Kun viime vuonna lähdin mukaan Se Hämeenpuiston Vihkokaupan Sandyn järjestämään korttipiiriin, en ollut ihan varma mikä se oikeastaan on. Eli ennakkoon en asettanut mitään suurempia odotuksia. Korttipiiri kuitenkin antoi minulle ihan valtavasti ja halusin nyt kirjoittaa siitä ja korttien merkityksestä ylipäätään elämässäni. Korttipiirin idea on simppeli, kurssi ostettiin Sandyn nettikaupasta ja maksun jälkeen pääsi liittymään salaiseen ryhmään. Sandy postasi kolme kertaa viikossa ryhmään kuvan kortista, jonka pohjalta ajatustyötä lähdettiin tekemään. Kokonaisuutena Korttipiiri kesti kaksi kuukautta. Monet myös esimerkiksi printtasivat kuvan kortista tekstien joukkoon. Jälkikäteen miettien kortit ja niiden nostattamat tunteet olisi hyvin voinut käsitellä esimerkiksi piirtäen tai maalaten.
”Kysymys kuuluu: Millä tavalla julkaistu kuva kuvaa elämääsi tai sinua itseäsi juuri nyt? Mitä tämä kuva tarkoittaa sinulle tällä hetkellä?”
Minulle kaikki tällaiset ovat aina kolahtaneet kovaa, rakastan ajatusta siitä että voin istahtaa kaiken kaaoksen keskellä alas ja pohtia tunnetiloja ja käsitellä asioita jonkin tietyn katsontakannan kautta. Läpi tämän korttipiirin jaksoin myös hämmästellä miten juuri oikea kortti nousi uudestaan ja uudestaan pakasta. Toki mukana oli myös kortteja jotka eivät varsinaisesti merkinneet minulle mitään, mutta suurin osa korteista herätti kyllä suuria tunteita. Uskon että korttien kautta elämään voi löytää selkeyttä, niiden kautta voi löytää voimaa käydä vaikeita asioita läpi ja ne voivat tuoda uusia katsontakantoja eteen.
Korttipiirin kautta käsittelin vaikeita menetyksiä, kuten isoveljeni kuolemaa, pelkotilojani ja vastaavia isoja tunteita joiden käsittely olisi minulle muuten hankalaa. Olen korttipiirin loppumisen myötä miettinyt myös, että pitäisiköhän itsellekin hankkia jokin korttipakka, voimaannuttava tai selkeyttävä. Aloitan nyt kuitenkin syksyni uudella Korttipiirillä ja toivotan teidät kaikki mukaan ja tervetulleiksi. Tiedän mihin minä tarvitsen selkeyttä ja vomaa. En tiedä onko Sandylla jokin kuudes aisti joka kertaa, että juuri nyt on oikea aika tälle. Tällä kertaa omistan yhden traveler`s notebookkini vihon tälle. Tarkoitus on tällä kertaa paitsi kirjoittaa, niin mahdollisesti myös kuvittaa tunteita ja ajatuksia. Ja toivon, että tämä tuo taas selkeyttä ja valopilkkuja pahan olon keskelle.
-Mirppu
Kuvat: Sandy Talarmo
Suurin osa tarvikkeistani on löytänyt tiensä tähän työpöydälle tai lähettyville, vaikka paljon täytyy välillä tosiaan siirtää, jos haluaa kopioita/skannauksia ottaa (tulostimen päällinen on tehokäytössä). Käden ulottuvilla on kuitenkin niin muistikirjat, vihot, tarrat, leikkeet, leimasimet, paperit, kynät, liimat, teipit, osa washeista, sakset, postihinnasto ym.
Olen hankkinut pari erilaista pientä valokuva-albumia tarransäilytyskansioiksi. Ne pursuilevat, kun olen lykännyt yhteen taskuun monta samantyyppistä tarraa (linnut, kukat, juhlat, sääkuvat, muita eri ikoneita, kirjekuoret, taustakuvat, musiikki-, eläin-, sydän-, love-, perhos-, ihmisaiheiset jne.).
Tarvitsemani tarrat löytyvät näin nopeasti. Kun tarrat jakaa aiheittain, ei ole aavistustakaan, mistä setistä mikäkin tarra on tullut. Tilailen tarroja joka tapauksessa fiilispohjalta, niin en koe tätä isoksi ongelmaksi.
