Searching for "perjantaipäiväkirja"

Perjantaipäiväkirja – Inka

Helou helou helou, rakas päiväkirja. Viimeksi kirjoittelin kesäkuussa päiväkirjapostausta, ja kuulumisia sivusin myös syksymmällä. Silloisista kuulumisista ja voinneista voin ilokseni todeta, että ollaan edelleen tultu kohti parempaa. Mielenterveyden toipuminen ei toki ikinä ole nopea prosessi tai sormia napsauttamalla korjattu taikatemppu, mutta hitaasti hyvä tulee. Niin ainakin hoen itselleni silloin kun takapakkihetkiä on.

Olen ylpeä siitä, että olen oppinut arjen ja elämän tasapainottamista paremmin kuin aiemmin. Kalenteria ei tule täytettyä tupaten täyteen, vaikka olisi kuinka kivoja juttuja. Ja silloin kun pakollisempia menoja kasaantuu enemmän pariin päivään, olen oppinut rauhoittamaan välipäiviä rauhaisampaan olemiseen ja latautumiseen. Vähän kuin tuota omaa parivuotista lapsosta konsanaan kaitsen siis nykyisin itseänikin enemmän!

Tähän loppuun ajattelin listata asioita, joista olen itse viimeaikoina ammentanut suuresti iloa ja sitä myöten hyvinvointia:

  • Joulufiilistely! Kuusi on koristeltu, glögiä kitattu, joulutorttuja nautiskeltu ja joululaulut on soineet päässä jo monta viikkoa.
  • Kotirötväyspäivät. Pörröhuppari, villasukat, pannullinen kahvia, höpsöttelyä minin kanssa, helppoa ruokaa ja vähän liikaa ruutuaikaa kaikille. Nollauspäivät kunniaan!
  • RuPaul’s Drag Race. Jos päässä ei soi joululaulu, on se hyvin suurella todennäköisesti joku RuPaulin biisi.
  • Virkkaaminen. Työn alla on ollut jo pari kuukautta miehelle virkattu pipo. Edistymisen vauhti ei päätä huimaa, mutta josko se vielä jouluksi valmistuisi…

Ihanaa joulukuun ensimmäistä päivää, ja muistakaa rauhoittuakin joulukiireiden keskellä.

-Inka

Perjantaipäiväkirja – Emmi

Heippa taas, päiväkirja! Edellinen päiväkirjakirjoitukseni olikin aikamoinen novelli. En voi väittää elämän ihan palanneen raiteilleen sen jälkeen, mutta päivät eivät näytä enää ihan niin epätoivoisilta.

Olen käynyt tasaisesti terapiassa parin viikon välein, ja otin myös vihdoinkin askeleet ADHD-tutkimuksiin pääsemiseksi. Selvitin ensimmäiset vaiheet jatkoon pääsemiseksi, mutta meidän sairaanhoitopiirissä on kokonaisen vuoden jono nepsytiimin hoitoon pääsemisessä, joten se homma tuntuu nyt vähän ikuisuusprojektilta. Päivien kulku vaihtelee epätoivoisten alamäkipäivien ja pirteiden onnen hetkien väliä. Mutta sellaista elämä on, ja nettona kuitenkin nautin olostani suurimman osan ajasta.

Tässä on tullut tehtyä syksyn mittaan vaikka mitä: Luettu paljon kirjoja (uutena rakkautena Aasiasta inspiraationsa saaneet YA-fantasiat!), käyty WoW-pelikillan porukan kanssa risteilyllä (tuli pää kipeäksi), otettu uusi tatuointi (Starfield-pelin inspiroimana) ja pidetty Halloween-juhlat (taas tuli pää kipeäksi).

Viime aikoina elämä on enimmäkseen kuitenkin pyörinyt täysin kahden asian ympärillä: Starfield-pelin pelaamisessa ja töissä. Kyllästyin työttömänä istuskeluun ja ”sen unelmien pelialatyöpaikan” odotteluun ja hain takaisin ns. alkuperäisille juurille ja kaupan kassalle. Olen nyt sitten vajaa puoli vuotta ollut kassatäteilemässä pienessä K-marketissa. Se on tosi kiva paikka, tykkään meidän kauppiaasta ja mun työkavereista, ainoa huono puoli siinä on tietysti aika pieni palkka ja työvuorot. On ollut jotenkin raskasta taas olla jaloillaan monen vuoden tietotyöläisyyden jälkeen, mutta toisaalta nautin tosi paljon siitä että saan tehdä aktiivista työtä jossa saa paljon hyötyliikuntaa!

Jos oot nähnyt mun viimeisimmän maanantaipostauksen, tiedät, että kalenteriharrastus ei ole ollut ihan ruusuilla tanssimista sekään. Elämän ylä- ja alamäet vaikuttavat myös luovaan tekemiseen. Yleensä erityisesti lokakuu Halloween-kuukautena on mun ehdoton tuunailusuosikki, mutta nyt ei töiden ja masentuneisuuden takia ole oikein ollut ”lusikoita” kauheasti kaikkeen luovaan. Olen kuitenkin oppinut tärkeää armollisuutta itseäni kohtaan, enkä ota enää stressiä jos en ole tarpeeksi hyvä tai tarpeeksi tuottelias, osaan tehdä tätä harrastusta itseäni varten ja nauttia tekemisestä silloin kun jaksamista löytyy.

Osallistuin ajan ja jaksamisen puitteissa lokakuussa oleviin luovuushaasteisiin, meillä Facebook-ryhmässä tein meille Journaltober-haasteen, ja löysin Instagramista ihanan ”piirtokuu”-haasteen, johon myös rustailin vähän. Molemmat jäivät kesken, mutta nautin askartelun parissa olemisesta ja se oli ehdottomasti tärkeintä!

Nyt on Spooktober taputeltu ja jouluihmiset voi päästää irti, eli ihanaa alkavaa talvea ja joulun odotusta kaikille. <3

– Emmi