Olen nyt muutaman vuoden ollut pääsääntöisesti sairaslomalla polveni takia, limbossa tulevaisuuden kanssa odottaen polvileikkausta, mutta silti pitänyt positiivista menoa yllä. Kalenterimanian ryhmä on minulle todella tärkeä, ja vietänkin siellä suurimman osan päiväni sosiaalisenmedian kiintiöstä. Vaikka ei jaksaisi itse tuunailla, juttukaverin voi löytää off topic -ketjusta tai voi katsoa muiden videoita ja kuvia. Tykkään tehdä kaikenlaista itse, joten kaikki diy-jutut ovat tuntuneet omilta ja ideoita virrannut ovista ja ikkunoista. Olen jaksanut harrastaa ja se on ollut päivieni täyte ja ilo, kun en ole töissä voinut käydä, mikä jo itsessään on minulle ollut uusi hämmentävä tilanne.
Tuli loppuvuosi 2021, vaihtui vuosi 2022 ja alkoi kevät. Maailma on kaaoksessa ja ehkä se oli sitten liikaa minullekin. Takki ihan tyhjä ideoista. Muut tekee vieressä hienoja juttuja ja koitan imeä niistä virtaa, mutta enemmänkin se saa minut seisomaan seinää vasten ja hieman kadehtimaan muiden tekemisen meininkiä. Tuli sellainen olo etten osaa enää mitään. Onko kaikki ideani jo tuhlattu, keksinkö mitään, osaanko mitään? Selkeästi tulevaisuuden epätietoisuus otti täysin vallan myös siitä, mikä on ollut elämäni ilon aihe perheen lisäksi: luovuus, kyky luoda, usko omaan tekemiseen. Päätin ottaa hetken aikaa taka-alalla ja hengittää.
Sitten tuli se odotettu päivä… sain työkyvyttömyyseläkepäätöksen vuoden loppuun ja keuhkot täyttyivät taas ilmalla ja mielen valtasi helpotus. Hetken päästä pää tulvi jo uusia ideoita. Näin vahvasti ei muu elämä ole ennen imenyt minusta iloa ja luovuutta harrastukselta, arjen pakopaikalta, mutta ihanaa että se palasi näinkin pian. En ole enää virastojen heittopussi ja pysyn taloudellisesti pystyssä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Aina ei tarvitse jaksaa ja tauot harrastuksesta on ihan normaaleita, varsinkin jos elämässä on muuta kaaosta meneillään samaan aikaan. Kaikesta tekemisestä on ihan ok ottaa välillä lomaa ja etäisyyttä, ja palata takaisin uusin ideoin. Ehkä minulla oli samaan aikaa kevätväsymys kaikesta tulvivasta valosta, ken tietää.
Mitä opin? Sulje muu pois, tee omaa, ja jos et jaksa tehdä sekin on ihan ok. Mutta on hyvä pitää kynää ja paperia lähellä ideoiden varalta… Lupa hengittää.
Keväistä keskiviikkoa jengi! Tänään saatte vilauksen uudesta yhteistyökalenteristani, sillä askartelin sen väliin tehtäväalustan oman arkeni tueksi. Kuten olen aiemmin kertonut, sairastan AD/HD:ta, ja viimeisen vuoden aikana olen alkanut tarttumaan härkää sarvista totisemmin kuin koskaan ennen.
Aloitin tehtäväalustan väsäämisen surffailemalla PapuNetin Kuvatyökaluun. Jos palvelu ei ole sinulle ennestään tuttu mutta elämääsi liittyy jotenkin erityisen tuen tarpeet ja haasteet, suosittelen tutustumaan koko nettisivuun ajan kanssa. Sieltä löytyy vaikka mitä! Itse olen hyödyntänyt PapuNetiä myös päiväkotityössäni ja tulevaisuudessa aion käyttää kuvia myös tyttäreni kanssa.
Kuvatyökalu on yllättävän monipuolinen. Itse valitsin pienimmän valmiin ruudukon (12 kuvaa), ja jätin ruudukon näkyviin jotta kuvat on helpompi leikata irti toisistaan. Tekstin värin ja taustavärinkin voi päättää itse.
