Kategoria: Throwback

Throwback Thursday tai taantumatorstai paljastaa menneisyyden salat…

Mistä tunnistat Tian kalenterin?

Mainos: Kalenteri 2024 saatu Ainoalta. Legami-kynät Suomalainen kirjakauppa.

Tänään on minun vuoroni kertoa mistä tunnistaa minun kalenterini! Uusi torstaihaaste kurkistaa kalenterimafian eli Kalenterimanian ylläpidon kalentereihin.

Kalenterini on viime vuosina vaihdellut ahkerasti eri yhteistöiden parissa, eikä siksi ole yhtä ja saamaa luottokalenteria, niin kuin osalla on. Pitkään on kuitenkin pysynyt kalenterista toiseen pystypäivät. Luottokalenterin sijaan koristelutapa on pysynyt aina melkein samana. Tyyli on voinut vaihdella, mutta aina ensin laitetaan washiteippi ja sitten tarrat. Tyylillisesti taas voi nähdä sateenkaarista mustavalkoiseen.

Kalenteriani selatessa täytyy todeta, että boxitarrat (tai leimat) ovat edelleen vakiovaruste. Boxeihin kirjaan pysyvät menot, kuten harrastukset ja lääkärikäynnit. Muuten teksti voi olla ns. ”vapaana” päivän kohdalla. Kynä joka kulkee mukana menossa ja jolla teen merkintöjä on nykyään aina pois pyyhittävä Legamin kynä, mutta lemppareihin kuuluu ehdottomasti kapea musta kuitukärkinen tai kuulakärkinen kynä. Kunhan se on musta!

Uusimpana tunnisteena kalenterissani on nykyään pieni jalkapalloleima, jonka sain ihanalta ryhmäläiseltä. Perheessämme asuu kaksi futaajaa, joten leimalle on ollut käyttöä, kun merkkaan treenit ja turnaukset. Jos totta puhutaan, teki mieli aloittaa postaus… ”kalenterini tunnistaa siitä, ettei sitä ole ketään ehtinyt tuunailla”… Ruuhkavuodet, apua! Kyllä tämä tästä ja onneksi kalenteri pysyy ja elää perhe-elämän kiireenkin keskellä.

Mistä tunnistat Janita V:n kalenterin?

Hei ja turvallista pride-kuukautta kaikille! Tämän kertaisessa torstaihaaste-postaussarjassa pääsette lukemaan mietteitä siitä mistä oman kalenterin tunnistaa.

Viimeiset neljä vuotta pääkalenterinani on toiminut onnistuneesti Hobonichi Techo Weeks. Japanin ehdottomasti suosituin kalenteri on vienyt sydämeni täydellisellä Tomoe River-paperillaan ja kompaktilla koollaan. Kalenteri kulkee näppärästi mukana missä ikinä sitä tarvitsenkaan siihen erikseen ostettujen kansiensa suojassa. Pari viimeisintä vuotta kalenterini on tunnistanut myös kaiken valtaavalla lilalla värityksellään.

Kalenterini tunnistaa myös etu- ja takakannen vinyylitarroista, joita keräilen vuoden mittaa eri tapahtumista. Tykkään personoida kalenterin tarrojen avulla omaan tyyliin sopivaksi, ja minulle on aina ollut myös tärkeää, että tarrat kertovat jotain kalenterin omistajasta.

Jatketaan edelleen tarroista puhumista. Varmin tapa tunnistaa kalenterini omakseni on tuunaustyylini. Olen aina rakastanut käyttää kalentereissani paljon tarroja ja washiteippejä. Mitä enemmän koristeita, sen parempi. Olenkin usein sanonut, että unelmieni kalenteri olisi sellainen, johon ei tarvitsisi kirjoittaa lainkaan, kaiken voisi merkitä vain tarroja käyttämällä.

Yksi tunnistettava piirre kalenterissani on värikoodaaminen. Värikoodaus auttaa ylivilkkaita aivoja hahmottamaan viikon menoja, kun tietty asia on merkittynä aina tietyn värisenä. Se helpottaa myös löytämään asiat tarrojen täyttämältä aukeamalta.

Bonuksena mainittakoon vielä rakkauteni K-popiin ja erityisesti muutamaan yhtyeeseen, joiden inspiroimia piirteitä kalenterissani näkyy.

Borahae Janita V.