Kirje vuodelle 2024 – Suvi

Jaahas.

Sillä sanalla aloitan, kun kysytään tulevan (jo kuluvan) vuoden fiiliksistä. Jaahas. Nyt eletään ”jo” helmikuuta, mikä tarkoittaa omalla kohdallani, että vuosi on toden teolla lähtenyt jo käyntiin. Henkilökohtaisessa elämässä asiat hakevat hieman uomiaan ja meidän perheen naisväki totuttelee taas osa-aikaisesti päiväkotiin; niin hoidokkeina kuin hoitajanakin. Mitään kummallista spektaakkelia en odota tältä vuodelta, ja oikeastaan jopa toivon kaikista eniten, että saattaisin elää tasaisen paksua ja harmaata arkea niin pitkään ja paljon kuin mahdollista. Soisin kaikkien läheisteni pysyvän terveenä, tai ainakin niin terveenä kuin mahdollista. Itselleni toivoisin yhä jatkuvaa kehittymistä ja edelleen kuntoutumista AD/HD:n kanssa, mutta myös armoa ja höllentämistä.

Tänä vuonna haluaisin löytää sisäistä rauhaa ja omaksua tunteen siitä, että minä olen minun elämäni ohjaimissa. Usein ajaudun tilaan, jossa elämä vie ja minä valun perässä. Nyt haluan saada fokuksen asetettua ja pidettyä siinä, että minun oman elämäni langat ovat minun käsissäni.

Mitä tähän kalenteriharrastukseen tulee, on varmasti eniten siunaus, että on haksahtanut tällaiseen lajiin. Kun muistettavia, tehtäviä ja tapahtuvia asioita sekä kaikkea muuta on yllin kyllin, on jo joku ajatus siitä, miten, mihin ja miksi merkataan jotkin asiat. Aion vakaasti pysyä Note Minissäni, mutta töihin olen ottanut ”työraamatuksi” ison viivoitetun muistivihon, jossa on jaoteltuna söpöillä tabeilla eri osiot. Ja totta tosiaan, löysät on otettu pois. Työelämään paluu toi tullessaan myös opintoja ja ehkä vähän sellaista toivottuakin ”rotia”, puhtia. Välillä päivät venyvät varmasti ympäripyöreiksi, mutta näiden päivien vastapainoksi on vielä onneksi enemmän vapaapäiviä, joina keskittyä palautumiseen ja oman pienen perheemme arkeen. On aikaa nähdä läheisiä, kahvitella ja herkutella. Toivon myös, että tämä vuosi elvyttäisi taas vähän Kalenterimanian miittiskeneä ja päästäisiin taas hipelöimään toistemme tinkelitankeleita ja kalentereita oikein olan takaa.

Joten hei, 2024, please be gentle!

Suvi

DIY – Värikartta kyniin tarrapaperista

Tiedätkö sen tunteen, kun kynän korkki väittää kynän olevan yhtä väriä, ja paperilla se on ihan toisen näköinen? Tänään vinkkaan helposta tuunausniksistä, jolla voit tehdä oman värikartan suoraan kynien varteen!

Tarvitset vain valkoista (tulostettavaa) tarrapaperia ja sakset, plus tietenkin merkattavat kynät.
Itselläni oli varastossa A4-koon tarrapaperiarkkeja, muuta esimerkiksi Suomalaisesta Kirjakaupasta saa valkoisia etikettitarroja, jotka käyvät myös tähän vallan mainiosti! Leikkelyn voi tehdä saksilla, itse käytin paperileikkuria.

Aloitin leikkaamalla arkista kasan 1 sentin korkuisia suikaleita. Jos käytät etikettitarroja, selviät varmaan vähän helpommalla ilman tätä vaihetta.

Sitten vaan kynät esiin ja piirtämään vetoja paperiin muutaman sentin pituudelta. Tyyli on vapaa!
Koska Tombow’n kyniä sattui olemaan paljon samansävyisiä, kirjoitin samalla niiden värikoodin, jotta liimausvaiheessa ne eivät menisi sekaisin.

Seuraava vaihe on tietysti leikata kukin väri paperista ja liimata paikalleen kynän varteen.

Nyt ei tarvitse jatkossa ollenkaan arpoa, miltä kukin kynä paperilla oikein näyttää. Tämä on etenkin tosi kätevä kikka, jos on paljon samansävyisiä kyniä, tai jos kynän korkin sävy on todella erilainen todelliseen piirtojälkeen.

Ainoa mitä olisin tehnyt toisin, on että leikkaan tarrasuikaleet sitä mukaa kun niitä tarvitsee. Nyt tuli leikattua liian paljon ja muutama suikale jäi yli ja niille täytyy nyt keksiä jotain muuta käyttöä.

Sellaista tällä kertaa, nähdään ryhmässä. <3
– Emmi