Helou helou helou! Eletään jo maaliskuuta, ja ainakin minusta tuntuu että alkuvuosi on sujahtanut ohi kuin varkain. Muutama viikko sitten havahduin siihen, etten edelleenkään ollut saanut aloitettua jo viime vuoden lopulla ajatuksissa suunnitteilla ollutta muistikirjaa lukemisjutuille. Lukubujoa siis tuttavallisemmin. Tämän kuun alkupuolella vihdoin tartuin härkää sarvista ja pyhitin yhtenä päivänä lapsen päiväuniajan kotihommien ja torkkumisen sijaan tuunailuhetkelle.
Otavan kanssa yhteistyössä suunnitelluista muistikirjoista marmorikuosinen pinkki yksilö on mielestäni aivan uskomattoman kaunis, ja se sai nyt kunnian alkaa toimia lukubujona. Aloittamisen vaikeus ja tyhjän paperin kammo olivat vahvasti läsnä kun oli aika vetää ensimmäinen viiva kynällä, mutta sain kuin sainkin siirrettyä jotain päästä paperille asti.
Kaveriporukassamme on menossa tänä vuonna lukuhaaste jossa on tavoitteena lukea sekä 15 minuuttia päivässä, että 12 eri haastekohtiin sopivaa kirjaa. Itse olen saanut luettua tämän vuodella puolella omalla mittarillani katsottuna todella paljon, ja 12 kirjan haasteen suhteen ilahduin suuresti kun tajusin jo puolen kohdista saavan check-merkinnän. ”Vartti päivässä” -lukurutiini on myös pysynyt yllä vallan mainiosti – vain yhtenä päivänä koko vuonna olen tähän mennessä unohtanut tyystin lukea! 15 minuutin päivätavoitteen täyttymistä olen seuraillut kevyesti käyttökalenterini aukeamilla, enkä ainakaan vielä keksinyt miten sitä lukubujossa trackaisin. Mikäli sitä sinne lainkaan tulen kirjaamaankaan.
Haaveilen saavani tämän muistikirjan väliin jossain kohti tulostettuna kaikkien luettujen kirjojen kansista kuvat. Kaikista luetuista en usko että minulla tulee olemaan kauheasti sanottavaa, mutta ainakin eniten liikuttaneista tai ajatuksia herättäneistä teoksista tahtoisin myös muistaa/jaksaa/ehtiä kirjoittaa jokusen lauseen ylöskin. Erilaisia lukemiseen ja kirjoihin liittyviä kuvia, kollaaseja ja lausahduksia keräilen ainakin mielikuvissani kansien väliin myös ajan saatossa.
Kaiken kaikkiaan olen tähän astiseen lukuvuoteen tyytyväinen – olen saanut luettua mukavan määrän sivuja ja aloitettua kauan päässä muhineen lukubujon. Toivottavasti hyvä flow jatkuu ja pääsen kenties loppuvuodesta esittelemään pulskistunutta lukubujoa!
Ihanaa maaliskuista torstaita! On minun vuoroni kertoa, mitkä asiat ovat oman kalenteriharrastukseni tärkeimpiä asioita. Muiden ylläpitäjien kirjoitukset aiheesta löydät täältä.
Aloitetaan helpolla, kalenterit. Kyllä, monikossa. Työkalentereita minulla on kaksi, sähköinen sekä peruskalenteri. Kotiasioita ja kirjattavia menoja varten on omansa, Ajaston Wega Plus ruusukulta, sekä helmenä uusi Hobonichi, tarkemmin Techo 2023, koossa A6. Työkalenterit ovat hyvin koruttomia, mutta kaksi jälkimmäistä saavat koristelua osakseen. Itselleni on tärkeää, että kalenteri vastaa omiin tarpeisiini olivat ne sitten menojen ylöskirjaamista tai päiväkirjan kirjoittamista. Itselle toimivan kalenterin ominaisuudet muuttuvat elämäntilanteiden mukaan, mutta perusasiat usein pysyvät – itselläni ne ovat pystypäivät viikkoaukeamilla, kirjoitus-/koristelutila sekä näppärä koko (tällä hetkellä A5 ja A6), joka mahdollistaa kalenterin mukana kulkemisen.
Seuraavaksi mainittakoon aineeton, mutta hyvin tärkeä kantava voima – inspiraatio. Inspiraationi lähtee usein pienistä palasista tai asioista, oli se sitten tunnelma musiikissa, suosikkisarjassa kuultu lausahdus tai jokin väri, vuodenaika tai itselle muutoin tärkeä asia. Toisinaan inspiraatio on pitkään kadoksissa, jolloin sitä herätellään koristelemalla kalenteria tutuilla keinoilla, mutta kun se inspiraatio löytyy, on sitä vaikeaa pitää poissa. Joskus etsin kadonnutta inspiraatiota Pinterestistä, josta löytyykin paljon innostavia koristeluja sekä elementtejä, joita haluan löytyvän omista kalentereista.