Sitten vain etsimään itselle sopivia kuvia! Vinkkinä: kannattaa hyödyntää synonyymejä ja persoonallisia tarkoituksia kuville. On olemassa paljon eri kuvatyyppejä, mutta tällaiseen vapaamuotoisempaan käyttöön halusin valita myös mahdollisimman visuaalisesti miellyttävät ikonit, ja nimetä sitten toiminnon itse.
Kun sain arkin valmiiksi, tulostin kuvat 120g-vahvuiselle kopiopaperille. Vinkki! Tulostimen asetuksista kannattaa käydä tutkimassa tulostuslaatu mahdollisimman korkealle ja hidastaa tulostusnopeutta, niin jälki on mahdollisimman kaunista ja siistiä.
Itse hyödynsin vielä Canva-nimistä palvelua tehdäkseni itse sivun, johon näitä kuvia tällään. Sivupohjan mitoiksi laitoin 17cmx12.8cm. Näin sain tehtyä taitteen vähän keskikohdan viereen, jotta oikealle puolelle sai väkerrettyä taskun kuvia varten. Vasempaan reunaan jätin tilaa rei’itystä varten.
Myös itse sivupohjan tulostin 120g paperille ja leikkasin leikkurilla ylimääräiset suirot pois.
Tein rei’ittimellä reiät oikeisiin paikkoihinsa ja taitoin sivupohjan. Leikkasin sitten pienen suikaleen oikeasta reunasta, jotta Tänään-teksti näkyy kun taskusivu on suljettuna.
Mittasin alunperin paksummasta pahvista taskun tuolle oikealle sivulle, mutta prosessin edetessä vaihdoin taskun materiaalin vielä kevyeempään paperiin. Kovasta pahvista leikattua taskua oli sitten näppärä käyttää kaavana.
Koska Canva-ohjelmalla määrittelemäni sivun taustaväri on vain sisäpuolella, koristelin taskun ”ulkoreunan” paperilla ja pienellä kartonkileikkeellä. Kiinnitin paperin ja leikkeen kevyesti liimarollerilla.
Kun taskun koristukset olivat sopivasti paikoillaan, mittasin kaksi palaa kontaktimuovia, ja kiinnitin ensin takapuolen kokonaan kontaktimuoviin. Kavensin muovin ”päälipuolta” jotta taskun kohdalle jäi tarttumapinnaksi huokoista kopiopaperia ja kiinnitin vielä taskun erillisellä suikaleella kontaktimuovia. Vahvistin vielä taskuosan ulko- ja pohjasyrjät erillisillä kontaktimuovin paloilla. Lopuksi leikkasin koko systeemin reunat siistiksi ensin leikkurilla ja sitten vielä saksilla.
Aviomieheni rimpula toimistorei’itin ei aivan kyennyt kontaktimuovikerrosten läpäisyyn, mutta sain sentään mukiinmenevät reiät aikaiseksi kun vähän avitin saksilla.
Ja tässä valmis tehtäväalustani! Otsikko olisi voinut olla myös ”Nyt” ja sivulla voisi olla myös kaksi eri saraketta kuten ”Nyt” ja ”Myöhemmin”, mutta päädyin nyt tällaiseen ratkaisuun. Kuvia hipelöimällä ja vaihtamalla niitä esille on helpompi fokusoida tekeminen juuri siihen mikä sillä hetkellä on tärkeää. Kun tällaisen alustan tekee itselleen henkilökohtaisesti, voi kuviksi valita mitä vain ja asiat ja aiheet voivat myös olla mitä vain. Itsehän valitsin kuviin myös paljon itsehoidollisia asioita kuten kosmetologin ja hierojan, kuin myös psykiatrian ja vaunulenkkeilyt. Kuvia on kohtuullisen helppo etsiä ja tulostella lisää, joten jos ajan kanssa huomaa että jokin kuva puuttuu tai jollekin ei tullutkaan käyttöä, on systeemi aina valmis muutokseen. Itse keskityin myös ”kivojen” juttujen ohella minulle haasteellisempiin asioihin kuten pyykkihuoltoon ja ruuanlaittoon. Päässäni vilisee nyt myös vaikka mitä ideoita tyttäreni tulevaan viikkopohjaan, mutta ehkä palaamme siihen myöhemmin. Kuvien esille kiinnittämiseen käytin sinitarraa, jolla voi myös vähän varmistaa tuon taskun kiinni pysymistä.
