Kategoria: Maanantaimania

Ylläpidon terveiset

Vauvakooma tuli taloon – miten kävi tuunailulle?

Helou helou helou! Inka täällä, pohdin tänään esikoisen syntymän vaikutusta tuunailuharrastukseen. Ja iso on vaikutus ollutkin, mutta ihmekös tuo. Kun koko elämä mullistuu pienen pienellä ihmisellä ja kaikki muukin elämässä tuntuu olevan päälaellaan tai ainakin vähän vinksin vonksin, olisi outoa jos tuunailuhommat olisivat pysyneet täysin ennallaan. Mutta ilokseni ovat kuitenkin pysyneet!

Ensimmäiset viikot vauvan kanssa olin aivan poissa kalenteripelistä, kaikki energia mitä vähänkään oli jäljellä kului itsensä ja vauvan hengissä pitämiseen. Kalenteriin ei siis todellakaan tullut merkintöjä ajantasaisesti jälkeenpäin muisteltaviksi. Onneksi kuitenkin jaksoin edes hieman merkkailla ensimmäisiä vieraita, kyläilyjä sun muita ylös puhelimen muistiinpanoihin, joten olen saanut jälkikäteen kirjata asioita ylös myös kynällä kalenteriin – sekä vauvakirjaan. Isoin muutos tuunailuissa onkin ollut vauva-arjessa se, että aukeamat sisältävät huomattavasti vähemmän koristeluita kuin aiemmin. Musteet ja maalit ja luovat kokeilut ovat jääneet tauolle, sen sijaan nopeasti läiskittävät tarrat ja teipit ovat olleet suosiossa koristerintamalla. Ja esimerkiksi ristiäisviikon aukeamalta taitaa löytyä vain yksi ainoa tarra, ja sekin on koristeellisuuden sijaan to do -listapohja!

Hetkittäin iskee harmitus siitä, ettei ole oikein aikaa tai energiaa läträtä art journalin parissa sormet sotkussa, mutta tämä on hyvää harjoitusta itselleen armollisena olemissa. Nyt on arki täysin erilaista kuin koskaan ennen, ja tuo pieni, ihmeellinen ihminen on etusijalla ajankäytössä. Ehdin vielä elämässä maalaamaan ja tuunaamaan ja askartelemaan varmasti vaikka ja mitä, nyt tehdään sitä mikä tilanteeseen sopii! Kuten esimerkiksi sitä vauvakirjaa, aivan uutta tuunaamisen aluevaltausta…

Tiivistettynä: kaikki on täysin muuttunutta, mutta kalenteriharrastus ei ole onneksi jäänyt kokonaan kooman jalkoihin! Ei kai sitä enää edes osaisi kalenterimaniasta lähteä kulumallakaan, tuunailutarrat taitaa olla pysyvästi sielussa asti kiinni, #maniaperhe.

-Inka

Kalenteri tauon jälkeen

Kalenteri ostettu kaupallisessa yhteistyössä alekoodilla / Heidin Korttipaja

Suunnittelin kalenterin itselleni vuodelle 2020 – kiva, samanlailla Color Crushin malli, millainen minulla oli tässä vaiheessa ollut jo useamman vuoden. Tykkäsin konseptista pitää yksi sama vuosi samoissa kansissa. Vuosi 2020 oli kuitenkin maailmalle ja aikalailla kaikille ikäviä yllätyksiä täynnä, ja huomasin pandemian, lomautuksen ja arkirutiinien muuttumisen myötä kalenterin jäävän täysin heitteille. Lopulta sain täytettyä planneriani noin puolen vuoden ajalta, josta ison osan tein kertaistumalta jälkikäteen syksyn aikaan.

Kirjasin ylös tekemisiäni vielä varmaan marraskuulle, kunnes annoin itselleni luvan lopettaa. Kalenteri jäi kesken, kuten myös vuosi katkenneine suunnitelmineen. En edes ostanut kalenteria tulevalle vuodelle, vaikka haaveilin semmoisesta. 2021 toi kevään myötä mukanaan työstressiä sekä ahdistuneisuutta, ja lopulta tyttöystävän pyynnöstä loparien ottamisen ja siitä alkaneen fyysisen ja henkisen kuntoutumisen ties mistä. Kalenteri ei tässäkään tuntunut vielä tarpeelliselta, mutta pienesti kaipuu tarroihin ja teippeihin muistutti takaraivossa, ja tarvitsin jotain työkalua lääkäriaikojen muistamiseen.

Nyt elettyäni ehkä omituisimman, yhä pandemian haastaman, mutta silti elämäni tähänastisista parhaan kesän, olen tarttunut vihdoin taas kalenteriin. Ihastuin Heidin Korttipajan valikoiman kapeampaan, Happy Plannerin Skinny Classic -malliin, ja tyttöystävä sen nopeasti tilasikin lahjana. Nyt en ota stressiä sivujen täyttämisestä, muistanko jokaisen pikkuasian merkitä, tai onko kalenterini edes niin hyvin ajan tasalla. Siellä on ylhäällä tärkeimmät menot, ja laitan tarroja ja teippejä kun itsestäni siltä tuntuu. Vielä joskus nappaan Color Crushin takaisin käsiini ja tarroitan sen kauttaaltaan, mutta just nyt on tähän hetkeen sopiva ja hyvä fiilis.

– Milja