Minä olen niitä äitejä, jotka unohtivat oman elämänsä, kun lapsi syntyi. Uppouduin vain äitinä olemiseen. Ainut harrastus tuntui olevan loputtomat Netflix-maratonit ja blogien lukeminen. Eräänä yönä kun jälleen kerran valvoin lueskellen blogeja törmäsin ensimmäisen kerran kalenterituunaukseen ja sitä kautta päädyin Kalenterimanian blogiin ja Facebookiin. Liityin ryhmään jäseneksi ja laitoin blogin lukulistalle, tosin unohdin ne hetkeksi sen jälkeen.
Pian kuitenkin aloin kaivata omaa aikaa ja tekemistä, mutta vaatimuksena oli, että se pitää olla sellaista, että voin tehdä sitä koska vain ja vaikka yhdessä lapsen kanssa. Silloin muistin kalenterit ja päädyin selailemaan kalenterimanian sivuja ja siitähän se sitten lähtikin. Oma Happy Planner oli pakko saada. Kalentereita minulla on ollut aina ja tykkään tehdä käsillä, joten tämähän oli täydellistä. Lisäksi kalenterit ovat aina valmiina, kun minulla on aikaa niille ja budjetin tähän hommaan voi päättää ihan itse.
Nyt minulla on jo kasa kalentereita ja lisää on tulossa. Tämä harrastus on mitä täydellisin kotiäidille. Lisäksi olen nyt innoissani, kun poikani on ruvennut myös kiinnostumaan askarteluista ja maalaamisesta. Esimerkiksi sadepäivinä on ihanaa, kun voi nostaa askartelutarvikkeet ja kalenterit pöydälle ja uppoutua niihin. Samalla lapsi maalailee ja puuhailee omiaan. Tarvittaessa voi lahjoa esimerkiksi washiteipeillä, joihin normaalisti ei pieni tahmatassu saa kajota. Pojalle on myös oma kalenteri (Heidi Swapp Large Gold), johon kasaan muistoplanneria. Vielä täyttelen tätä itsekseni, mutta ehkä pian lapsikin voi itse osallistua koristeluihin.
Mutta isoin juttu minkä tämä harrastuksessa on tuonut mukanaan ovat ihmiset. Kalenterimaniassa on aivan ihana porukka ja siellä olen tutustunut ihaniin ihmisiin. Heiltä saa tukea, apua, inspiraatiota ja ihan vaikka juttuseuraa kun tylsyys iskee. Maniasta on löytynyt myös monta ihanaa äitiä, joidenka kanssa ollaan jo enemmänkin kuin Facebook-kavereita. Kesällä pääsin osallistumaan myös isoon Kesämiittiin (Instagramissa #kesämiitti2017 tunnisteella löydätte kuvia). Moni tapahtuma on jäänyt välistä, koska poika kulkee yleensä aina siellä missä minäkin. Manian miittiin lähtiessä en jotenkin edes ajatellut, että saanko ottaa lasta mukaan ja vasta aamulla paniikissa laitoin viestiä ja kysyin saako poika tulla mukaan. Sehän sopi. Meillä oli tosi kiva mittipäivä, lapsi meni siellä kaikkien mukana oikein hyvin ja välillä hävisi sylittelykierrokselle. Sain askarrella ihan rauhassa ja lapsellakin oli hurjan hauska ja jännittävä päivä.
Kalentereista on tullut nyt tosi rakas harrastus ja veikkaan että tulen pysymään aina kalenterimaanikkona. Toivottavasti sama innostus tarttuisi poikaanikin ja saisin samalla hyvän syyn osallistua lasten happy maileihin 😀
Teksti ja kuvat: Milla Viinikka
