Kategoria: Maanantaimania

Ylläpidon terveiset

Kaikki mahtuvat mukaan Maniaan!

Toisinaan Kalenterimanian Facebook-ryhmässä pahoitellaan, kuinka minulla ei nyt ole sitä tai tätä oikeaa ja virallista. Erityisen usein tällainen pahoitteleva alustus tuntuu liittyvän Kiinan halpakaupoista tilattuihin plannerkansiin tai ruutuvihkoon bujoilemiseen. Anteeksipyytelevä asenne ja häpeä on täysin tarpeetonta, sillä ei ole olemassa mitään oikeaa ja virallista. Ei virallista bujoa, ei yksiä oikeita plannerkansia. Tässä hommassa on se mukavuus, että tätä voi tehdä juuri niinkuin haluaa.

Toki on olemassa suositumpia merkkejä, aivan kuten missä tahansa muussakin asiassa. Ylläolevassa kuvassa on kirppisostokseni, Foxy Fixin valmistama Traveler’s Notebook. Foxy Fix on todella suosittu merkki ympäri maailman, mutta se ei tee muista Traveler’s Notebookeista yhtään huonompia. Merkitön TN on silti TN, aivan kuten merkittömät kalenterinkannet ovat silti kalenterinkannet. Ei ole mitään syytä kokea häpeää tai huonoa omaatuntoa siitä, ettei ole ”oikeanlaisia” tai tietyn merkkisiä välineitä.

Esimerkiksi Nuuna ja Leuchtturm ovat bujoilijoiden keskuudessa suosittuja muistikirjoja. Ainakin osasyynä suosioon on pistesivujen saatavuus ja laadukas sidonta. Kun laatu on kohdallaan, bujo kestää aikaa ja käyttöä. Se on monille tärkeää ja ja mahdollisesti määräävin tekijä muistikirjaa valitessa. Toisille merkitsee paperilaatu, toisille hinta ja kolmansille saatavana olevat värit. Ja rehellisesti sanottuna: Joskus tulee hankittua jotain vain siksi, kun kaverillakin on! Kaikki tämä on ihan okei ja yhtä oikeaa bujoilua, oli valintasi mikä hyvänsä ja syyt valinnalle mitkä tahansa. Kalenterimaniassa on tilaa kaikenlaiselle koristelulle ja kaikenlaisille kansille. Joko olette kuulleet, että tämän ylläpitäjän hääplannerina toimi 80 senttiä maksanut Pirkka-ruutuvihko?

Tietenkin tätä varten voi hankkia kaikenlaisia välineitä, mutta välttämättömiä ne eivät ole. Itse hankin paperileikkurin, vaikka pärjäisin pelkillä saksilla. En kuitenkaan osaa leikata suoraan ja saksilla leikkaaminen on kurjinta puuhaa mitä keksin. Minulle paperileikkuri tuo lisää intoa askarteluun, joten investoin siihen. En siksi, että olisi pakko olla kaikenlaista materiaa ja välineistöä, vaan koska ilman sitä askartelisin paljon vähemmän.

Kalenteriaskartelun aloittamiseksi tarvitset vain kynän ja paperia. Jopa vihon voi tehdä helposti itse, jos et halua hankkia valmista. Tähän touhuun saa uppoamaan rahaa aivan niin paljon kuin tahtoo laittaa, mutta oikeasti tämä homma ei maksa juuri mitään. Vaatii vain hieman mielikuvitusta ottaa käyttöön mainokset, vanhojen kirjojen kuvitukset ja muut ympäristöstä ilmaiseksi löytyvät materiaalit. Tähän porukkaan voi kuulua millaisessa taloudellisessa tilanteessa vain, ihan ilman häpeää.

Kuva: Anna-Johanna Makkonen

Nähdään ryhmässä <3

-Tiia

Minä <3 maniaperhe

Ajattelin ensin kirjoittaa siitä, kun kaikki on vain blaaah. Mutta tein siitä aloituksen ryhmään, ja välittömästi oli ihanat manialaiset kommentoimassa. Siitä tuli parempi mieli, ja ajattelin tämän blaah-olon lisäksi kirjoittaa siitä, miten ihana ryhmä meillä on! Te kaikki ihanat jäsenet, joista meidän maniaperhe koostuu. Olette ihania, tärkeitä, rakkaita, jokainen!

Minulla on jo jonkin aikaa ollut blaah olo. Ei vain innosta, ei kiinnosta, inspiraatio on karannut, ja asiat jotka ennen innosti ovat nyt ihan blaah. Niin kalenterin kohdalla kuin vähän muutenkin. Osaltaan asiaan taitaa vaikuttaa, ettei minulla nyt ole sitä omaa nurkkausta, joka talossa oli. Kevään aikana muutettiin kahdesti, jonka seurauksena askartelu- ja kalenteritavarani ovat hujan hajan. Osa eteisessä, osa olkkarissa, makkarissa, kellarissa, vähän kaikkialla. Ja kun ne ovat missä sattuu, ei niitä jaksa/viitsi lähteä selaamaan että missä nyt oisi jotain mikä innostaisi.

Hetki sitten keräsin ne ihanimmat yhteen laatikkoon. Mutta silti se inspiraatio on vielä jossain. Nämä samat vanhat, tätäkin tarraa on jo kaikkialla, en tykkää, ei innosta.

Tehtyäni aloituksen kalenterimaniaan ja saatuani sieltä ihania vinkkejä, vastauksia, tsemppiä, päätin laittaa surutta suurimman osan kalentereista laatikkoon. Otin sen käytetyimmän, recollection zipper plannerin, ja muutaman tarran ja yhden washiteipin. En merkkaa kuin tärkeimmät. Laitan yhden tarran ja pätkän teippiä. Se on siinä. Enempää en tee, enempää ei tarvitse tehdä. Sitten kun se inspiraatio taas suvaaitsee saapua, avaan tuon laatikon ja otan kaikki tarrat esille. Ehkä sieltä sitten löytyy taas jotain ihanaa. Sellaista joka suorastaan huutaa ”minä kuulun kalenteriisi”.

Mutta jo se, että tein aloituksen ryhmään, ja ne manialaisten viestit. Se auttoi jo kummasti. Muillakin on ollut tätä oloa. Aina ei tarvitse innostaa. Välillä tauko on hyvästä.

Kuulemma monet ovat huomanneet minun hiljentymiseni. Osaksi se johtuu tästä blaah olosta, osaksi kaikesta mitä tässä kevään aikana on tapahtunut, omasta uupumisesta, monesta eri asiasta. Minulle saa aina laittaa viestiä! Vaikka olisinkin hiljaa, kadonnut tms. Aina saa kysyä.

Kiitos siis teille ihanat manialaiset kommenteista!  Tämä on sitä kalenterimaniaa parhaimmillaan. Tsempataan, autetaan, innostetaan ja tuetaan. Tämän takia silloinkin, kun olen muuten hiljentynyt lähes kokonaan somessa, on kalenterimania pysynyt, sitä olen selannut vaikken aina olekaan ollut äänessä.

Lupaan tsempata, olla aktiivisempi, kommentoida, edes sen yhden päivittäisen kommentin. Kunnes saan siihen taas sen rutiinin ja se on taas luontevaa ja itsestäänselvää.

 

-Sanna