Kategoria: Maanantaimania

Ylläpidon terveiset

Kurkkaus työhuoneelle – Laura

Tämä vuosi on hurahtanut ihan valtavaa vauhtia eteenpäin ja tuonut mukanaan aivan ihania uusia tuulia elämääni. Nämä uudet tuulet ovat inspiroineet minua todella paljon ja mikä olisikaan parempaa kuin rauhoittua omaan pieneen työnurkkaukseeni inspiraation iskiessä.

Kuten mainitsin esittelypostauksessani, olen juuri alkuvuodesta muuttanut omakotitaloon ja sen myötä sain itselleni vihdoin sen kauan kaivatun työtilan. Aikaisempi tuunauspöytäni oli samanaikaisesti myös tietokoneelleni ja suurimman tilan valtasivatkin näytöt, näppäimistö ja hiiri. Onkin siis ihan luksusta, että nyt saan selkeästi erotella nämä kaksi harrastusta toisistaan. Myös siisteyden ylläpitäminen on helpottanut huomattavasti, varsinkin kun allekirjoittanut lukeutuu niihin, jotka saavat kaaoksen aikaan silmänräpäyksessä.

Pienin huoneemme toimittaa samanaikaisesti sekä vaatehuoneen, että minun askartelutilani virkaa. Työpöytä oli löytö nettikirpputorilla, eikä maksanut euroakaan. Kulumaahan pöydän pinnalta löytyy, mutta tiedän saavani sen joka tapauksessa samaan kuntoon, en ottanut asiasta turhaa stressiä, varsinkin kun pöytä ei mitään maksanut. Työtuoli on vielä etsinnässä, mutta odottelen rauhassa sen löytymistä. Nyt yksi ruokapöydän tuoleista toimii hyvänä korvaajana, vaikka vaatiikiin ylimääräisen tyynyn, jotta saan työskentelyasentoni mahdollisimman ergonomiseksi. Ikeasta minun oli pakko hommata kaikkien ikisuosikki, eli Råskog -tarjoiluvaunu.

Omassa vaunussani kulkee kätevästi tarrat niin irtoarkkeina kansioissa kuin kiinteät tarrakirjatkin. Halusin saada helposti käden ulottuville eniten käytetyt asiat, sillä vanhassa kodissamme olin joutunut piilottamaan kaiken näyttöjeni taakse sijoitettuun hyllyyn: jo yksittäisen kansion nostaminen hyllystä veti parhaillaan puolet tavaroista alas. Tilanne oli lievästi sanottuna kaoottinen. Minulla on myös muutama erillinen laatikko ja kansio irtotarroille ja die cutseille eli leikekuville.

Alimmalla hyllyllä sijaitsee washikokoelmani. Etsin edelleen täydellistä järjestystä teipeilleni, mutta toistaiseksi ne ovat pysyneet hyvässä järjestyksessä ja ovat kaikki helposti nähtävillä. Tykästyin erittäin paljon läpinäkyvään ompelurasiaan, joka oli kuin luotu teippejä varten. Hyllyltä löytyy myös lisää irtonaisia tarroja ja penaalia.

En myönnä, että minulla olisi pieni fiksaatio kyniin, mutta minulla on pieni fiksaatio kyniin. Omat kynätelineeni olen hankkinut Suomalaisesta kirjakaupasta ja minulla on niitä kahta mallia, joista toiseen menee 96 kynää ja toiseen 84 kynää (tässä on muutama isompi reikä, joihin Ecolinen sivellintussit sopivat täydellisesti). Nämä telineet sopivat myös juuri täydellisesti erillisen vetolaatikoston päälle, eivätkä vieneet pois kaivattua pöytätilaa.

Säilytystilaa löytyy näiden lisäksi myös erillisestä pienestä vetolaatikostosta, työpöydän laatikoista ja muutamasta vaatekaapin tyhjästä hyllystä. Kaikki alkaa olla jo suhteellisen hyvin omilla paikoillaan, mutta mitä pidemmälle vuotta mennään, sitä selkeämmin huomaan, minkä tavaroiden paikkaa pitää vielä hienosäätää helppokäyttöisyyden maksimoimiseksi. Mutta tämä olkoon samalla myös pieni ikuisuusprojektini askartelutavaroiden määrän muuttuessa ja tarpeiden mukaisesti siirtyen.

