Tammikuun loppupuolella se heräsi: halu kokeilla jotain uutta. Olin reilu vuosi sitten hurahtanut tarrojen ja PET-teippien käyttöön arttikirjoissani, ja muistojen tallentaminen skräppäyksen muodossa oli jäänyt melkein kokonaan artteilun jalkoihin. Parin tutun innoittamana päätin kokeilla, osaisinko yhdistää artteilun ja muistojen tallentamisen päiväkirjassa. Halusin kirjan, jossa olisi sivu per päivä, valmiiksi päivätyt sivut ja vähän vettäkin kestävä paperi. Minulle suositeltiin Hobonichi Cousinia, ja loppu on historiaa.
Koska olin myöhään liikkeellä, kotimaisten kauppojen hobovalikoima oli suppea, ja otin melkein vahingossa Avec-version, jossa vuosi on jaettu kahteen kirjaan. Nyt ajattelen, että se oli oikeastaan täydellinen valinta, koska haluan ottaa kirjan myös matkoille mukaan, ja näin siinä on vähemmän kannettavaa. Kansiin valitsin lempivärini turkoosin (ja lisäksi kirkkaat suojakannet), mutta ne olivatkin sisältä vaaleanpunaiset. Totuin niihin nopeasti ja olen tykännyt, mutta ehkä joskus siirryn asiallisempiin nahkakansiin. Toistaiseksi kansia koristaa myös Maiju Liisin epäasiallinen tarra.
Hobon myötä alkoi tietysti armoton säätö kynien kanssa. Aiemmin lempikynäni oli ollut Pentel Energel, joka kyllä toimii tomoe river -paperilla, mutta huomasin heti kaipaavani jotain kapeakärkisempää ja nopeammin kuivuvaa. Testasin helposti saatavilla olevaa Uni Jetstreamia ja opin, että kuulakärkikynän paksuus 0,7 mm on kapeampi kuin geelikynän 0,5 mm. Vaikka Jetstream olikin ihan kiva, kun olin tilaamassa kirjoitusalustaa (pencil board), otin samalla kokeeksi myös 0,5-millisen Zebra Blen -kuulakärkikynän. Siinä olen toistaiseksi pysynyt, mutta veikkaan, että jossain vaiheessa kyllästyn kuivakkaan riipusteluun ja tutustun täytekynien ihmeelliseen maailmaan…
Ihmeen hyvin olen jaksanut ja ehtinyt tuunailla päiväkirjan sivuja, olen tykännyt päivittäisestä luovasta hetkestä. Joskus panostan koristeluun enemmän, joskus vähemmän. Tykkään käyttää taustalla Distress Oxide -musteita, kuten yllä olevassa aukeamassa (jossa käytössä vielä Jetstream-kynä). PET-teipit, tarrat, siirtokuvat ja washiteipit ovat myös kovassa käytössä, ja olenpa kokeillut aukeamiin vesivärejä, gessoa ja servettejäkin. Tuoreimpaan sivuun tein vähän kollaasia vanhoista kirjansivuista ja muista lippulappusista. En oikein osaa vielä arvioida, miten paksu kirjasta tulee tällaisella käytöllä, mutta sen näkee sitten. Ilmeisesti hoboissa on ainakin kestävä sidonta.
Olen miettinyt, rupeaisinko tekemään jotain myös viikko- ja kuukausisivuille. Luen paljon, joten voisin merkitä lukemani kirjat kuukausinäkymään kansikuvatulosteilla. Viikkonäkymään taas voisin tulostaa viikon aikana ottamiani kuvia memory planning -tyyliin. Varsinaisena kalenterina minulla on pitkään ollut Google, mutta saa nähdä, mihin tämä hoboharrastus tästä vielä kehittyy!
Tanja
