Searching for "nuuna"

Bullet Journal 101 – Grid spacing cheat sheet

Tämän päiväisessä vinkkipostauksessa avaan teille hieman ideaa Grid spacing cheat sheetin (eli vapaasti suomennettuna lunttisivu ruudukon / pisteiden väleille) takaa. Itse törmäsin tähän muutama vuosi takaperin katsellessani bullet journal -aiheisia YouTube-videoita, ja olihan tämä pakko ottaa myös omaan käyttöön. Tältä lunttisivulta on varsin kätevä kurkata viikkoaukeamaa tehdessä, kuinka monta pistettä sivulta nyt löytyi, ja miten se on nopea jakaa eri osiin.

Grid spacing cheat sheetin rakentamisen aloitan aina sillä, että numeroin pistevälit ylhäältä alas ja vasemmalta oikealle. En aloita kuitenkaan ensimmäiseltä riviltä enkä sarakkeelta, vaan siirrän aloitusta 5 ruudun verran, jotta ruudukon luettavuus säilyy. Muistikirjassa kannattaa myös sijoittaa tämä vasemmalle sivulle, jotta lunttilappuun on kätevä päästä käsiksi nopeallakin vilkaisulla.

Seuraavaaksi valitsen muutaman värin, jolla aion merkata välitykset: jaan oman ruudukkoni aina puoleen, kolmannekseen ja neljännekseen, mutta mikään ei estä sinua jatkamasta vielä pidempään, jos tunnet tarvetta pienemmillekin mitoille. Itselleni suorat viivat ovat lähes pakkomielle, joten hyödynnän tässä vaiheessa viivotinta.

Minulla on muistikirjana tässä L-koon Nuuna, jossa pystyrivissä on 56 ”ruutua” ja vaakarivissä 40. Tämä tarkoittaa sitä, että kahtia jaettuna olisi vaakarivissä 20 ja pystyrivissä 28, kolmanneksessa 18 (18,66) pystyrivissä ja 13 (13,33) vaakarivissä sekä neljänneksessä 14 pystyrivissä ja 10 vaakarivissä. Käytännössä aloitin sillä, että vedin sivun neljään samankokoiseen lohkoon, aloittaen viivat kohdista 20 ja 28.

Itseäni onnistun jotenkin aina hämmentämään puolikkaiden kohdalla, kun lähden kirjoittamaan kuinka monta ruutua välissä on, koska haluaisin kovasti kirjoittaa vaakariville tuon 28, josta lähdin viivaa vetämään. Kolmasosien viivoista näkee, kuinka jätin tarkoituksella jokaisen viivan jälkeen yhden ruudun tyhjää. Tämä ihan sen takia, että numerot eivät ole jaollisia kolmella, eikä näin ollen välit mene tasan. Itse myös tykkään siitä, että näen tästä myös heti esimerkiksi viikkoboksieni leveyden: pystypäivillä päivät ma-ke toisella sivulla ja toisella sivulla torstai, perjantai ja viikonloppu.

Neljäsosan kohdalla vaakarivissä olen kirjoittanut 9-10, koska tässä on takana sama ajatusmalli kuin kolmasosienkin kanssa. 40 on toki jaollinen neljällä, jolloin neljäsosa on 10 ruutua, mutta itse tykkään kaikkien laatikoiden kohdalla jättää reunojen jälkeen sen yhden ruudun selkeyden takia väliin. Tällöin 40 jakautuu kätevästi 4×9 + 3 ruutua välissä. Mikään ei kuitenkaan pakota sinua tekemään samalla tavalla, ruudukon tarkoitus on helpottaa juuri sinun tekemistäsi, ja tämä sattuu olemaan itselleni se selkein tapa.

Loppusilaukseksi kirjoitin vielä kulmaan sivun otsikoinnin ja lisäsin muutaman värimaailmaan sopivan tarran tuomaan väriä.

Koska tämän lunttilapun tekotapoja on varmasti yhtä monia kuin on tekijöitäkin, näytän vielä esimerkkinä, miten olen tämän vuoden bujossani tämän toteuttanut. Halusin tällä kertaa tehdä eräänlaisen flip-sivun, joka voisi levätä pöydällä aukeaman teon yhteydessä, joten irroitin vanhasta Nuunastani yhden sivun tätä varten. Sivun kiinnitin erilaisilla washiteipeillä.

Pitäydyin myös hieman yksinkertaisemmassa mallissa, enkä vetänyt viivoja kuin yhden pituuden verran. Viime vuoden bujossa puolestaan tyyli vastasi kovastikin tämän postauksen esimerkkitapausta.

Toivottavasti tästä oli teille hyötyä! Lämpimiä kesäpäiviä sulle ja ryhmän puolella nähdään!

– Laura

Kalenterivuosi 2021 – Laura S.

Yhdessä viikkoaukeamassa käytetty alekoodilla ostettua Brushoa (Suomen taidetarvike).

