Kategoria: Maanantaimania

Ylläpidon terveiset

Ne pienet hyvät asiat

Postauksessa näkyvät kannet saatu kaupallisessa yhteistyössä Ajastolta

Tämän maanantain kunniaksi haluan kirjoittaa ylös viimeaikojen (ehkä) pieniä, mutta ehdottoman hyviä asioita. Pienelle ripaukselle positiivisuutta on oikeastaan aina tilaa. En nyt voi paremmuusjärjestykseen näitä laittaa, mutta kolme kivointa asiaa tulee tässä!

Olin joku aika sitten koronakaranteenissa ja uppouduin meidän ryhmään ihan täysin. Huoneilin ja heiluin ryhmässä aamusta iltaan ja illasta aamuun. Molemmilla kerroilla kun suljin huoneen, tuntui kuin kotoa olisi just lähtenyt kaikki kamut omiin koteihinsa ja podin jopa hetkellistä haikeutta! Meillä oli huone auki mm. kun laitoimme ruokaa ja Tia kävi ostamassa Suomalaisesta kirjakaupasta langattomat kuulokkeet, jotta voi huoneilla helposti koska vaan ja missä vaan. Tuntuu, että sain palan itsestäni takaisin ja sellaisen tietyn palon tekemiseeni. Karanteeni siis teki mulle pääosin hyvää.

Stickering Studiolta tilaamani autoilutarrat uuden (käytetyn) auton kunniaksi saivat minut hykertelemään onnellisena. Tilasin kolme kustomoitua arkkia, ja autot ovat Volvoni värisiä. Hihii! Vaikka auton omistamisesta saa lähinnä harmaita hiuksia ja peräpukamia, ainakin saan liimata söpöjä tarroja kalenteriini siitä hyvästä.

Kevät yrittää jo kovasti tehdä tuloaan ja pian meillä on taas #kmfiilismiitti Turun parhaassa kahvilassa, Fiilis Café Bistrossa. Nämä kuukausittaiset kokoontumisajot ovat tulleet minulle todella tärkeiksi, lähes kuukauden odotetuimmiksi illoiksi. Eikä muuten vähiten tarjoilupuolen takia, mutta ihan kiva teitä maanikkokamujakin on siellä nähdä. Miittiin voit ilmoittautua ryhmässä!

Positiivisin terkuin,

Suvi

Jumissa – Tia

Kalenterit saatu yhteistyössä Ajastolta.

Olen nyt muutaman vuoden ollut pääsääntöisesti sairaslomalla polveni takia, limbossa tulevaisuuden kanssa odottaen polvileikkausta, mutta silti pitänyt positiivista menoa yllä. Kalenterimanian ryhmä on minulle todella tärkeä, ja vietänkin siellä suurimman osan päiväni sosiaalisenmedian kiintiöstä. Vaikka ei jaksaisi itse tuunailla, juttukaverin voi löytää off topic -ketjusta tai voi katsoa muiden videoita ja kuvia. Tykkään tehdä kaikenlaista itse, joten kaikki diy-jutut ovat tuntuneet omilta ja ideoita virrannut ovista ja ikkunoista. Olen jaksanut harrastaa ja se on ollut päivieni täyte ja ilo, kun en ole töissä voinut käydä, mikä jo itsessään on minulle ollut uusi hämmentävä tilanne.

Tuli loppuvuosi 2021, vaihtui vuosi 2022 ja alkoi kevät. Maailma on kaaoksessa ja ehkä se oli sitten liikaa minullekin. Takki ihan tyhjä ideoista. Muut tekee vieressä hienoja juttuja ja koitan imeä niistä virtaa, mutta enemmänkin se saa minut seisomaan seinää vasten ja hieman kadehtimaan muiden tekemisen meininkiä. Tuli sellainen olo etten osaa enää mitään. Onko kaikki ideani jo tuhlattu, keksinkö mitään, osaanko mitään? Selkeästi tulevaisuuden epätietoisuus otti täysin vallan myös siitä, mikä on ollut elämäni ilon aihe perheen lisäksi: luovuus, kyky luoda, usko omaan tekemiseen. Päätin ottaa hetken aikaa taka-alalla ja hengittää.

Sitten tuli se odotettu päivä… sain työkyvyttömyyseläkepäätöksen vuoden loppuun ja keuhkot täyttyivät taas ilmalla ja mielen valtasi helpotus. Hetken päästä pää tulvi jo uusia ideoita. Näin vahvasti ei muu elämä ole ennen imenyt minusta iloa ja luovuutta harrastukselta, arjen pakopaikalta, mutta ihanaa että se palasi näinkin pian. En ole enää virastojen heittopussi ja pysyn taloudellisesti pystyssä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Aina ei tarvitse jaksaa ja tauot harrastuksesta on ihan normaaleita, varsinkin jos elämässä on muuta kaaosta meneillään samaan aikaan. Kaikesta tekemisestä on ihan ok ottaa välillä lomaa ja etäisyyttä, ja palata takaisin uusin ideoin. Ehkä minulla oli samaan aikaa kevätväsymys kaikesta tulvivasta valosta, ken tietää.

Mitä opin? Sulje muu pois, tee omaa, ja jos et jaksa tehdä sekin on ihan ok. Mutta on hyvä pitää kynää ja paperia lähellä ideoiden varalta… Lupa hengittää.