Kategoria: Throwback

Throwback Thursday tai taantumatorstai paljastaa menneisyyden salat…

Plan with Ruut – Yhden asian haaste

Tänään on minun vuoroni tuunata kalenteria vain yhdellä asialla. Täältä löydät Mirpun, Piian, Miljan, Inkan, AJ:nSannan, Heidin Eijan ja Miran taidonnäytteet yhden asian haasteesta.

Myönnän, olen kaavoihin kangistuvaa sorttia. Kun huomaan jonkin tuunaustyylin kivaksi, teen sillä sitten lähes kaiken. Onneksi tämä haaste sattui juuri täydelliseen aikaan. Kalenterimania ryhmän puolella on menossa aivan uusi ja inspiroiva kuukausittain vaihtuvien haasteiden sarja. Tammikuun teemana on ”toisen roska on toisen aarre”. Eli käytännössä ideana on tuunata aukeama tai sivu ilmaisjakelu- tai mainoslehtileikkeillä.

Päätin luovana ihmisenä yhdistää nämä kaksi haastetta. Eli tuunasin bullet journalin aukeaman vain lehtileikkeillä.

Alkuun oli hieman vaikeaa hahmottaa, miten bujoa voisi muka tuunata vain yhtä asiaa käyttäen. Yleensä käytän vain kyniä ja toisinaan washia. Aloitin valitsemalla värimaailman. Joulun jälkeen olo on ollut vähän nuupahtanut, joten päädyin yhdistämään kaksi raikasta väriä: Tuc-keksimainoksen keltaisen ja Paola Suhosen punaisen.

Mietin pitkään päivien numerointia mutta koska mitkään lehdessä valmiina olleet numerot eivät miellyttäneet, jätin sekä päivämäärät että viikonpäivät suosiolla pois. Ne voin ihan hyvin kirjoittaa käsin.

Lopuksi etsin vielä muutaman lausahduksen ja kiva lintukin löytyi lehden sivuilta.

Siitähän tuli oikein kiva ja raikas. Haaste opetti näkemään bullet journalin uudessa valossa. Aina ei tuunaamiseen tarvita kalliita washeja ja tarroja.

Rakkaudella Ruut

Vanhat kalenterit esillä – mitä kätköistä löytyy?

Mitä aarteita vaatehuoneen siivouksen yhteydessä löytyikään?? Useita vanhoja kalentereita. Hyvin huomasi, että samalle vuodelle jo silloin saattoi olla useampi kalenteri. Maanikko jo silloin siis. Aina kun kaupassa sattui joku ihanuus vastaan niin pakkohan se oli kotiin kantaa ja seuraavat päivät ja viikot tuhertaa sen kanssa. Osa on valmiiksi ollut jo niin hyvin kuvioituja, ettei ole tullut paljoakaan koristeltua. Esimerkiksi nuo Karvinen kalenterit. Ja hei Karvinenhan on aivan ihana! Muutenkin pääpainoisesti koristeluissani olen käyttäny tarroja, leikekuvia, tulosteita ja ihan itse kirjoitellut runonpätkiä tai hauskoja tms. sloganeita. Hyvin huomaa myös milloin on niin sanotusti mania lähtenyt käsistä, kun samalle vuodelle on monta erikokoista kalenteria ja koristeiden määrä vain on kasvanut. Montaa eri merkkiäkin on näemmä ollut käytössä, mutta pääasiassa Ajaston ja Burden kalenterit ovat olleet mieleen. Kaikkia ei ole kuvassa, mutta eniten on Anno ja Wega olleet käytössä, sekä sitten järjestelmäkalenterina, Nalle Puh kansissa Timex sisukset. Harmi ettei silloin ollut vielä tuota Timex planner pakettia.

Koristelussa olen nykyään alkanut käyttämään runsaanpaa koristetta, ennen paino olikin enimmääkseen tarroissa ja eriväreillä kirjoitetussa tekstissä. Kyninä näemmä olen pääasiallisesti käyttänyt aika fine kärkisiä mustekyniä eriväreissä. Jonkinmoista värikoodaustakin on havaittavissa. Paljon olen myös isännän ja lasten piirusteluja käytellyt koristeena ja sticky notes lappujen määrä on melkoinen. Se tapa ei näemmä ole hukkunut mihinkään. Kuvasta myös näkee, että kansia olen koristellut milloin milläkin, ellei sitten kansi itsessään ole ollut aivan taivallisen ihana <3 Kuten esimerkiksi tuo Tatty Teddy, se vaan on niin taivallisen ihana <3 Tarrat ovat edelleenkin minulla washiteippien lisäksi se pääasiallinen koristelutapa. Tarrojen tyyli on vaan radikaalisti muuttunut. Mutta edelleenkin minua voisi kyllä tarramaanikoksikin haukkua, koska niitä tulee aina hamstrattua vaikka ja kuinka paljon. Bujoakin olen tehnyt, aika simppelisti ja kevyesti korsiteltuna, pääpaino oli selkeästikin toimivuudessa. Vihkona on ollut useimmiten Ajaston blankko sivuinen puolipehmeillä kansilla oleva muistikirja. Oli hauska huomata, että olen bujoillut jo ennenkuin bullet journal termistä edes tiesin.

Vanhoista kalentereista on myös ollut paljon hyötyä. Mukava muistella vanhoja, mutta aika usein pitää vanhaan kalenteriin palata katsoakseen esimerkiksi mikä viikonloppu se nyt olikaan, kun tyttö oli meillä, ja milloin maksoin vuoden vakuutusmaksun tms. Ja ehkäpä joskus kaukana tulevaisuudessa lapsukaiset lueskelevat niitä ja muistavat kivoja asioita mitä on yhdessä puuhailtu. Vanhojakaan kalentereita ei siis kannata heittää pois. Ovathan ne olennainen muisto eletystä elämästä <3

Ps: Noi Nalle puh kannet mahtaa päästä takaisin käyttöön 🙂 On ne vaan niin söpöt <3

<3 Rakkaudella Eiksu <3

Vanhoja postauksia samasta aiheesta on postauksia myös

Miljan vanhat kalenterit ja Inkan vanhat kalenterit