On aika uusien haasteiden ja tälläkertaa postauksien aiheeksi valikoitui koko kalenteriharrastuksen hitit ja hudit. Tsekkasin blogin arkistoja ja viimeksi hiteistä ja hudeista on puhuttu vuonna 2018! Silloin kerroin hittiostoksekseni Leuchtturmin pistemuistikirjat, ja hudiksi glitteriset tussit. Nyt kun oli tarkoitus pohdiskella ihan koko kalenteriharrastusta, joten pohdin tämän kirjoittamista useamman päivän.
Aivan selkein hitti harrastuksessani on Simply Gildedintraveler’s notebook, jonka sisään olen saanut monta erilaista vihkoa ja sellaisen kokonaisuuden aikaiseksi, että oikeastaan koko elämäni kulkee kansien välissä aina mukanani. On viikkovihko, kuukausivihko, reissuvihko (sattuneesta syystä vähän tyhjä sellainen), projektivihko ja mielenterveysvihko.
Kun sitten mietin, mikä olisi koko kalenteriharrastukseni huti, kelaan mielessäni kaikkia näitä neljää vuotta, kun olen ollut mukana ryhmässä ja myös ylläpidossa. Ehkä kaikkein suurin huti joka on monen asian summa, on se yltäkylläisyys, jossa olen väkisin lillunut. Olen ostanut tarvikkeita, tarroja ja vihkoja kulutusluotolla, äidinkin rahoilla ja omilla olemattomilla rahoillani. Tänä päivänä, tätä postausta kirjoittaessani olen juuri (ironisesti) ostanut itselleni kahden vuoden luottokiellon. Tämä ei ole sama asia kuin ostolakko, mutta ostokset pitää jatkossa tehdä joka kerta todella harkiten ja rahalla joka on oikeasti olemassa. Ostolakko auttoi tässä prosessissa alkuun, mutta ehdoton kieltäytyminen ei ole pitkässä juoksussa toimiva ratkaisu minulle tähän asiaan.
Yksi parhaista opeista joita Kalenterimania on elämääni tuonut, on se, että näidenkään asioiden kanssa ei tarvitse olla yksin, vaan näistä voi jutella ryhmässä sekä ryhmän kautta saatujen ystävien kanssa. Kiitos kun olette!
Yhdessä viikkoaukeamassa käytetty alekoodilla ostettua Brushoa (Suomen taidetarvike).
Heipä hei kaikille! Tällä kertaa on minun vuoroni paneutua ylläpidon haastepostauksen pariin ja esitellä teille hieman ajatuksiani kalenterivuodesta 2021.
Minulla oli loppuvuodesta 2020 varsin selvät sävelet, millaisella kalenterikokoonpanolla halusin käynnistää uuden vuoden. Itselleni ”se tuttu ja turvallinen” valinta oli luonnollisesti bullet journal, eli tuttavallisemmin bujo, jonka tekemistä olen nyt harrastanut jo useamman vuoden enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Viimeiset kolme vuotta bujo on kuitenkin toiminut minulla pääasiallisena kalenterina.
Tämän vuoden muistikirjana minulla on käytössä ihanaakin ihanampi L-kokoinen Nuuna Graphic Moon, jonka itseasiassa ostin jo pari vuotta takaperin ja olen odottanut sormet syyhyten sen korkkaamista. Siirryin viime vuoden puolella Leuchttrum1917 (Lettu) -muistikirjasta Nuunan pariin ja ihastuin nopeasti siihen, kuinka paksut sivut Nuunassa oli Lettuun verrattuna. Tykästyin myös pienempään pisteväliin, joka tuntui sopivan omaan pieneen käsialaani.
Mutta onko Nuuna kuitenkaan minulle se täydellinen muistikirja? Sitä en tiedä. Olen viime aikoina haaveillut Letun uusista muistikirjoista, olen tuijotellut useaan otteeseen Archer&Oliven valikoimaa ja kaapissa puolestaan odottaa edelleen ihana Auran Monochrome sitä hetkeä, kun keksin sille sen täydellisen käyttökohteen. Vaihtoehtoja olisi monia, mutta ei siitä sen enempää.
Bujoilussa minua viehättää ehdottomasti sen vapaus. Vaikka on olemassa virallinen Bullet journal -metodi, jokainen voi muokata siitä itselleen sen kaikista sopivimman tavan hyödyntää arjen työkaluna. Se mikä toimii minulla, ei välttämättä toimi jollain toisella. Minulla meni ikuisuus tajuta se, että en saa verrata omaa tekemistäni netin syövereistä löytyviin taideteoksiin. Tämän sisäistäminen vapautti lukon lähteä testaamaan eri tapoja työstää aukeamiani ja ainakin omasta mielestäni tyylini on vain laajentunut tässä jo esimerkiksi kuluneen vuoden aikana.
Vielä viime vuonna minulla oli pakkomielteenä pitää vahva teema per kuukausi aukeamissani ja se tuntui lopulta hieman rajottavan tekemistäni. En ota enää niin vakavasti sitä, että miten hyvin joku viikkoaukeamani sopii kuukausiaukeamaan. Menen mielummin inspiraatio edellä. Olen huomannut käyttäväni huomattavasti enemmän värejä kuin vielä jokunen aika sitten. Musteet ja vesivärit ovat löytäneet pikkuhiljaa tiensä kalenteriaskarteluuni kynien, washien ja tarrojen rinnalle.
Aukeaman ”väriräjähdys” on tehty Brusholla, joka on ostettu alekoodilla Suomen Taidetarvikkeelta.
Koska L-koon Nuuna on aikamoinen järkäle ihan tyhjänäkin (viime vuoden bujoni painoi vuoden lopulla yli kilon!), halusin tämän rinnalle valmiiksi päivätyn ja paljon pienemmän kalenterin mukana kannettavaksi. Päädyin ostamaan itselleni Hobonichi Weeksin, jota olin vain ihastellut muiden kuvien kautta. Yhteiselomme on tosin edelleen hieman takkuista, en tiedä johtuuko se siitä, että en ole vieläkään sinut vaakapäivien kanssa. Vai johtuuko se siitä, että minun on täytynyt haastaa itseäni ihan eri tavalla koristelun suhteen, sillä viikkokittien käyttö on ollut bujoilijana minulle aika vieras käsite. Huomasin myös, että minulla jäi useampi viikko ihan tyhjäksi erinäisten syiden takia. Mutta se on ihan ok.
Olisin halunnut tuoda tämän vuoden kalenterikattaukseen myös personal-kokoisen rengasplannerini, jonka maailmaan pääsin viime vuonna, mutta sekin jäi ajanpuutteen takia täysin olemattomalle käytölle. Kaapissani odottaa myös älyttömän kaunis Traveler’s Notebook (TN), jonka käyttöönotosta olen haaveillut ikuisuuden. Ja tällä hetkellä ryhmä on inspiroinut minua niin paljon, että ajatus myös Art Journalin aloittamisesta on vahvana takaraivossa.
Kalenterirauhaa en siis ole ainakaan toistaiseksi löytänyt, mutta olen suhteellisen tyytyväinen tämän hetkeen kokoonpanooni. Aika näyttää löydänkö näiden jo olemassa olevien kanssa rauhan vai lähdenkö tasapainoilemaan uusien juttujen kanssa.
