Kategoria: Throwback

Throwback Thursday tai taantumatorstai paljastaa menneisyyden salat…

Hitit ja hudit – Terhi

Kukkuu! Tällä kertaa ylläpidon torstain kirjoituksissa keskitytään hitteihin ja huteihin. Lähestyin aihetta monelta kannalta todetakseni, että oma innostukseni kalenterien koristeluun kulkee aalloissa, eivätkä hitit ja hudit tee poikkeusta. Voisin siis mainita monia erilaisia materiaaleja, mutta päätin lopulta lähestyä tätä aihetta ruohonjuuritasolta. Sillä eilisen hitti voi olla huomisen huti ja sama käännös voisi tapahtua kohdallani myös toisinpäin.

Kalenteri vaakapäivillä on ehdoton huti. En ole oppinut, useista yrityksistä huolimatta, koristelemaan vaakapäivillä olevia viikkoaukeamia itseäni miellyttävällä tavalla. Aina välillä yritän koristella ja kokeilla kalenteria vaakapäivillä esimerkiksi bullet journalin kautta, mutten saa siitä kiinni. En saa mielestäni kalenterista kaikkea irti, jos viikkonäkymässä päivät ovat vaakatasossa. Näihin tilanteisiin olen saattanut joutua ostettuani vahingossa esimerkiksi Happy Plannerin, jossa päivät olivatkin totutusta viikkonäkymästä poikkeavat. Ja on myönnettävä, että näin on käynyt muutaman kerran. Samoin kokeileva matkani Heidi Swapp Memory Plannerin kanssa kesti vain muutamia kuukausia, koska ihanasta kalenterista huolimatta vaakapäivät eivät vain sopineet omaan tapaani koristella. Pääset kurkkaamaan videon muodossa, millaisen Heidi Swapp Memory Plannerin kanssa matkaani yritin tehdä. Videon löydät täältä.

Hitiksi haluan nostaa, hyvin yllättäen, kalenterin pystypäivillä. Ehkä kalenterimatkani ensimmäiset askeleet Demi-kalenterin ja Ajaston Wegan kanssa sekä Happy Planneriin tutustuminen ovat vahvistaneet käsitystäni täydellisestä viikkonäkymästä sekä luoneet mielikuvan, että pystypäivät ovat ”se juttu” omalla kohdallani. Hahmotan viikon paremmin tällaisen layoutin kautta ja koristelu on itselleni monin verroin mieluisampaa näin. Tällä hetkellä kalenterimatkallani mukana kulkee ihana Ajaston Project 365, joka vastaa omia tarpeitani paremmin kuin hyvin.

Ymmärrän, että tavat koristella ja käyttää kalenteria muuttuvat ajan saatossa, sillä erilaiset elämäntilanteet vaikuttavat myös siihen, mitä kalenterilta tarvitsemme. Uskon silti, että teen omaa kalenterimatkaani vielä pitkään ”team pystypäivät” – otsikon alla. Ja mielelläni tätä matkaa kuljenkin sellaisen kalenterin kanssa, jota on ilo koristella.

-Terhi

Hitit ja hudit – Nanna

Postauksen kuvissa näkyvä leuchtturm1917 muistikirja saatu kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisen Kirjakaupan kanssa.

Tämän kertaisessa torstaihaaste postaussarjassa olette päässeet kuulemaan ylläpidon hittejä ja huteja kalenteriharrastuksen tiimoilta. Ensin ajattelin, etten kyllä keksi mitään suoranaista hittiä tai hutia, mutta laajemmin asiaa tarkastellessani kyllähän niitä löytyi.

Tuossa muutama viikko sitten avasin tuntemuksiani harrastuksen tiimoilta jo Kalenterimanian facebook-ryhmässä. Viimeaikoina on tuntunut, ettei mikään oikein innosta tarpeeksi ja samaan aikaan kuitenkin kaikki. Suurin kompastuskivi itselläni tuntuu olevan tarve saada kaikki uutuudet heti. Jollain toisella joku on aina hienommin. Aina joku tekee itseä paremmin.

Hyllystä löytyy tarroja enemmän, kun on aikaa niitä käyttää. Happy Plannerin täyttäminen laahaa usemman kuukauden perässä ja Hobonichi weeks unohtuu pöydälle. Hyllyssä pölyttyy useampi kesken jäänyt bullet journal, rengasplanner ja traveler’s notebook ammottaa tyhjyyttä. Mikä on tarpeeksi ja mikä liikaa? Miten antaa itselle lupa ja hyväksyntä sille, että kalenteri saa jäädä kesken, jos siltä tuntuu? Rakastan tarroja ja, jos vain olisi mahdollista olla kirjoittamatta mitään itse, se sopisi minulle. Ehkä tässä onkin syy siihen, miksi niitä tarroja on kertynyt niin valtava määrä. Jokaiselle asialle on oltava oma tarransa ja, jos sitä ei ole, se täytyy ostaa.

Oma tyyli muokkautuu ja kehittyy vuosien saatossa. Mieltymykset vaihtuvat suuntaan, jos toiseen. On asioita, jotka pysyvät vuodesta toiseen mukana ja on juttuja, jotka ovat kulkevat matkassa vain hetken. Oman tyylin löytäminen on ollut pitkä prosessi, eikä se tunnu olevan ihan selvä vieläkään. Olen harrastukseni alkuajoista saakka käyttänyt tuunauksessa viikkokittejä ja ehkä tyylini tunnistaakin parhaiten niistä. Samaan aikaan, kun oman ’brändin’ löytäminen on hyvä asia, luo se myös paineita omaan tekemiseen. Tuttu ja turvallinen on aina helppo valinta, johon mielellään sortuu. Edelleen opettelen yhä enemmän kokeilemaan niitä itselleni vieraampia tyylejä ja tekniikoita toteuttaa tätä harrastusta. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle loikkaamisessa suurin apu on ollut viimeisimmät kaksi bullet journal yhteistyötä Suomalaisen kirjakaupan ja Ajaston kanssa. Uudet muistikirjat ovat vähän, kuin ’pakottaneet’ kokeilemaan jotain muuta, kun tarroilla leikkimistä.

xoxo Nanna