Ensimmäinen Hoboni

Tammikuun loppupuolella se heräsi: halu kokeilla jotain uutta. Olin reilu vuosi sitten hurahtanut tarrojen ja PET-teippien käyttöön arttikirjoissani, ja muistojen tallentaminen skräppäyksen muodossa oli jäänyt melkein kokonaan artteilun jalkoihin. Parin tutun innoittamana päätin kokeilla, osaisinko yhdistää artteilun ja muistojen tallentamisen päiväkirjassa. Halusin kirjan, jossa olisi sivu per päivä, valmiiksi päivätyt sivut ja vähän vettäkin kestävä paperi. Minulle suositeltiin Hobonichi Cousinia, ja loppu on historiaa.

Koska olin myöhään liikkeellä, kotimaisten kauppojen hobovalikoima oli suppea, ja otin melkein vahingossa Avec-version, jossa vuosi on jaettu kahteen kirjaan. Nyt ajattelen, että se oli oikeastaan täydellinen valinta, koska haluan ottaa kirjan myös matkoille mukaan, ja näin siinä on vähemmän kannettavaa. Kansiin valitsin lempivärini turkoosin (ja lisäksi kirkkaat suojakannet), mutta ne olivatkin sisältä vaaleanpunaiset. Totuin niihin nopeasti ja olen tykännyt, mutta ehkä joskus siirryn asiallisempiin nahkakansiin. Toistaiseksi kansia koristaa myös Maiju Liisin epäasiallinen tarra.

Hobon myötä alkoi tietysti armoton säätö kynien kanssa. Aiemmin lempikynäni oli ollut Pentel Energel, joka kyllä toimii tomoe river -paperilla, mutta huomasin heti kaipaavani jotain kapeakärkisempää ja nopeammin kuivuvaa. Testasin helposti saatavilla olevaa Uni Jetstreamia ja opin, että kuulakärkikynän paksuus 0,7 mm on kapeampi kuin geelikynän 0,5 mm. Vaikka Jetstream olikin ihan kiva, kun olin tilaamassa kirjoitusalustaa (pencil board), otin samalla kokeeksi myös 0,5-millisen Zebra Blen -kuulakärkikynän. Siinä olen toistaiseksi pysynyt, mutta veikkaan, että jossain vaiheessa kyllästyn kuivakkaan riipusteluun ja tutustun täytekynien ihmeelliseen maailmaan…

Ihmeen hyvin olen jaksanut ja ehtinyt tuunailla päiväkirjan sivuja, olen tykännyt päivittäisestä luovasta hetkestä. Joskus panostan koristeluun enemmän, joskus vähemmän. Tykkään käyttää taustalla Distress Oxide -musteita, kuten yllä olevassa aukeamassa (jossa käytössä vielä Jetstream-kynä). PET-teipit, tarrat, siirtokuvat ja washiteipit ovat myös kovassa käytössä, ja olenpa kokeillut aukeamiin vesivärejä, gessoa ja servettejäkin. Tuoreimpaan sivuun tein vähän kollaasia vanhoista kirjansivuista ja muista lippulappusista. En oikein osaa vielä arvioida, miten paksu kirjasta tulee tällaisella käytöllä, mutta sen näkee sitten. Ilmeisesti hoboissa on ainakin kestävä sidonta.

Olen miettinyt, rupeaisinko tekemään jotain myös viikko- ja kuukausisivuille. Luen paljon, joten voisin merkitä lukemani kirjat kuukausinäkymään kansikuvatulosteilla. Viikkonäkymään taas voisin tulostaa viikon aikana ottamiani kuvia memory planning -tyyliin. Varsinaisena kalenterina minulla on pitkään ollut Google, mutta saa nähdä, mihin tämä hoboharrastus tästä vielä kehittyy!

Tanja

Rauhallisen tuunaushetken valmistelua

Siitä onkin pidempi tovi kun olen edellisen kerran kirjoitellut maanantaipostauksen merkeissä teille. Tuolloin koetin järjestellä elämää uudessa asunnossa. Tietyllä tapaa järjesteleminen on kantava teema myös tällä kertaa – joskin hieman eri näkökulmasta. Olen pohtinut terapiassakin viime aikoina sitä, miten onnistuisin nauttimaan mielekkäiden asioiden tekemisestä enemmän sen sijaan, että asiat alkavat tuntua pakolta, kun stressaan niiden tekemättä jäämistä. Tästä pääsemmekin aasinsiltaa siihen täydellisen plannerointihetken rakenteluun.

Monesti tuntuu että kiireessä sitä tulee vain läiskäistyä vähän tarraa sinne ja tussia tänne kun ei enempää ehdi. Ja palveleehan se kalenteri parhaimmillaan nimenomaan niin, ettei siitä syntyisi ylimääräistä stressiä. Mulle osa harrastuksen lumovoimaa on aina ollut se semmoinen fiilistelyhetki plannerin kanssa kun mihinkään ei ole kiire, ja voi vaan upota kivaan tekemiseen. Faktuaalisesti ei tähän arjessa ole aina aikaa, mutta siksi koitankin mahdollistaa sellaisen hetken itselleni vähintään yhden kerran viikossa.

Muistattekin ehkä ylläpidon postaussarjan Kalenteriharrastuksen kulmakivet jossa pääsin itsekin omiani listaamaan. Myös sen täydellisen plannerointihetken rakentelu lähtee osin ihan perusjutuista. Yleensä kun olen hakenut plannerin / muistikirjan ja kynän, ehkä joitakin kivoja tarroja tai muita koristeita, alan orientoitua eli keitän itselleni kahvia tai muuta lämmintä juotavaa. Jos meillä sattuu olemaan kämppä tyhjänä, laittelen yleensä jotain musiikkia soimaan, jos taas puoliso on kotosalla niin heitän kuulokkeet korviin. 

Nykyisessä asunnossa on kyllä työpiste minullakin, mutta koska se on arjessa usein työkäytössä niin valtaan edelleen mielelläni pätkän keittiönpöytää tai sohvan nurkan tuunaillessani tai journaloidessani. Tästä tulee kyllä aika ajoin myös sanomista kodin toiselta asukilta, mutta tehän tiedätte, että ne harrastus kamppeet levittäytyy ihan omine nokkineen sinne tänne!

Mun rento tuunaushetki onnistuu toisaalta myös julkisella paikalla. Joskus se juuri oikea tunnelma ja paikka fiilistelyyn löytyy nimenomaan kahvilasta tai kirjastosta. Tästä syystä koitan pitää muistikirjaa mukana aina kun olen keskustassa. Tuolloin eivät tuunauskamat lähde mukaan, mutta se oma rauhallinen hetki voikin olla ihan vaan minä ja hetken verran journalointia. 

Millaista valmistelua sun rauhallinen hetkesi plannerin kanssa vaatii? Kulkeeko kaikkialle tietty määrä tarvikkeita vai riittääkö ihan vain planneri ja kynä? Löytyykö rauha plannerointiin vain kotoa?

Fiilistelyterkuin Janita R.