Kategoria: Throwback

Throwback Thursday tai taantumatorstai paljastaa menneisyyden salat…

Voimasana – Linksu

Dylusions-tuotteet saatu kaupallisessa yhteistyössä Käsitellen kanssa.

Kalenterimanian ylläpidon tämän kertaisena haasteena on voimasana. Ensimmäisenä mieleeni tuli sana luovuus, mutta epäröin. Päätin kuitenkin tarttua siihen, vaikka tuntuikin vaikealta pukea ajatukset sanoiksi.

Olen lapsesta asti ollut mielestäni luova ja elänyt mielikuvituksen johdattelemana. Nähnyt asioita, joista kumpuaa uusia ideoita tehdä ja toteuttaa. Toisen roska on toisen aarre -ajatellulla kierrättäen materiaaleja, nähden niissä potentiaalia. Mieheni joskus kiroaakin, kun nurkat alkavat täyttyä materiaaleista ja keskeneräisitä projekteista.

Luovuus yleisesti tarkoittaa kykyä tuottaa uutta, toimia luovasti, ajatella luovasti tai toimia uudella tavalla.

Itselleni luovuus eniten kai on tapa olla, ideoida ja tuottaa itse. Luoda tyhjästä jotain omaa, inspiroitua ja toteuttaa asioita, luoda jotain kaunista. Se on omaa aikaa, pakopaikka arjen kiireessä ja mielihyvän tunne, onnistumisia, kun saa toteuttaa itseään.

Yleensä itsellä on se sata asiaa mielessä ja tuhat lippulappua ideoita siellä täällä odottaen toteutustaan. Olisi ihanteellista saada kaikki yksiin kansiin, joita voisi myöhemmin selata ja inspiroitua uudelleen. Joskus luovat ideat vaativat aikaa tai aika ei ole niille oikea, siksi niihin on hyvä palata myöhemmin ja nähdä onko niissä vielä potentiaalia jäljellä.

Luovuus on myös aarre, kyky nähdä boksin ulkopuolelle. Kaiken ei tarvitse aina olla niin vakavaa ja on hyvä säilyttää pieni sisäinen lapsi itsessään. Se, joka sanoo, että näinkin voi tehdä. Omien lasten kanssa onkin kiva tehdä asioita ja katsoa mihin luovuus vie. Olen onnellisessa parisuhteessa, jossa mieheni antaa minun olla oma itseni, vaikka ei ymmärtäisi ja näkisi asioita samalla tavalla. Hän tietää, että kun saan aikaa luovuudelle, olen myös parempi versio itsestäni. Lähipiirini ehkä kaameksuu niin sanottua luovaa kaaosta kodissamme, vaikka itse useimmiten tiedän silloin paremmin missä mikäkin tarra, maalipurkki tai lankalaatikko on. Tyhjä, siisti työtila on pelottava. Yleensä se kestää sen sekunnin, kunnes tila on taas vallattu, niin kuin se minua parhaiten inspiroi!

Uppoudun usein tekemisiini ja unohdan ajantajuni, silloin kun saan ihan rauhassa olla ja tehdä. Yhdenlaista terapiaa omalle mielelle. Toisinaan sitä kuitenkin on oman luovuutensa suurin vihollinen pyrkiessään liialliseen täydellisyyteen kadottaen visionsa, mutta mikä oikeasti on täydellistä?

Luovuus elää kaikessa tekemisessä. Ruuanlaitossa, sisustamisessa, käsitöissä, leipätyössä etsien aina uusia luovia parempia ratkaisuja. Ja myös kalenteriharrastuksessa. On ihanaa miten kaikkea rakastamaansa voi yhdistää esimerkiksi art journalissa, ja siksi valitsinkin sen voimasanani kanssa haasteeseen. Valitsin kasan itseäni inspiroivia asioita ja annoin luovuuden kukkia.

Vain luovuus on rajana mitä ikinä teemme, tehkäämme se rohkeudella ja uskoen itseemme. Tehkää kauniita asioita.


Aiemmin haasteeseen ovat tarttuneet Milja, Inka, Piia, Laura, Mira ja Suvi.

Ihania luovia hetkiä <3 Linksu

Voimasana – Nanna

Pyörittelin omaa voimasanaani mielessäni todella pitkään. Kysyin muutamaan kertaan apua puolisolta sekä muilta ylläpitäjiltä. Mikään niistä ei kuitenkaan puhutellut tarpeeksi tai tuntunut riittävän omalta. En ollut varma sanastani vielä silloinkaan, kun laskin siveltimen tyhjälle paperille.

Siveltemen liukuessa paperilla silmiini osui teksti joka oli ollut siinä koko ajan. Täytyi mennä kauas nähdäkseen lähelle. ’Sinä riität’, lause, joka on ikuistettu oikeaan ranteeseeni.

Olen aina verrannut itseäni muihin. Kokenut olevani riittämätön sellaisena kuin olen. En ole ikinä mahtunut annettuun muottiin. Reunat ovat aina olleet liian matalat tai muotti valmiiksi liian pieni. Koulukiusaaminen, ulkopuolelle jättäminen ja ulkonäköpaineet ovat aina kulkeneet muistoissa mukana. Kunpa se epävarma teinityttö olisi tiennyt selviävänsä siitä kaikesta ja vuosien jälkeen huutavansa vain kovempaa.

Vasta viimevuosina olen oppinut rakastamaan itseäni ja hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen. Uskomaan siihen, että olen ’riittävä’ juuri tällaisena.

xoxo Nanna