Luovuuteni on päässyt esiin elämässäni monella eri tavalla. Lapsena rakastin askartelua ja keräilin tarroja Barbie-tarravihkooni. Tarroja vaihdeltiin luokkatoverien kanssa paljon ja tarravihkoni oli täynnä tarroja perhosista muumeihin ja hevosista Harry Potter-tarroihin. Ensimmäisen Demi-Kalenterini sain äidiltäni ja rakastin täytellä stabiloilla erilaisia täytettäviä sivuja, tottakai liimailin sivuille myös tarroja. Harrastuksenani lapsena oli myös musiikki, instrumentteinani toimivat alttosaksofoni ja oboe, kunnes lukio veikin kaiken aikani ja lopetin musiikkiharrastuksen. Nuorempana innostuin tietenkin myös kirjoittamaan päiväkirjaa. Päiväkirjan kirjoittamisen aloitin vuonna 2004, ja minulla onkin laatikoideni kätköissä useita vihkoja ja muistikirjoja täynnä rakkaita – ja vähemmän rakkaita muistoja, joista en luopuisi mistään hinnasta.
Palatakseni asiaan, olen ollut lähestulkoon aina jokseenkin kranttu mitä tulee kalentereihin. Demi-kalentereita kertyi minulle vuosien varrella useampia, kunnes into niihin lopahti. Sisällöt olivat kovin samankaltaisia vuodesta toiseen ja kaipasinkin silloin jo jotain ”aikuisempaa” kalenteria. Sivujen piti olla tietynlaiset, eikä kalenteri yksinkertaisesti voinut olla minun käytössäni kovin mini. Mieluiten mukana kulkevan kokoinen, muttei pikkiriikkinen.
Tarpeisiini kuului, että koko viikko näkyy samalla aukeamalla, en oikeastaan lainkaan lämmennyt niille, joissa jokaiselle päivälle oli oma sivu. Päiväsarakkeiden oli oltava pystyssä ja niissä oli silloin oltava viivat. Kannen piti olla samalla kaunis ja ajaton, mutta myös itselleni hyvin miellyttävä. Hinnankin piti olla siedettävä, sillä nuorena ei ollut kovin montaa euroa käytettävissä kalenteriin. Aikani etsin ja ihastuin Nalle Puh-kalentereihin. Niitä onkin kertynyt vuosien varrella todella monta – ainakin minun mittakaavassani.
Keväällä -16 bongasin Kalenterimania -ryhmän, johon liityin heti. Ensin koin olevani ihan tuuliajolla – en ymmärtänyt mistä lähteä liikkeelle ja ihailin muiden kauniita kalentereita – tahtoen itsekin pystyä koristelemaan kalenterini yhtä kauniiksi. Ystäväni Mira J. vei minut shoppailemaan Turun keskustaan, ja niin ostoskasseihin eksyi teippejä, tarroja ja paperia. Tigerista hamusin teippejä, papereita ja tarroja, Suomalaisesta kirjakaupasta löysin ihanan vihreän muistikirjan, joka sattui olemaan hyvässä alennuksessa. Totesin, että tyhjästä muistikirjasta onkin hyvä lähteä harjoittelemaan DIY-kalenterin tekoa. Salaisesti himoitsin silti kovasti Happy Planneria.
DIY-kalenterin myötä opin käyttämään Washi-teippejä, tarroja ja erilaisia papereita sekä listoja – kunnes sorruin kimppatilaukseen Kalenterimania -ryhmässä. Päätin toteuttaa himoni ja muutaman viikon päästä hain postista uudenkarhean ja kauniin Happy Plannerin. Avasin kalenterin ja ihastelin sivuja, kuitenkin kokien samalla pientä pakokauhumaista tunnetta jossain pääkoppani perällä. Mitä tälle uskaltaa tehdä?! Entä jos pilaankin sen? Jos en olekaan tyytyväinen tuunauksiini? Apua!
Apuun riensi jälleen rakas kaimani, ja lähdin tavaroineni hänen luokseen. Sain vaihdettua kalenteriini isommat renkaat ja vihdoin henkinen lukkoni avautui. Uskalsin aloittaa HP:n tuunaamisen. Pari lasillista valkoviiniä ja hyvä seura rentouttivat mielettömästi, ja tuunaus oli äärimmäisen mielekästä. Koin silti Happy Plannerin olevan kovin iso ja näin ollen koin hankalaksi kuljettaa sitä mukanani käsilaukussa. Selailin rohkeasti muita kalenterivalmistajien kalentereita ja ihastuin Heidi Swapp Memory Planneriin katsottuani siitä esittelyvideon. Näin minulle kotiutui myös personal-kokoinen Heidi Swapp Memory Planner.
Kuitenkin Heidi Swapp osoittautui kaikessa ihanuudessaan siltikin vääränlaiseksi minun tarpeisiini. Alunperin katselin Kalenterimaniaan liittyessäni Color Crush -kalenteria ja totesin sen olevan ehkä hieman liian hintava minun makuuni. Olisi pitänyt kuunnella sisäistä ääntäni, sillä päädyin tilaamaan Color Crushin A5-kokoisen Natural-värisen kalenterin. HP on ja pysyy päiväkirjana ja nyt Color Crush toimittaa organisointi-ihmeen virkaa ja nyt pysyy kasassa elämä työn, ystävien, perheen ja kodin sekamelskassa.
Nyt olen päässyt rytmiin kalentereideni kanssa, joka sunnuntai olen tuunannut seuraavan viikon aukeaman, kuun lopussa kuukausiaukeaman. Tuunaus antaa ihanaa vaihtelua työlleni: Tällä hetkellä luovuuteni pääsee valloilleen myös siinä, kun neulon tilauksesta neuleita yrittäjänä toiminimellä MadRan Neule. Viimeisimpiä töitäni oli Kalenterimanian ryhmän arvontapalkinto:
Kalenterimanian myötä olen saanut tehokkaammin asioita aikaan, viikkoni ovat jäsennellympiä ja elämä pysyy mukavasti hallinnassa kalenterin avulla. Kalenterin, jonka avaa erittäin mielellään päivittäin.
Olen aina rakastanut kalentereita ja niiden tuunailua, yläasteella harrastin sitä enemmän, lukiossa hiukan vähemmän. Lukion jälkeen varsinainen tuunailu hiukan vähentyi, mutta kalenteri oli aina oltava ja siihen oli aina kirjoitettava hienoilla kynillä ja liimattava tarroja ja aforismeja. Joka vuosi kohtaan saman ongelman: Minkälaisen kalenterin ostan ensi vuodeksi?
