Kategoria: Throwback

Throwback Thursday tai taantumatorstai paljastaa menneisyyden salat…

Lempimuisto Kalenterimaniasta – Inka

Ensin pidin tätä torstaihaastetta aivan ihanana ideana – mukavia muistoja Kalenterimaniasta vuosien varrelta! Kun haaste pyörähti käyntiin, tajusin kuitenkin että voi elämä – minunkin pitäisi siis kyetä valitsemaan YKSI muisto, josta kirjoittaa?! Pidän tätä melko lailla mahdottomana tehtävänä. Lisäksi haasteen postauksista muun muassa Miran osallistuminen sai sitä lukiessani minut parkumaan silmät päästäni.. itkua ja päänvaivaa oman muiston valitsemisesta, ah kuinka rentouttavaa!

Tekisi hieman mieli valita sama muisto Lauran kanssa, eli vuoden 2019 suurmiitti ja etenkin sen etkot Turussa. Hyvää pizzaa, ihania naisia ja naurua – bueno. Yritän kuitenkin keksiä jotain omaa sanottavaa, vähän kuin Piia Tamperetta muistellessaan ja Suvi haasteen starttauspostauksessa.

Tykkään monesta miittimuistosta, ja ensitapaamiset kaikkien ylläpitäjien kesken ovat myös kullanarvoisina mielessäni. Pohdin, pohdin ja pohdin piiiitkään, mikä olisi ollut se hetki jossa yhdistyisi lempparipiirteeni Kalenterimaniasta yleensä, sekä ylläpidon kesken toimimisesta manian eteen. Postauksen deadline alkoi jo painaa kovasti päälle, kun vihdoin sen oivalsin. #kmkesämiitti20 oli niin monen hyvän asian summa, etten voisi olla valitsematta sitä. Kyseessä ei ole vuosien taakse palaava muistelo, vaan hyvinkin tuoreessa muistissa oleva tapahtuma.

Vuosittaisten suurmiittien järjestäminen on aina ison ja pitkäjänteisen työn tulos, eikä stressaamiselta ole yhtenäkään vuonna ylläpidonkaan kesken täysin vältytty. Tänä vuonna kuitenkin tuntui että asiat sujuivat – koronasta huolimatta! Pandemia laittoi kapuloita huolella rattaisiin, ja muutoksia jouduttiin tekemään miitin ajankohdasta lähtien useita. Yhteistyöllä kuitenkin selätettiin eteen tulleet haasteet, ja miittipäivän aamuna vallitsi Karkkilassa hyvä fiilis. Työnjaot olivat selvät, koristeita lensi somistetiimin toimesta seinälle ja tavaroita pussitettiin järjestelmällisestä goodie bageihin. Koko miittipäivän tunsi tilassa ympärillään lämpöä, iloa ja naurua kuului milloin mistäkin puolelta hallia. Päivä tuntui erittäin onnistuneelta. Loppusiivoilut yhdessä kaikkien osallistujien kesken sujuivat lähes silmänräpäyksessä kun kaikki osallistuivat – kiitos vielä siitä jokaiselle!

KIITOS vielä kerran tästä kesämiitistä ylläpito – päivä oli kultaa ja oon meidän tiimistä super ylpeä, tästä jäi ihana musito!

♥, Inka

Lempimuisto Kalenterimaniasta – Piia

Tämänkertaisen ylläpidon haastepostauksen aiheena on, kuten otsikostakin voi päätellä, lempimuisto Kalenterimaniasta. Liityin ryhmään 2016 ja jo samana vuonna aloitin mukana ylläpidossa. Oma lempimuistoni juontaa juurensa alkuvuoteen 2017, jolloin tapasin ensimmäistä kertaa ihanaisen ryhmämme perustajan Miran sekä muita ryhmäläisiä.

Tapasimme rennon yhdessäolon merkeissä Tampereella ja muistan edelleen, miten valtavasti miitti jännitti. Edellisenä yönä en nukkunut silmällistäkään. Koko junamatka Jyväskylästä Tampereelle meni panikoidessa, kun jännitin niin kovaa, että löydänkö muita miittailijoita perillä juna-asemalta. Olin jo perua koko osallistumiseni, mutta onneksi en kuitenkaan tehnyt sitä, sillä olisin katunut suuresti etten lähtenyt mukaan.

Suuntasimme kahvilan kautta kohti Hämeenpuistoa ja erästä tiettyä liikettä. Arvasit oikein! Vihkokauppa oli päämääränämme. Ihanainen Sandy oli meitä vastassa ja tuli todella tervetullut olo, kun astuimme ovesta sisään.

Vaikka meitä oli monta paikalla samaan aikaan, tervehti Sandy jokaista erikseen ja saimme vapaasti ihastella Vihkokaupan monipuolista tarjontaa. Valikoimaan tutustumisen ohella vaihdoimme kuulumisia ryhmäläisten kesken ja se sama positiivinen fiilis, mikä näkyy ryhmässäkin, vallitsi myös tuossa tapaamisessa. Oli todella ihana tutustua eri ihmisiin, jotka jakavat samanlaisen innostuksen kalentereihin ja niiden tuunaamiseen. Kun on osallistunut ensimmäiseen miittiin, on helpompi lähteä mukaan seuraaviinkin. Itselleni oli helpompi aloittaa tutustuminen pienemmässä miitissä verrattuna kerran vuodessa järjestettävään suurmiittiin.

Kalenterimanian myötä olen saanut tutustua aivan ihaniin ihmisiin, joista on tullut myös ystäviä sanan varsinaisessa merkityksessä. Sellaisina päivinä, kun on niin kiire, ettei lainkaan ehdi ryhmää selailemaan edes pikaisesti, tuntuu kuin jokin oleellinen puuttuisi. Myönnän että Kalenterimania on vienyt suuren palan sydämestäni, enkä ole siitä lainkaan pahoillani.

-Piia