Kategoria: Throwback

Throwback Thursday tai taantumatorstai paljastaa menneisyyden salat…

Onnistumiset – Mira

**kuvissa esiintyvä traveler`s notebook on saatu Urban Kit Supplylta

Itse tykkään kovasti pohdiskelevista haasteista, on parasta kun joutuu oikeasti istumaan alas ja miettimään asioita. Välillä se voi olla ahdistavaakin, mutta suurimmaksi osaksi koen sen tavallaan, noh valaisevana. Tämän kertaisena aiheena on onnistumiset, tämä aiheutti yllättävän paljon keskustelua ylläpidossa. Itsensä kehuminen on monille vaikeaa, omien onnistumisten pohdinta vielä vaikeampaa. On kuitenkin tärkeää muistaa, että vaikka meillä kaikilla on välillä raskasta, on siellä kaiken alla varmasti niitä hyviäkin asioita.

Oma onnistumiseni on positiivisen vireen säilyttäminen. Myönnän minäkin, että varsinkin korona-aika on ollut raskasta, varsinaista suossa tarpomista. Unettomia öitä, väsyneitä päiviä. On tullut itkettyä itkut jos toisetkin. On todellakin tullut mietittyä, että loppuuko tämä ikinä? Tapahtumia peruttu, ystäviä oltu näkemättä, on lukkiuduttu kotiin, eristäydytty kaikesta ja katsottu tiedotustilaisuuksia pala kurkussa. Mutta silti, kaiken senkin alta olen aina kaivanut jonkin hyvän asian.

Ei se aina ole ollut helppoa, ei todellakaan. Ja tiedostan äärettömän hyvin, että esimerkiksi mielenterveysongelmat voivat tuoda tähän oman haasteensa. Enkä todellakaan väitä, että kaikkien pitäisi aina olla Naantalin aurinkoja, aina pitäisi jaksaa hymyillä tai uskoa parempaan huomiseen. Koska ei tarvitse. On täysin ok romahtaa, on täysin ok tarvita tukea ja apua, on täysin ok myöntää ettei jaksa. Näinä hetkinä toivon, että minä voin olla läheisilleni ja kyllä, myös maniaperheelle se olkapää johon nojata.

En ihan muuten vaan pyydä teitä kertomaan kolmea positiivista asiaa, haluan että te pysähdytte edes hetkeksi. Sillä ei ole merkitystä, onko se asia se, että sinä pääsit sängystä ulos, keitit kahvit ja kävit suihkussa. Se on ihan yhtä hyvä kuin se, että saattaa jonkin työprojektin loppuun, käy juoksemassa kymmenen kilometriä ja ompelee lapselle vaatekaapillisen vaatteita. Meillä on jokaisella omat haasteemme ja toivon, että jokainen löytää niitä hyviä asioita itsensä ylittämisestä, ei muiden odotusten saavuttamisesta. Sillä on merkitystä, mitä sinä ajattelet itse itsestäsi. Ei sillä, mitä muut ajattelevat.

Sama pätee kalenteriharrastukseen. Me teemme jokainen tätä itsellemme, jos et nyt juuri jaksa, niin älä tee. On myös ihan yhtä ok tehdä jo ensi vuoden kalenteria. Kukaan ei tuomitse.

-Mira

Onnistumiset – Milja

Postauksessa mainittu aamusivuvihko saatu / Ainoa

Meillä on jo muutama viikko päästy kanssaelämään ylläpidon iloisia, pieniä ja suuria onnenhetkiä kalenteriharrastuksen tiimoilta tämän haasteen myötä. Tänään jatketaan sillä tuttuun tapaan, eli omat onnistumiset kehiin.

En ole ollut kovin aktiivinen kalenteripuuhauksen kanssa, joten sain pohtia tätä haastepostausta urakalla. Mikä lasketaan onnistumiseksi? Ensin mieleen välähtivät Caritan upeat maalaukset ja rohkeus lähteä niihin mukaan, ja seuraavana oma harppaus tuntemattomaan – aamusivut. Kirjoitin Ainoan järjestämästä aamusivuhaasteesta juuri noin viikko sitten, niin en halunnut kirjoittaa koko postausta pelkästään siitä. Lähteminen mukaan tuohon haasteeseen oli kuitenkin hämmentävä ja onnistunut veto itseltäni, joten yksi onnistumismitali itselleni aamusivuhaasteen suorittamisesta – kuten myös ihan haasteeseen lähtemisestä.

Kalenteri on haudattuna jonnekin työpöytäni syövereihin, enkä muista viimeisintä kertaa kun olen sinne ylipäätään mitään edes kirjoittanut. Tämä rajoitti aika paljon muiden onnistumisten määrittelemisessä, sillä en voi vain napata tyhjentynyttä tarra-arkkia ja uusien tekniikoiden käyttöä, koska semmoisia ei tässä taloudessa ole nähty kuukausiin. Sen sijaan onnistunut yllättäjä löytyi tällä kertaa tyhjien vihkojen lomasta. Olen ottanut käyttöön useamman vihkon, muistikirjan ja tarralappusetin!

On järjetöntä onnistumisen iloa tuova fiilis täyttää tyhjänä ammottavia vihkoja edes jollain. Uskoisin, että tässä porukassa niitä tyhjiä vihkoja on ihan naapureillekin asti jaettavaksi, joten on joskus suotavaa ottaa niitä käyttöön asti. Ihanan keltaoranssi Leuchtturm1917-muistikirja on ensimmäinen lettuni, ja alempi vihko on tullut joskus kirjaboksista itselleni. Nämä vihkot pitävät sisällään kahta aktiivista pöytäroolipelihahmoani, ja kulkevat enemmän tai vähemmän viikottain seikkailuissani mukana. Vihkoissa on hahmoluonnoksia, taustatarinoiden yksityiskohtia, pelikertojen tapahtumia ja hauskoja hetkiä.

Viimeinen onnistuminen mitä haluan tuoda esiin tässä postauksessa on niinkin yksinkertainen, kuin seinäkalenterin seinälle laittaminen. Löysin tämän kirjateemaisen kalenterin siivotessa, ja päätin naputtaa sen samantien seinälle. Mitään merkintöjä tässä ei vielä ole, mutta olen silti iloinen, että sain sen seinälle jo helmikuussa, eikä niin että löydän kalenterin pölyttyneenä laatikosta joskus kesällä.

Tällaisia pieniä onnistumisia löytyi tällä kertaa. Kaiken ei aina tarvitse onneksi olla sen suurempaa.

– Milja