Heipä hei kaikille! Tällä kertaa on minun vuoroni paneutua ylläpidon haastepostauksen pariin ja esitellä teille hieman ajatuksiani kalenterivuodesta 2021.

Minulla oli loppuvuodesta 2020 varsin selvät sävelet, millaisella kalenterikokoonpanolla halusin käynnistää uuden vuoden. Itselleni ”se tuttu ja turvallinen” valinta oli luonnollisesti bullet journal, eli tuttavallisemmin bujo, jonka tekemistä olen nyt harrastanut jo useamman vuoden enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Viimeiset kolme vuotta bujo on kuitenkin toiminut minulla pääasiallisena kalenterina.

Tämän vuoden muistikirjana minulla on käytössä ihanaakin ihanampi L-kokoinen Nuuna Graphic Moon, jonka itseasiassa ostin jo pari vuotta takaperin ja olen odottanut sormet syyhyten sen korkkaamista. Siirryin viime vuoden puolella Leuchttrum1917 (Lettu) -muistikirjasta Nuunan pariin ja ihastuin nopeasti siihen, kuinka paksut sivut Nuunassa oli Lettuun verrattuna. Tykästyin myös pienempään pisteväliin, joka tuntui sopivan omaan pieneen käsialaani.

Mutta onko Nuuna kuitenkaan minulle se täydellinen muistikirja? Sitä en tiedä. Olen viime aikoina haaveillut Letun uusista muistikirjoista, olen tuijotellut useaan otteeseen Archer&Oliven valikoimaa ja kaapissa puolestaan odottaa edelleen ihana Auran Monochrome sitä hetkeä, kun keksin sille sen täydellisen käyttökohteen. Vaihtoehtoja olisi monia, mutta ei siitä sen enempää.

Bujoilussa minua viehättää ehdottomasti sen vapaus. Vaikka on olemassa virallinen Bullet journal -metodi, jokainen voi muokata siitä itselleen sen kaikista sopivimman tavan hyödyntää arjen työkaluna. Se mikä toimii minulla, ei välttämättä toimi jollain toisella. Minulla meni ikuisuus tajuta se, että en saa verrata omaa tekemistäni netin syövereistä löytyviin taideteoksiin. Tämän sisäistäminen vapautti lukon lähteä testaamaan eri tapoja työstää aukeamiani ja ainakin omasta mielestäni tyylini on vain laajentunut tässä jo esimerkiksi kuluneen vuoden aikana.

Vielä viime vuonna minulla oli pakkomielteenä pitää vahva teema per kuukausi aukeamissani ja se tuntui lopulta hieman rajottavan tekemistäni. En ota enää niin vakavasti sitä, että miten hyvin joku viikkoaukeamani sopii kuukausiaukeamaan. Menen mielummin inspiraatio edellä. Olen huomannut käyttäväni huomattavasti enemmän värejä kuin vielä jokunen aika sitten. Musteet ja vesivärit ovat löytäneet pikkuhiljaa tiensä kalenteriaskarteluuni kynien, washien ja tarrojen rinnalle.

Aukeaman ”väriräjähdys” on tehty Brusholla, joka on ostettu alekoodilla Suomen Taidetarvikkeelta.

Koska L-koon Nuuna on aikamoinen järkäle ihan tyhjänäkin (viime vuoden bujoni painoi vuoden lopulla yli kilon!), halusin tämän rinnalle valmiiksi päivätyn ja paljon pienemmän kalenterin mukana kannettavaksi. Päädyin ostamaan itselleni Hobonichi Weeksin, jota olin vain ihastellut muiden kuvien kautta. Yhteiselomme on tosin edelleen hieman takkuista, en tiedä johtuuko se siitä, että en ole vieläkään sinut vaakapäivien kanssa. Vai johtuuko se siitä, että minun on täytynyt haastaa itseäni ihan eri tavalla koristelun suhteen, sillä viikkokittien käyttö on ollut bujoilijana minulle aika vieras käsite. Huomasin myös, että minulla jäi useampi viikko ihan tyhjäksi erinäisten syiden takia. Mutta se on ihan ok.

Olisin halunnut tuoda tämän vuoden kalenterikattaukseen myös personal-kokoisen rengasplannerini, jonka maailmaan pääsin viime vuonna, mutta sekin jäi ajanpuutteen takia täysin olemattomalle käytölle. Kaapissani odottaa myös älyttömän kaunis Traveler’s Notebook (TN), jonka käyttöönotosta olen haaveillut ikuisuuden. Ja tällä hetkellä ryhmä on inspiroinut minua niin paljon, että ajatus myös Art Journalin aloittamisesta on vahvana takaraivossa.

Kalenterirauhaa en siis ole ainakaan toistaiseksi löytänyt, mutta olen suhteellisen tyytyväinen tämän hetkeen kokoonpanooni. Aika näyttää löydänkö näiden jo olemassa olevien kanssa rauhan vai lähdenkö tasapainoilemaan uusien juttujen kanssa.

Ihanan aurinkoista kevään alkua kaikille!

– Laura