Hyvät kynät kirjoittamiseen ovatkin kolmas kulmakivi. Olen käyttänyt ja ihastunut Microneihin, joita mukana kulkeekin useampi. Käytetyimmät näistä ovat kohdallani 0,05, 0,1 ja 0,2. Micronien lisäksi suosikkikynäksi lukeutuu joululahjaksi saamani Staedtler pigment liner 0,05. Nämä sopivat pienelle käsialalleni mainiosti ja erikokoisilla kynillä saa luotua hieman erinäköistä jälkeä. Microneita olen käyttänyt niin kotikalenterissa, kuin hobonichissa ja ne sopivat molempiin kalentereihin mainiosti.
Jatketaan kulmakivien listaa seuraavaksi ympäristöllä. Parhaiten saan koristeltua rauhallisessa ympäristössä, kuten omassa työhuoneessani. Toisinaan koristelu luonnistuu myös rauhattomammassa ympäristössä, kuten töissä tai kahvilassa. Kotona työhuoneeni mahdollistaa materiaalein koristelun ajatuksella ”vain taivas on rajana,” mutta laukussa kulkevat koristeet rajoittavat tätä huomattavasti. Valitsenkin pari kertaa viikossa mukaani vaihtuvia materiaaleja, joita voin hyödyntää inspiraation iskiessä.
Seuraavana vuorossa ovat puuvärit. Näitäkin on monelta valmistajalta ja käytössä minulla on Maped ColorPeps-puuvärikynät. Kotikalenterissa käytän värikoodausta, joten tämän kannalta puuvärit ovat ehdottomia. Minulla on värikoodit viidelletoista (15) asialle, muun muassa töille, selfcare-asioille, ystäville, lukemiselle ja lomalle. On helppo tsekata mistä asioista se oma kalenteri lopulta täyttyy.
Usein kalenteria koristellessa tai asioita ylös kirjatessa, kuulokkeista kuuluu joko musiikkia tai äänikirja. Vastamelukuulokkeet ovat oivana apuna luomassa kalenterihetken tunnelmaa, sillä kuulokkeet blokkaavat ylimääräiset äänet ja toistavat puhelimesta valittua formaattia.
Seitsemäntenä listalla on koristeet eli eriteltynä tarrat, teipit, leimat, koristepaperit ja paperiset kuvat, niin valmiit diecutsit kuin lehdistä leikatut kauniit kuvat. Yleensä mukanani kulkee muutama washisample, teippirulla, tarra-arkki ja mahdollisesti lehti, josta leikata ihania kuvia sekä tekstejä. Tällä hetkellä eniten koristeita osakseen saa Hobonichi, mutta kotikalenterissakin koristeet ovat menojen kirjaamisen ohella tärkeässä osassa. Näistä eniten käytettyjä ovat tällä hetkellä teipit ja tarrat.
Ilman hyvää liimaa eivät paperiset kuvat pysy kalenterissa. Käytössäni on useamman vuoden ollut Zigin liimakynä, 2 way to glue. Tämä onkin ottanut paikkansa yhtenä kulmakivenä omassa kalenteriaskartelussani. Mikäli kävisi niin, etten tätä liimaa enää saisi, olisi uudella liimalla suuret saappaat täytettävänä!
Kalenterimanian facebookryhmä kuuluu oman kalenteriaskarteluni kulmakiviin. Yhteisö, joka meillä on antaa voimaa ja inspiroi mielettömästi. On ihana kertoa omasta päivästä off-ketjussa, ihastella toisten kalenterimaanikoiden tuotoksia albumeista löytyvistä kuvista sekä hakea innostusta teemahaasteista. Onneksi meillä on tämä yhteisö, jossa jokainen saa olla oma itsensä ja tehdä/koristella kalenteriaan omalla tyylillään.
Viimeinen kulmakivi omassa kalenterimaailmassani on aika. Olen huomannut, että ilman kiirettä tai painetta en saisi juuri mitään aikaan, mutta kalenterien maailmassa kiireettömyys ja oman ajan ottaminen ovat aivan eri asia. Saan luotua kalenteria parhaiten omassa rauhassa. Mieluummin teen kalenteria etukäteen, mutta luonnistuu se jälkeenkin päin, mikäli olen muistanut laittaa tärkeimmät asiat ylös.
