Kategoria: Maanantaimania

Ylläpidon terveiset

Umpikujasta kohti uusia ideoita

**Postauksessa mainittu Leuchtturm saatu kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisen Kirjakaupan kanssa

Ryhmässä on tullut esiin viime kuukausina suuri inspiraatiopula. Niin ylläpito kuin ryhmäläisetkin kärsivät inspiraation puutteesta, mieli on monella maassa ja tuntuu, että monevat koittavat tällä hetkellä vain räpiköidä päivä kerrallaan eteenpäin. Se on ihan ok, aina ei tarvitse jaksaa. Tärkeää on puhua näistä fiiliksistä, kertoa suoraan että nyt ei kyllä nappaa. Korona ahdistaa. Kotona on raskasta. Etätytöt painavat niskaan. Välillä on vaikea löytää aikaa kaikelle mille haluaisi.

Itse taistelen usein sen kanssa, että haluaisin tehdä asioita kalenterin kanssa, haluaisin lukea ja samaan aikaan se kiva sarja HBO:lla kutsuu nimeäni. Ja nämä siis niistä omista jutuistani, sen lisäksi lapsi haluaa lukea, askarella, retkeillä, kokata, leipoa. Olivatko nämä ne kuuluisat ruuhkavuodet?

Itsekin siis surffailin huonoilla aalloilla pitkään, oma vointini oli huono ja se tottakai heijastui myös harrastuksiin. En olisi jaksanut, enkä halunnut tehdä yhtikäs mitään. Jos ei olisi lasta, olisin maannut sängyssä päivät pitkät sarjoja katsellen, luultavasti siihen asti että makuuhaavoja alkaa muodostua. No hain tähän apua, tajusin ettei se ole normaalia. Se siitä, ei siitä sen enempää.

Mutta, oloni kohennettua palasi myös se kipinä, halu, tarve tehdä jotain. En ole ikinä ollut hyvä olemaan paikoillani oikeasti tekemättä mitään. Olen maailman huonoin sairastamaan, sillä päädyn vähintään sisustamaan kotini uudestaan. Totuus kuitenkin oli, että polkuni traveler`s notebookin kanssa oli saavuttanut umpikujan ja oli aika miettiä uusia ratkaisuja.

Caritan ja Tarun inspiroimana olen palannut vesivärien maailmaan, innostuin niistä ensimmäisen kerran ehkä vuosi, puolitoista vuotta sitten? Silloin innostus jäi lyhyeksi, koska ahdistuin siitä etten osaa. En osaa ja pysty tuottamaan sellaista jälkeä kuin haluaisin. Loppuvuodesta minulla oli mahdollisuus päästä hyödyntämään upean Essin life coach -ohjausta, ja se oli minulle mullistava kokemus. Tajusin, että rajoitteet, tavoitteet, kaikki painostava on omassa päässäni. Ei muilla ole odotuksia suhteeni, vaan olen itse se joka nostaa rimaa edessäni.

Aloitin ensin jonkinlaisen creative journalin tähän muistikirjaan, jota suosittelen kaikille jotka ovat epävarmoja mitä haluavat. Muistikirja on äärettömän edullinen laatuunsa nähden. Se kestää hyvin vesivärejä ja kyniä, pienuutensa takia se sujahtaa myös helposti laukkuun kannettavaksi. En ehtinyt montaa aukeamaa tehdä, mutta ehdin inspiroitua hurjasti, kun Suomalaisesta Kirjakaupasta tarjottiin tulevia uutuuksia testiin. Aiemmin en olisi tarttunut minkäänlaiseen bullet journal -yhteistyöhön epäonnistumisen pelossa, mutta nyt päätin tarttua härkää sarvista ja tarttua tilaisuuteen. Pari päivää viestittelyn jälkeen hainkin Hansakorttelin Suomalaisesta Kirjakaupasta oman Leuchtturmini ja se kuulkaa oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Tällä hetkellä, kun kirjoitan tätä, tuntuu että inspiraatio kuplii sisälläni ja on vaikea keskittyä kaikkeen muuhun. Toivottavasti tämä kantaa pitkälle.

-Mira

Kalenterimaanikon haaveiluhetki

Helou helou helou! Pää pilvissä haaveillen lähestulkoon ilmassa leijuva Inka täällä kirjoittelee. Tässä on kulunut jo aika hyvän aikaa niin, että kalenteriharrastukseen liittyvien ostoksien tekeminen on ollut kovinkin maltillista itselläni. Nyt alkaa tuntua siltä että hankinta- & haavelistoille on alkanut taas kertyä hieman asioita, ja ajattelinkin näitä haaveita hieman jakaa teille tämän postauksen muodossa.

Oikeasti tarpeeseen tulisi tilata jostain viikonpäivä-tarroja. Ne olen onnistunut käyttämään täysin loppuun, eikä jemmoista ole löytynyt enään edes yksittäisiä, yksinäisiä viikonpäiviä. Kovin vaikeaa on vain päättää haluaisiko suomenkielisiä tarroja, vai kenties englanniksi päivien nimet. Noh, haaveillahan voin vaikka molemmista – erilaisilla fonteilla ja väreillä! Toinen halu jolle olisi myös edes jonkinlainen järkiperuste, on washivaraston täydentäminen. Vaikka rullia toki lipaston laatikossaan pyöriikin ihan reilulla kädellä, on viime kuukausina useampikin lemppariteippi tullut käytettyä loppuun. Kesällä tuli myös myytyä pois reilu pino washeja, joten tiedän että varastossani olisi kyllä tilaa jokuselle peruskuvioiselle rullalle. Ehkäpä tieni tässä pian vie vaikkapa Teippitarhan sivuille selaamaan, ja joku kaunis päivä osaan valita tilattavaksi asti juuri ne lemppareimmat ihanuudet…

Ja kun nyt on puhe haaveista, niin listaampa tähän niitä villimpiäkin askarteluasia-unelmia:

Iiiiiiso stanssikone! Omistan oikein näppärän söpön pienen masiinan kyllä, mutta iiiiisolla koneella mahtuisi käyttämään mitä vain stansseja! Tämä haave sisältäisi siis tietenkin myös loputtoman budjetin stanssien hankkimista varten.

Ammattilaisen järjestämä, uusi ja kaunis askartelutila. Tilanne askartelupisteelläni on kyllä melko hyvä nytkin, mutta aina voisi olla vielä hieman loogisempaa, helppokäyttöisempää – ja visuaalisesti ainakin säilytysratkaisujen suhteen yhtenäisempää!

Unelmien tarrat Me And My Big Ideasin tarrakirjoista – ilman niitä sivuja joille ei ole itsellä käyttöä! Ei ole hyvään toviin tullut näitä tarrakirjoja ostettua uusia, kun piheys ja ehkä jopa järkikin ovat tulleet väliin koska ”tarpeeksi suuri osa” tarroista ei ole aiheuttanut hengen haukkomista ihastuksesta.

Ja mistähän sitä vielä oikein haaveilisi… Ainakin energiasta ja sopivasta ajasta toteuttaa kaikkia niitä ideoita jotka kyllä päässä muhivat. Ja ISONA unelmana haaveilen että edelleenkin jylläävä pandemia olisi vielä joskus muisto vain, ja pääsisi taas pelotta tapaamaan ja halaamaan rakkaita kanssamaanikoita. On ikävä!

Peace and love, Inka.