Tämä on varmasti tuttu asia kaikille; aikaa kalenterin tuunaukseen ei vain tunnu löytyvän. Ei sitten millään. Ei edes viittä minuuttia. Tyhjät sivut pelkkien menomerkintöjen kanssa ovat tylsiä, niin tylsiä, ettei kalenterin avaamisesta saa samanlaista iloa kuin ennen. Sitten tulee se fiilis, etten tuunaa enää ollenkaan. Heitän hanskat tiskiin ja myyn kaikki tuunaustarvikkeet. Minkä ihmeen takia pitäisin niitä vain laatikoiden pohjalla pölyä keräämässä?
Mutta sitten se taas iskee! Inspiraatio! Kävelen sen lipaston laatikon eteen, jossa säilytän tuunaustarvikkeita ja avaan sen. Etsin käsiini kaikki ne ihanat tarrat, jotka tiedän omistavani, mutta joita en ole aikoihin käyttänyt. Kerään kaikki tarravihkoni ja vien ne käsilaukkuuni, joka kulkee kanssani kaikkialle päivittäin. Siellä ne nyt ovat. Jos en kerran kotona ehdi tuunaamaan, etsin aikaa jostain muualta.
Ja kappas! Pieniä hetkiä pitkin päivää alkaa löytyä tuunaukselle. Tarrat varsinkin ovat niin helppoja, ne liimautuvat itsestään ja ovat jo valmiiksi muotoon leikattuja. Lisäksi ne ovat sopivan kokoisia. Minun ei siis tarvitse raahata mukanani saksia, liimaa eikä muutakaan ylimääräistä. Ja sitten se koittaa. Lounastauko! Avaan eväspurkkini ja levitän kalenterini tarroineen eteeni. Ehdin mainiosti liimailemaan tarroja ympäri kalenterini sivuja niitä koristamaan ja itseäni ilahduttamaan.
Tämä toistuu pitkin päivää. Ei siis ruokatauko, vaan nämä pienet hetket, minuutti siellä ja toinen täällä, jolloin ehdin ihan hyvin hieman tuunaamaan kalenteriani. Kun suljen kotioven illalla, en löydä hetkeä, että ehtisin tuunailemaan (kaksi lasta, heidän harrastuksensa, omat harrastukseni, miehen menot, iltapala, lempi tv-sarja alkaa jne…). Vuorokaudessa tunnit vain loppuvat kesken. Mutta nämä päivisin pidetyt minituunaushetket tuovat minulle paljon iloa. Rakastan kaivaa kalenterini esiin, vaikkakin minuutiksi, ja sen ihanat sivut ovat ilo silmälle. Ja jos näin ei ole, ehdin kyllä laittaa yhden mieltä piristävän tarran paikoilleen.
Miten ajankäyttö ja tuunaus teillä sujuu?
Kalenterimaniaa kaikille!
Heidi
