Kategoria: Throwback

Throwback Thursday tai taantumatorstai paljastaa menneisyyden salat…

Ystäväkirja – Mira

Nimi, ikä, paikkakunta

Mira, 37 vuotta ja Turku.

Mottoni

Tämä on myös tatuoitu käteeni: I may be lying in the gutter, but I`m staring at the stars. Vaikka makaisin katuojassa, tuijotan tähtiin. Lause tiivistää oikeastaan koko elämäni, aina pitää tähdätä korkeammalle.

Ensimmäinen kalenterini

Muistaakseni äidiltäni saama kirjakerhon kalenteri.

Unelmieni kalenteri

Sellainen joka kirjoittaa menoni itsestään ylös ja näyttää nätiltä.

Kolme tarviketta, joita ilman en tule toimeen

Muistikirja, micronit ja post it -laput. Pyhä kolminaisuus myös työpäivinä.

Vaaka- vai pystypäivät?

Tämä riippuu ihan siitä, että mikä tarkoitus. Vaakapäivät, jos journaloin. Työhommissa sitten taas pystypäivät kellonaikojen kanssa toimii paremmin.

Keräilen salaa

En kerää salaa mitään, mutta Tombown tuotteita mulla on ihan älytön määrä ja niitä myös suosittelen aina kaikille. Ne on tosi laadukkaita, monikäyttöisiä ja pitkäikäisiä.

Kauanko olen ollut Kalenterimaniassa?

Aina. Ryhmä on perustamani, joten olen ollut mukana ekasta päivästä asti ja olen viimeiseen päivään asti.

Olenko ollut Kalenterimanian miitissä tai haluanko joskus osallistua?

Monissakin! Vaikka Suurmiitit onkin ihan oma juttunsa, niin tykkään enemmän pienistä intiimeistä, joissa ehdin jutella ihmisten kanssa. Harvoin saan mitään niissäkään kuitenkaan tehtyä.

Paras muistoni Kalenterimaniaan liittyen?

Inka. Ehdottomasti. Inkasta on tullut yksi mun elämäni peruspilareita ja se on täysin ryhmän ansiota.

Tunnustan tässä ja nyt, että olen aina halunnut

Osata piirtää. Lapsena ja nuorena piirsin tosi paljon ja olin varmaan ihan ok siinä, nykyään ei taida kynä enää pysyä kunnolla kädessä.

Terveiset

Moikataan kun tavataan, aina saa laittaa viestiä!

-Mira

Kalenterimafian ystäväkirja – Janita R.

Ihanaa viikkoa murut! Tällä kertaa ystäväkirjasivun pääsen täyttelemään minä. Tähän astiset ystäväkirjapostaukset pääset lukemaan täältä.

Nimi, ikä, paikkakunta

Janita, 29 vuotta (mutta vahvasti seuraavaa vuosikymmentä kriiseilevä), Tampere (ja kyllä, kirjoitin tähän ensin Oulu ja sitten Jyväskylä).

Mottoni

Mulla ei sinällään mottoa ole – tai ainakaan sitä ei ole tullut pohdittua. Mutta puolisollani on eräs upea Sesame Streat -paita, jonka mukaan voisin elämäni elää: ”Keep your friends close, but your COOKIES closer.” -Cookie Monster

Ensimmäinen kalenterini

Aivan tarkkaan en tätä muista, mutta tiedän omistaneeni sellaisen pörrökantisen Nalle Puh -kalenterin, joten luulen tämän olleen se ensimmäinen.

Unelmieni kalenteri

Jos mä tietäisin millainen mun unelmien kalenteri on, elämä olisi paljon rauhallisempaa, toimivampaa, eikä mun tarvitsisi joka ikinen vuosi kriiseillä. Mutta koska unelma on usein sellainen asia, joka on jollain tavalla hitusen saavuttamattomissa sanon, että visuaalisesti kaunis ja toimiva bujo. Sellaista en nimittäin ole ikinä vielä aikaan saanut!

Kolme tarviketta, joita ilman en tule toimeen

Poispyyhittävä kynä, post it -laput ja korostuskynä. Ilman noita mun arki luhistuisi.

Vaaka- vai pystypäivät?

Tää on yllättävän haastava kysymys. Jossain kohtaa olin ihan vaakapäivä-tyttö, mutta esimerkiksi aikatauluttamisen kannalta opinnoissa pystypäivät toimi paremmin. Rippuu siis paljolti kulloisesta elämäntilanteesta. Sanon silti vaaka, koska se tuli ekana luonnostaan mieleen.

Keräilen salaa

En mä niin kauhean salaa keräile, mutta täytynee silti sanoa tarrakirjoja tai paperikoita. En ole koskaan oppinut koristelemaan runsaasti, joten siihen nähden omistan kyseisiä asioita yllättävän paljon.

Kauanko olen ollut Kalenterimaniassa?

Löysin tieni ryhmään 2019, mutta ehdin sitä ennen lukea blogia ja seurata tubekanavaa noin vuoden. Eli koen olleeni osa yhteisöä jo silloin.

Olenko ollut Kalenterimanian miitissä tai haluanko joskus osallistua?

Olen ollut kerran pienessä miitissä ennen koronaa. Olisi ihanaa osallistua miitteihin livenä enemmänkin!

Paras muistoni Kalenterimaniaan liittyen?

Se hetki tai ne pienet hetket, jolloin olen tuntenut ensimmäistä kertaa kuuluvani tänne ja osaksi maniaperhettä.

Tunnustan tässä ja nyt, että olen aina halunnut

Olla kirjailija tai toimittaja. Oon aina halunnut kyetä elättämään itseni kirjoittamalla. Se nyt ei sitten oikein koskaan toteutunut. Tai siis ainakaan vielä!

Terveiset

Ihan super ihanaa syksyä! Pysykää just niin inspiroivina, kuin tähänkin asti!

-Janita R.