Millaisessa tilassa sulla on askartelutilat? Onko sulla jotain haaveita, miltä se erittäin täydellinen askartelutila näyttäisi? Jutellaan tästä lisää ryhmän puolella!

Kevätterkuin, Laura

Kevättä ilmassa

Kuvissa näkyvissä maalauksissa käytetyt guassivärit on saatu yhteistyössä Suomen Taidetarvikkeelta ja akryylimaalit Paperipilveltä.

Kevät on monelle meistä uudistumisen aikaa. Luonto heräilee eloon talven jäljiltä ja valon määrä lisääntyy. Sitä tuntee itsekin olevansa kuin talviunilta heräilevä karhu, jonka kasvoja lämmittää kevätaurinko ja jonka nenään kantautuu raikas uudelleensyntymisen tuoksu. Yhtäkkiä maailma tuntuu olevan jälleen täynnä mahdollisuuksia ja luovuus kukkii kilpaa eriväristen kukkien kanssa. Jokainen vasta-auennut silmu ja ohi lentävä perhonen on potentiaalinen kipinä hiljalleen kytevälle inspiraatiolle. 

Itselleni tämä kevät on merkinnyt uudistumista monellakin tapaa. Konkreettisimmillaan se tarkoitti uuteen asuntoon muuttamista maaliskuun lopulla. Uudet kotikulmat, asumismuodon muutos kerrostalosta paritaloon ja suuremman asunnon tuoma lisätila ovat vain joitakin esimerkkejä tapahtuneista muutoksista. Samalla muutos tuntuu tapahtuneen myös pään sisällä. Uudet ympyrät virkistävät mieltä ja oman kodin laittaminen on ollut terapeuttista, vaikkakin välillä työlästä. 

Olen tässä viime viikkoina huomannut, että näillä pienen pienillä asioilla on ollut merkitystä myös kalenteriharrastuksen osalta. En ole jahdannut inspiraatiota mitenkään erityisen kiihkeästi, vaan olen ilokseni nähnyt sitä vähän kaikkialla. Milloin huomaan innostuvani uuden kodin pihanurmikolla tepastelevasta mustarastaasta, milloin taas sateen jälkeinen raikas tuoksu innoittaa minut miettimään uutta teemaa bullet journalin viikkoaukeamalle. Joskus ihan vain sohvannurkka tuntuu riittävän kutsuvalta ja saatan käpertyä viltin alle muistikirja ja kynä seuranani. 

Ideoita tuntuu olevan kaikkialla: väreissä, tuoksuissa, kodin pinnoilla, juuri kaivetussa kukkapenkissä… Ihan missä vain. Tärkeintä kuitenkin on, että kaikki se on aivan silmieni edessä. En ole tehnyt harrastuksen osalta mitään suuria muutoksia nyt kevään mittaan, mutta ympärillä tapahtuvat muutokset ja luonnollinen uudistuminen näkyvät myös tavassani tehdä kalenteria. Silmien auki pitäminen jokapäiväisille asioille ja kauneuden sekä ihmeellisyyden näkeminen ympäröivässä arjessa pitävät mielenkiintoa yllä, vaikka en ole varsinaisesti keksinyt mitään uutta tapaa harrastaa tai hankkinut uutta kalenteria. Tyypillinen, aina jossakin kohtaa väistämättä tuleva, kyllästyminen ja kaipuu isommille kalenterimuutoksille on pysynyt poissa, kun olen niin vilpittömän ihastunut ja hämmästynyt siitä kaikesta, mitä ympärilläni näen. 

Kun inspiraatiota ei ole, sitä ei tarvitse eikä pidäkään väkisin pakottaa. Joskus kuitenkin riittää, kun tarkastelee hieman pidempään niitä vasta puhjenneita puiden silmuja tai pysähtyy kuuntelemaan linnunlaulua matkalla töihin. Se seuraava ajatus tai ideanpoikanen voi syntyä kovin yllättävissäkin paikoissa. Ja jos kevät ei jostain syystä inspiroikaan juuri sinua tai pelkästään sanan ”uudistuminen” kuuleminen saa ihokarvat nousemaan pystyyn, ei hätää. Jokaiselle meistä löytyy jotakin. Jos ei nyt, niin aivan varmasti myöhemmin. Muista pitää silmät auki ja olla armollinen itseäsi kohtaan. 

Inspiroivaa ja sallivaa kevättä! 
-Carita