Hyllyltä löytyy vanhoja tarravihkoja (lapsuudenaikaisia, eli siis melkein 20 vuoden takaa), joiden sisältämissä tarroissa tuntuu olevan vielä ytyä, sillä ne pysyvät Nuunan sivuissa kiinni. Lisäliimauksia ei ole tarvittu, ainakaan vielä. Isossa valkoisessa kirjekuoressa on isompia lehtileikkeitä, joita paloittelen bujoon vasta, kun tiedän, mihin ne haluan sovittaa. Niitäkin on tullut jo kerättyä jokunen. Bujoiluun liittyvää kirjallisuuttakin on ilmestynyt, sekä tekstausoppaita. Hyllyltä löytyy myös kokkausbujo (yhteinen miehen kanssa), puutarhapäiväkirja (aatoksena muuttaa sitä nyt enempi bujompaan suuntaan ensi kesänä), vanha omakirja, josta löytyy ajoittain päiväkirjamaisia kausia vuodesta 1995. Ehkä sekin tulee otettua bujokäyttöön vielä, kun sopiva tilaisuus tulee. Nykyään laittelen paljon päiväkirjamerkintöjä bujoon, joten erillistä päiväkirjaa en kaipaakaan. Lisäksi minulta löytyy talon huolto- ja remonttivihko (myös yhteinen miehen kanssa), edellisvuoden kalenteri, tyhjiä muistikirjoja, edellinen bujo (se ensimmäinen, hyvin rakas) jne. Muistikirjojen ja -vihkojen päällä on loota, johon kerään sopivia juttuja Happy Maileihin ja RAK-postiksi. Näin ne pysyvät helposti saatavilla.
Lokerikosta löytyy yksittäisiltä henkilöiltä ostamiani/saamiani washeja ja sampleja, kiiltokuva-arkkeja, joita en ole vielä
Hankkimani leimasimet ja leimasinmusteet kulkevat nyt pienessä sinkkivadissa, osa ilmatiiviissä pussukoissa, osa ilman. Kaikkia en ole vielä edes ehtinyt testaamaan. Bujo menee käytössä hieman mutkalle, kun sinne lisää paljon leikkeitä ja tarroja. Joskus leikkaan sivuista myös dutch-dooreja, joten kuoppia ja kohoumia tulee väistämättä. Epätasainem pohja ei ole helpoin leimattavaksi. Enemmän leimoja onkin tullut käytettyä muille lähteviin kirjekuoriin kuin bujooni.
Käytän paljon lehdistä ja mainoksista, tuotepakkauksista ja ties mistä, leikattuja kuvia, niin reunuksiksi washien tapaan, kuin kulmakuvina tai itsenäisinä kuvina tilanteen mukaan. Olen järjestellyt näitä valmiiksi leikattuja kuvia aiheittain kirjekuoriin, joista ne on nopea napata tarvittaessa sivuille. Samassa lootassa on myös leikatut kiiltokuvat ja vasemmalla metallirasiassa valmiita die cutseja, joita on tullut ostettua tai saatua vaihdoissa.
Myös kynäni ovat nopeasti käden ulottuvilla, ja niitä toinen kissoistani toisinaan kantelee ympäri asuntoa jostain syystä. Ehkä pitäisi löytää näille joku parempi, turvallisempi paikka, en vain ole keksinyt vielä, mikä se olisi. Noita kaksipäisiä tusseja ja pensselikyniä minulla on laatikossa, mutta jos sen laittaa kyniä täyteen, ei sieltä enää löydä sitä, mitä hakee. En siis halua siirtää pöydällä olevia kyniä sinne. Mietinnässä tämä. Ja käytössä eniten väreistä puukynät ja kirjoitukseen kaksi mysteerikynää, jotka mieheni on joskus ostanut. Niistä on nimitieto kulunut pois.
En ole ennen säästellyt mainoksia, mitä postilootaamme on ilmestynyt, vaan ne on menneet kierrätykseen tai takansytykkeiksi samoin tein. Nykyään tulee nämä säilöttyä, kunnes tulee aikaa ja energiaa leikellä ne
Leikattuja leikkeitä löytyy lisää kahdesta kannellisesta pahvilaatikosta, joissa on karkeasti vain sivuilta napattuja juttuja, joita leikkaan tarkemmin kun into iskee, tai kun tarvitsen niitä johonkin. Toisessa on vain
Ja viimeiseksi, vaan ei vähäisemmäksi ovat washit. Näitä erilaisia ihania washeja on tosiaan kertynyt ja ne ovat omissa lokeroissaan joko värin tai aiheen mukaisesti järjestettyinä. Näihin ei tunnu kyllästyvän koskaan, vaikkei niitä kuitenkaan osaa käyttää oikeasti loppuun asti, kun ei raaski. Heh! Näitä lokerikkoja en enää saanut pisteeseeni mahtumaan, vaan ne täytyy aina käydä hakemassa toisaalta, mutta on se nyt näinkin jotenkin toiminut. Jos saisin siirrettyä nykyisestä pisteestä kaikki muut tavarat pois, tulisi näillekin kyllä tilaa. Paljon -isi-muotoja tässä oli vielä. Mutta pääasiassa olen bujoilupisteeseeni tyytyväinen. Alkuhankintoja tuli tehtyä viime syksyllä ja nyt tilanne on se, ettei tarpeita pahemmin enää ole. Minulla on jopa nykyisen Nuunan jälkeen tuleva muistivihko, Lettu jo odottamassa aloittajaansa. Ehkä minulle tulee toiste vielä vähän erilainen piste, sitten kun muokkauksia ehtii tekemään. Onhan tämäkin jo tässä rakentunut melkoisesti, kun bujoilun vasta viime elokuussa aloitin. Enkä kokenut tässä olevan liikaa tyhjää tilaa tätä aikaa ennenkään. Niin ne vain ovat paikkansa löytäneet kaikki tavarat.