Kategoria: Throwback

Throwback Thursday tai taantumatorstai paljastaa menneisyyden salat…

Kalenterini juuri nyt – Mira R.

Hyvää Torstaita! Tänään alkaa postaussarja, jossa jokainen ylläpidosta esittelee käytössä olevan kalenterinsa. Päästään myös katsomaan, miten kukin tuunaa omaansa!

Ajaston Project 365 on päässyt pääasialliseen käyttööni vuodelle 2018. Ensin hieman kammoksuin päivien kohdilla olevia ruutuja, sillä ensimmäinen kalenterini Happy Planner ei juuri niiden vuoksi tuntunut parisen vuotta sitten toimivan. Tässä kalenterissa on kauniit kannet, enkä ole vielä kokenut tarvetta tuunata kansia, vaikka se ehkä hieman alkaa houkuttaa.

En ole vielä ehtinyt kalenterin sisustaa muokata taikka koristella, aikamoista kiirettä on alkuvuosi pitänyt sisällään. Eiköhän jotain tilpehööriä ala eksyä kansien sisäpuolelle.

Mulla muotoutui viime vuonna tyyliksi Color Crushin kanssa käyttää inspiroivia lausahduksia, aforismeja ja mietelauseita kalenterissa. Color Crushin koristelutyyliin voit tutustua täältä: Lempivärihaaste & Plan with Mira R. 

Ihastuin aikanaan etenkin Mambin tarrasettien tarroihin, joissa oli mieleisiäni ”quotes”-tarroja. Nyt olenkin dilemman edessä, aletaan vedellä viimeisiä. Aloitan siis tuunauksen valitsemalla itseäni kullakin hetkellä eniten inspiroivan tarran, ja sen ympärille rakennan muun värimaailman.

Kerään tyhjälle tarra-arkille miellyttävimmät, ja samalla huomaan miellyttääkö kokonaisuus omaa silmääni. Sen jälkeen valikoin teipit, ja pääsen kalenterisivujen kimppuun!

Tällä kertaa hyvin värikästä! Yleisin väriyhdistelmä jota käytän, on musta-kulta. Joskus pinkkiäkin. Tämä tuunaustyyli on itselle helpoin, joustavin, ja vie aikaa vain vähän. Kiireiseen elämään sopivaa, sillä onhan noita kalentereja tuunattavaksi useampi, kun kaipaa enemmän askartelemista!

Kukkaisteema viikolle 2 yllätti itseni, sillä yleensä en kukista välitä. Nyt kuitenkin tykästyin tämän aukeaman myötä ehkä käyttämään jatkossakin kukkia tuunauksessa…

Mustaa, pinkkiä, kultaa… Eipä yllätä!

– Mira R.

Inkan tunnustusnurkka – fanitytön leikekirja

En muista, mistä ajatus tämän postauksen kirjoittamiseen lähti. Jostain muuhun kuin postauksiin liittyvästä keskustelusta se lähti, ja luulen sen liittyneen joko poikabändeihin, tai leikekirjojen tekemiseen. Kumpaakaan en heti myöntänyt fanittaneeni tai tehneeni – kunnes tajusin että puhuin ihan läpiä päähäni. Leikekirja. Poikabändi. MINÄHÄN OLEN TEHNYT POIKABÄNDISTÄ LEIKEKIRJAN. Ei, kyseessä ei ole Backstreet Boys. Ei New Kids on the Block. Ja ei, edes Boyzone tai Take That. En edes ole varma, voiko tätä luokitella poikabändiksi, mutta kyseessähän on.. Sunrise Avenue! Voi pojat, että mä elinkin koko sydämestäni Sunrise Avenuelle teini-ikäisenä Inkasena! Samaan aikaan kova juttu oli kyllä myös Marilyn Manson ja rosk- & goottimeno – ristiriitaa much? 😀

Mutta unohdetaan mummoja pelästyttäneet tukkakokeilut ja ei-niin-kauniit mustat silmänrajaukset, ja keskitytään sunkkareihin! Rakkauteni bändiin on omien sanojeni (kyllä, olen kirjannut leikekirjaan ”Mistä kaikki alkoi”-kohdan..) mukaan alkanut, kun Samu ja Raul ovat olleet juontamassa jotain biisilistaa The Voicella, josta olen bändin sitten äkännyt. Biisit Romeo, Fairytale Gone Bad ja Forever olivat aikamoisia radio-ralleja, ja varmasti monelle tuttuja. Itsehän toki omistin levyn jos toisenkin, erikoispainoksineen, ja KAIKKI alkutuotannon biisit tulivat tutuiksi. Tätä postausta kirjoittaessani oli pakko teemaan sopivasti laittaa vanhat tutut biisit soimaan. Yllätyksekseni osasin edelleen sanat todella monesta biisistä lähes kokonaan! Siitä ei enää ole muistikuvaa, että kehen silloiseen teini-ihastukseen olen aikoinaan päässäni rakkaus-aiheisia lyyrikoita yhdistellyt, mutta tarpeeksi monta kertaa ilmeisesti on tullut kuunneltua. Ei nimittäin tarvinnut pahemmin pinnistellä sanoja muistellessa.

Huoneeni seinät olivat pari vuotta melko kirjaimellisesti vuorattu SunriseAve-aiheisilla asioilla; julisteilla, korteilla, nimmarikuvilla (vastauspostit fanikirjeisiin <3) ja lehtileikkeillä. Ja superman-aiheisilla asioilla, koska ilmeisesti se liittyi jotenkin bändiin? Tätä yhteyttä en enää muista. Jos joku muistaa/tietää – saa kertoa! Julisteet, kortit ja muu sälä saivat pysyä seinillä koristeina, mutta lehtileikkeet saivat jossain kohti muuttaa leikekirjan sisälle, varmaan talteen. Ja mikä olisikaan parempi säilö tämmöisille aarteille, kuin kirkkaanpunainen albumi sydänkuosilla. Suosikkia, Demiä, Miss Mixiä.. ja mitähän lie kaikkia muita aikansa suosikkilehtiä tähän onkaan silputtu! Pienimmätkään kuvat eivät varmasti päässeet menemään ohi fanitytön silmiltä, vaan varmasti päätyivät saksittuina fani-albumin väliin.

Lehtileikkeiden lisäksi on kansien väliin kirjattu ne muutama keikka, joille onneni kukkuloilla pääsin osallistumaan. Voin edelleen muistaa sen hurmion fiiliksen joka pikku-Inkalla keikoilla oli, voi että. Merkittäväksi tapahtumaksi on laskettu myös solistin vastaaminen kommenttiin muinoin niin loisteliaassa Irc-Galleriassa. Voi nostalgiaa! Sivuille on myös liimailtu runsaalla kädellä tarroja. Jotkin asiat eivät siis muutu! Onneksi jotkin kuitenkin muuttuvat, tai minulla olisi vieläkin osittain siilii tukka, ja siihen kaljuksi ajeltuna takaraivossani SA:n rumpalin nimikirjaimet. Sami Osalan siis. Jep – kuljin pienen hetken elämästäni ”SO” takaraivossani lukien…

Täytyy kyllä sanoa, että vaikka nolous nostikin päätään kun postauksen kirjoittaakseni kaivoin tämän kansion kaapin perältä, niin onhan tämä omalla tavallaan aika söpö muisto. Jos selviän hengissä kiikkustuoli-ikään, on tätä varmasti huvittavaa mutta mukavaa selailla silloin. Ja voi, kyllä mä vieläkin tästä bändistä tykkään, ja Samun äänestä!

♥, Inka