siisti alue, jossa ne vähän rikkaammat elelevät. Olin merkinnyt Moleskine New York kirjaseeni Paper Presentation merkinnällä ”tajuttoman iso paperikauppa”. No isohan se olikin ja keskittyi ehkä kuitenkin myymään kortteja eri väreissä ja muodossa ja teksteillä ja ilman, joita voi käyttää juhlasuunnittelussa. Siellä oli tosi pieni valikoima Washeja. Oli ihania vihkoja, mutta hinta oli korkea, joten jätin ne kyllä ihan omaan rauhaansa. Oli kyniä, tarroja, pieni kattaus sabloonoita (niitä olisin toivonut enemmän). No kaikkea kyllä oli, ei kuitenkaa kalentereita. Tein muutamia tarkan dollarin hankintoja. Ostin mm. Erasable Markersit, kuusi kynää 8.95 + tax.
Ihan tyytyväisenä kuitenkin poistuin kaupasta Chelsen kadulle, jossa kävi pieni, ihana tuulenvire. Muutaman askeleen jälkeen tulikin eteeni toimistotarvikekauppa. No ei kun sisälle. Sieltä sain kapeita hopeisia Washeja kokoelmaani.
Ja matka jatkui…oi ei…mitä näinkään…Papyrus. Kysyin heti siinä sisälle tultuani, että saanko ottaa kuvan Kalenterimaniaa varten, kun kirjoitan matkakertomusta sinne sitten kotiin palattuani. No juu saa kuvata. Kaupassa oli valikoima Kate Spade kalentereita. Koskin niihin. Olen valaistunut.
Ai niin, ja sitten oli vielä kauppa, joka myi kaikkia säilytysratkaisuja. No niin nyt sitten Washiteipitkin saivat heitä varten suunnitellut boxit. Enpäs edes tiennyt, että tämmöisiäkin on. Kolmen ykilön paketti maksoi 13 dollaria + tax ja oli mielestäni sen verran tyyris, etten ostanut niitä enenpää kuin yhden, vaikka kätevä onkin.
Ei niitä kauppojakaan jaksa koko aikaa kierrellä, joten oli mentävä välillä lounaalle. Ihana salaatti ja vastaleivottu oliivileipä. Voisin syödä näitä joka päivä lounaaksi, jos joku minulle niitä tekisi. Ja sitten kahville Starbuksiin. Ja eurooppalaisen kahvin kaveriksi uunituore chocolate chip cookie.
Ja sitten kaikesta täysin uupuneena raahauduin kadun varteen ja nostin käteni ja tilasin taksin, peri amerikkalaiseen tapaan, ihan ite, ilman hotellin ovimies Garyn apua.
Kia
